Avainsana: blogi

Lapset ja nuoret Meijän polulla

Lapset ja nuoret Meijän polulla

Osallistuin lokakuun alkupuolella Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman viimeisille Valtakunnallisille LAPE-päiville ja lokakuun lopulla puolestaan maailmankaikkeuden ensimmäiseen Lapsifoorumiin, jossa käynnistettiin lapsistrategian laatiminen. Työn tavoitteena on lapsimyönteinen yhteiskunta vuonna 2040. Sekä LAPE-ohjelman lähestyvä loppu että Lapsifoorumi kirvoittivat pohtimaan lapsen ja nuoren oikeutta liikuntaan, lepoon, luontoon ja yhteisöllisyyteen.

Ihminen on luotu liikkumaan ja pientä lasta katsoessa tämä tuntuu hyvin luonnolliselta. Lapsella on oikeus hyppiä, pomppia, kiivetä, tanssia. Keho ja mieli ovat yhtä. Liikunta tukee lapsen ja nuoren tervettä kasvua, kehittymistä ja oppimista. Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisiltaan kannustusta ja mallia sekä olosuhteita, jotka mahdollistavat liikunnan pienet ja isot teot arjessa.

Mummon kanssa kalliolla.

Lapset ja nuoret tarvitsevat lepoa sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta myös lepoa vallitsevasta kiireestä, suorituskeskeisyydestä, somesta, erilaisista arkea kuormittavista (aikuisten) huolista ja murheista. Aikaa olla, kasvaa ja kehittyä rauhassa. Turvallisia rajoja, kohtaamista ja läsnäoloa. Tarvittaessa tukea, kuntoutusta ja hoitoa johonkin erityisempään.

Lapsilla ja nuorilla on oikeus tutustua luontoon, saada luontokokemuksia ja oppia luonnon avulla. Luonto stimuloi liikkumaan, rentouttaa ja rauhoittaa. Luonnossa voi kulkea yksin tai yhdessä. Lapsilla ja nuorilla on oikeus puhtaaseen ja terveelliseen elinympäristöön. Meidän jokaisen vastuulla on pitää luonnosta huolta, jotta vielä syntymättömätkin lapset saavat nähdä luonnon ihmeitä ja nauttia niistä.

Puussa.

Lapsilla ja nuorilla on oikeus kuulua ja tulla kuulluksi, olla osa jo(i)takin yhteisö(j)ä ja saada mahdollisuuksia vaikuttaa. Olla ja elää ilman kiusaamista, harrastaa niin halutessaan, omistaa kaveri ja edes yksi turvallinen aikuinen. Saada tarvittaessa tukea ja apua läheltä, niin pienempiin kuin vaativampiinkin tarpeisiin.

Liikunta, lepo, luonto ja yhteisöllisyys ovat hyvinvoinnin peruspilareita. Ihan jokainen meistä voi pienten tekojen, asenteen ja esimerkin kautta huolehtia, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus saada vahvat tukipilarit oman polkunsa kannattimiksi. Meijän polulla kulkevat myös lapset ja nuoret.

Kaisa Koivuniemi

Terveyden edistämisen asiantuntija, LIKES

www.meijanpolku.fi

Elämän virtapiirit kulkevat Meijän polulla

Elämän virtapiirit kulkevat Meijän polulla

Yhteiskuntatieteilijät ovat ryhmitelleet yhteiskunnalliset ongelmat kahdentyyppisiksi eli kesyiksi ja ilkeiksi ongelmiksi. Kesyt ongelmat ovat helposti määriteltävissä. Niillä on alku ja loppu. Ongelmat voidaan ratkaista ja niiden ratkaisijat voidaan nimetä. Tekniset ongelmat ovat usein luonteeltaan kesyjä, vaikka niiden ratkaiseminen voi olla hyvinkin vaativa tehtävä. Sillan rakentaminen on esimerkki kesystä ongelmasta. Ilkeät ongelmat, joita on kutsuttu myös pirullisiksi ja kinkkisiksi ongelmiksi, ovat luonteeltaan erilaisia. Niitä on vaikea määritellä. Niillä ei ole alkua ja loppua. Yhtä oikeaa ratkaisua ei ole olemassa. Ratkaisijoita ei voida nimetä. Ongelmat ovat erilaisten oireiden, syiden ja seurausten kimppuja. Jonkin ongelman ratkaisusta tai ratkaisuyrityksestä voi seurata uusia ongelmia.

Monet sosiaaliset ongelmat kuten syrjäytyneisyys, köyhyys, yksinäisyys sekä päihteiden käyttöön ja vammaisuuteen liittyvät ongelmat ovat luonteeltaan ilkeitä. Ilkeä ongelma ei välttämättä ole ongelma sanan siinä merkityksessä, että se pitää ja se voidaan ratkaista. Kyse on usein asiakokonaisuudesta tai ilmiöstä, johon tulee kiinnittää huomiota ja joka vaatii toimenpiteitä.

Edellinen on ah, niin ajankohtaista vieläkin, vaikka nuo sanat löytyvät vuoden 2008 Elämän Virtapiiri -projektin loppuraportin etusivuilta. Keski-Suomen sosiaaliturvayhdistyksen Elvi-projekti on esimerkki kehittämistyöstä, jossa käytiin ilkeiden ongelmien kimppuun. Siinä käytettiin ja kehitettiin menetelmiä, joilla auttaa maaseudun haja-asutusalueilla asuvia ikääntyviä ihmisiä. Keskeinen kysymys on ollut, miten vanhenevien ihmisten ja heidän lähiympäristönsä voimavarojen avulla voidaan helpottaa ihmisten arjen sujumista ja ehkäistä ongelmien syntyä tai pahenemista. Projektin aikana virinneet vertaisohjaajien vetämät elvi-ryhmät toimivat edelleen pikkukylissään.

Yhdessä ei olla yksin-hanke jatkaa työtä ilkeiden ongelmien kimpussa

Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus KOSKE on STEA-rahoitteisen Yhdessä ei olla yksin-hankkeen avulla voinut kulkea edelleen toimivien elvi-ryhmien rinnalla. Näitä kulmakuntia ovat olleet kylät mm. Kivijärven Lokakylällä, Kannonkosken Vuoskoskella ja Karstulan Vastingