Tervetuloa Meijän polun ensimmäisen liikunta- ja hyvinvointihaasteen pariin!
Ensimmäisenä haasteena julkaistaan porrashaaste, jossa lähdetään kipuamaan kohden mäkien ja tuntureiden huippuja. Jokainen omalla vauhdillaan ja itsevalitsemissaan portaissa. Porrashaasteen voi toteuttaa sekä sisä- että ulkoportaissa, kotona, töissä tai vaikkapa naapuritalossa.
Valitse itsellesi mäki tai tunturi oheisesta listasta ja käy matkaan. Listaan on merkitty arvioitu porrasmäärä, jonka kipuamalla pääset huipulle.
Pidä tuloksista harjoituskirjaa, jonka voit tulostaa alla olevasta linkistä. Tarvittaessa voit tulostaa myös tältä sivulta löytyvät ohjeet.
Voit jakaa suorituksen pieniksi osasuorituksiksi, jolloin kipuat päivittäin tai viikottain tietyn määrän portaita. Jos esimerkiksi nouset päivittäin 100 porrasta, Rukalle kiipeäminen kestää 23 päivää. Kunnon haastetta kaivatessasi, kiipeä kaikille mukana oleville huipuille vuoden aikana. (#vuosihaaste)
Voit suorittaa haasteen myös ystävien, naapurien tai työporukan kanssa, jolloin keräätte yhdessä vaadittavan porrasmäärän. Ja kun tavoite on saavutettu, niin seuraavan kimppuun… Kivuttuasi kaikkien haasteessa olevien kohteiden huipulle, oletkin jo 6 500 porrasaskelman päässä Mount Everestin huipulta. Eli matka jatkuu!
Ja haasteen henkeen kuuluen, muista haastaa ystäväsi, työkaverisi, harrastusporukkasi tai vaikka naapurisi mukaan matkalle kohti huippuja ja parempaa kuntoa.
Ja kuten liikunnassa yleensä, muista huolehtia kehostasi kokonaisvaltaisesti lepoa ja kehonhuoltoa unohtamatta. Vaihtelua porrasharjoitteluun saat esimerkiksi muuttamalla liikkumisvauhtia, kuten alla olevassa Meijän polun porrasharjoitteluvideossa esitellään.
Vuoden 2019 kuluessa Meijän polulla esitellään kaikille avoimia liikuntaan, lepoon, luontoon ja yhteisöllisyyteen liittyviä aktivoivia haasteita. Voit haastaa itsesi, ystäväsi tai vaikkapa työporukkasi liikkumaan, rentoutumaan sekä nauttimaan luonnossa kulkemisesta.
Vuoden mittaan on luvassa muun muassa porraskävelyyn, luontoliikuntaan, pyöräilyyn ja saunomiseen liittyviä haasteita, joihin voi hypätä mukaan yksin tai isommalla porukalla silloin kuin sinulle parhaiten sopii.
Ensimmäisenä haasteena julkaistaan keskisuomalaiseen ja pohjoissuomalaiseen sielunmaisemaan liittyvä porrashaaste, jossa portaita nousten edetään kohden korkeuksia. Vain mäkien ja tuntureiden laet ovat rajana! Porrashaaste julkaistaan Meijän polun internetsivuilla keskiviikkona 16. tammikuuta. Olethan valmiina haastamaan itsesi ja ystäväsi mäkiä ja tuntureita ylittämään.
Osallistuin lokakuun alkupuolella Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman viimeisille Valtakunnallisille LAPE-päiville ja lokakuun lopulla puolestaan maailmankaikkeuden ensimmäiseen Lapsifoorumiin, jossa käynnistettiin lapsistrategian laatiminen. Työn tavoitteena on lapsimyönteinen yhteiskunta vuonna 2040. Sekä LAPE-ohjelman lähestyvä loppu että Lapsifoorumi kirvoittivat pohtimaan lapsen ja nuoren oikeutta liikuntaan, lepoon, luontoon ja yhteisöllisyyteen.
Ihminen on luotu liikkumaan ja pientä lasta katsoessa tämä tuntuu hyvin luonnolliselta. Lapsella on oikeus hyppiä, pomppia, kiivetä, tanssia. Keho ja mieli ovat yhtä. Liikunta tukee lapsen ja nuoren tervettä kasvua, kehittymistä ja oppimista. Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisiltaan kannustusta ja mallia sekä olosuhteita, jotka mahdollistavat liikunnan pienet ja isot teot arjessa.
Mummon kanssa kalliolla.
Lapset ja nuoret tarvitsevat lepoa sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta myös lepoa vallitsevasta kiireestä, suorituskeskeisyydestä, somesta, erilaisista arkea kuormittavista (aikuisten) huolista ja murheista. Aikaa olla, kasvaa ja kehittyä rauhassa. Turvallisia rajoja, kohtaamista ja läsnäoloa. Tarvittaessa tukea, kuntoutusta ja hoitoa johonkin erityisempään.
Lapsilla ja nuorilla on oikeus tutustua luontoon, saada luontokokemuksia ja oppia luonnon avulla. Luonto stimuloi liikkumaan, rentouttaa ja rauhoittaa. Luonnossa voi kulkea yksin tai yhdessä. Lapsilla ja nuorilla on oikeus puhtaaseen ja terveelliseen elinympäristöön. Meidän jokaisen vastuulla on pitää luonnosta huolta, jotta vielä syntymättömätkin lapset saavat nähdä luonnon ihmeitä ja nauttia niistä.
Puussa.
Lapsilla ja nuorilla on oikeus kuulua ja tulla kuulluksi, olla osa jo(i)takin yhteisö(j)ä ja saada mahdollisuuksia vaikuttaa. Olla ja elää ilman kiusaamista, harrastaa niin halutessaan, omistaa kaveri ja edes yksi turvallinen aikuinen. Saada tarvittaessa tukea ja apua läheltä, niin pienempiin kuin vaativampiinkin tarpeisiin.
Liikunta, lepo, luonto ja yhteisöllisyys ovat hyvinvoinnin peruspilareita. Ihan jokainen meistä voi pienten tekojen, asenteen ja esimerkin kautta huolehtia, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus saada vahvat tukipilarit oman polkunsa kannattimiksi. Meijän polulla kulkevat myös lapset ja nuoret.
Tunnetasolla elokuvien on tiedetty liikuttavan monella tapaa, mutta Jyväskylässä elokuvien liikuttavuus on viety uudelle tasolle. Jyväskyläisen Äkkigallerian, Keski-Suomen elokuvakeskuksen ja Taiken paikallisosaston kehittämä Tuokaa Tuoli! -elokuvahanke nimensä mukaisesti kehottaa ihmisiä tuomaan oman tuolinsa näytöksiin. Ja se, että tuoli tuodaan ilmoitettuun paikkaan, ei vielä riitä, vaan näytöksiin kävellään tuolien kera yhdessä. Tuolien kantamista kaupunkitilassa tulee näytöspaikoista riippuen puolesta kilometristä kahteen kilometriin, plus kotimatka.
Tuolia voi kantaa monella tapaa.
Ensimmäinen Tuokaa tuoli! -näytös järjestettiin elokuun 2018 lopulla, ja tuolien kanssa kaupunkitilaan tuli vaeltelemaan kaksikymmentäviisi henkeä. Vaivan palkaksi tuolien kantajat pääsivät näkemään Alvar Aallon suunnitteleman Kasvatustieteellisen oppikoulun pihamaalla Alvar Aalto -aiheisen lyhytelokuvan sekä vuonna 1968 valmistuneen venäläisen animaation Film, film, film.
Ensimmäisessä Tuokaa tuoli!-elokuvanäytöksessä katsottiin Alvar Aalto -aiheinen lyhytelokuva ja vuonna 1968 valmistunut venäläinen animaatio Film, film, film.
Hankkeen ideana on sekä kulttuurielämysten tuominen kaupunkitilaan, että myös salakavalasti elokuvien ohella saatavat liikuntahyödyt. Tuolia, penkkiä tai jakkaraa kantaessa kilometrinkin matkan tulee lähes puolihuomaamattomasti käytyä läpi erilaisia kantoasentoja pään päältä aina useisiin erilaisiin roikuttamistyyleihin. Samalla kasvaa koordinaatiokyky ja kehonhallinta toispuoleisen painolastin kanssa. Kaupunkitilassa kävellessä tulee myös tutustuttua omaan elinympäristöönsä uudella tavalla ja puheenaiheita ventovieraiden kanssa kävellessä varmasti riittää – alkaen nyt vaikka tuoleista..
Elokuisena viikonloppuna starttasin liki 200 muun juoksijan kanssa Pyhätunturilla juostavalle Tunturimaratonin 43 km:n matkalle. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen maratonmittainen juoksu. Tapahtumaan osallistui kaikkiaan yli 500 juoksijaa kolmelle eri matkalle. Joku viisas kysyi maalintuloni jälkeen, oliko minulla käynyt mielessä testata maratonia jossain vähemmän haastavassa maastossa. No ei. Halusin kokeilla rajojani. Pyhätunturi jylhine rakkakivimaastoineen tarjosi juuri riittävän hurjan haasteen polkujuoksuun hurahtaneelle. Uhkarohkeus kannatti, sillä koin jotain, jonka määrittelen kuuluvaksi vaikuttavimpien urheilukokemusteni joukkoon.
Kuva: Onevision.fi/Juha Saatamoinen
Tunturimaratonin maastoja on kuvattu vaativaksi ja hyvin tekniseksi maastoksi polkujuoksukilpailujen sarjassa. Kilpailu jännitti etukäteen. Mietin, miten pärjään noviisina vaativissa rakkakivimaastoissa, joissa nousumetrejä kertyy juoksun aikana yli tuhat metriä. Metsäisemmätkin polut reitillä ovat hyvin kivikkoisia ja juurakot korkeita. Reitti kulkee kaukana yleisistä teistä. Juoksu sujui odottamattoman hyvin ja jaksoin edetä tasaiseen tahtiin. Huoltopisteitä oli reitin varrella riittävästi, suolakurkut maistuivat ja neste riitti loppuun asti. Lopulta ylitin maaliviivan etujoukoissa alle kuuden tunnin ajassa vieläpä melko hyvävoimaisena!
Polkujuoksu – yhteisöllinen harrastus
Polkujuoksussa juostaan poluilla, kuten lajin nimikin kertoo. Polkujuoksu on yksi tapa hyvä yhdistää luonnossa oleminen ja hikiliikunta. Polkujuoksua voi harrastaa lähimetsässä, luontopoluilla tai pidemmillä reiteillä, paikoissa, mihin polkujuoksija ikinä keksikään kulkunsa suunnata. Polkujuoksun harrastajamäärät ovat nousseet ja polkujuoksutapahtumia järjestetään ympäri Suomea erilaisissa maastoissa sekä eri vuodenaikoina. Lajissa voi valita mieleisensä metsämaaston ja edetä itselle sopivaan tahtiin luonnosta nauttien.
Polkujuoksussa yhteisöllisyys on vahvaa. Juoksijat kannustavat toisiaan, tapahtumiin osallistutaan porukalla ja juoksun aikana voi jutella muiden juoksijoiden kanssa yhdessä poluilla edeten. Useilla paikkakunnilla on polkujuoksuryhmiä, jonka kautta saa opastusta ja lenkkiseuraa poluille. Keski-Suomessa Meijän polkujen alueella toimii aktiivisena polkujuoksuryhmänä Jyväskylä Trail Runners, jonka kautta olen päässyt tutustumaan polkujuoksun hienouteen kokeneempien juoksijoiden seurassa. Yhteisössä on loistotyyppejä, joiden kanssa olen löytänyt uusille poluille, saanut kokea niin polut kaupungissa Kehä Vihreän maastoissa kuin rämpimisen syvällä suossa Keski-Suomen perämetsissä. Yhteisöllisyydessä on voimaa!
Pyhätunturin polkuja.
Metsään liikkumaan!
Vajaa viikko Tunturimaratonin jälkeen mieli ja keho halaajaa päästä jälleen metsään ja lenkille. Mietteissä siintää jo seuraava haaste. Miksi tätä sitten teen, miksi juuri tämä on mun juttu? Oma vaativa ja kiireinen työ, vilkas perhe-elämä keskellä ruuhkavuosia ja tarve säännöllisestä ulkoliikunnasta ajavat minut metsään. Metsä on paikka, jossa voin rauhassa, mitään ajattelematta ulkoilla ja nauttia liikunnasta unohtamatta sisälläni vellovaa pientä kilpailuhengetärtä. Se vaatii, että välillä löytyy riittävästi liikuntahaastetta ja tavoitteita, joita kohti edetä. Jyväskylä ympäristöineen tarjoaa ihanteellisen ympäristön harrastukselleni. Haluan kokemukseni jakamalla innostaa keskisuomalaisia liikkumaan ja tutustumaan lähialueen metsiin, joko juoksemalla poluilla tai muuten vaan luonnosta nauttien. Keski-Suomesta löytyy hienoja maastoja, jotka meidän kaikkien kannattaa hyödyntää.
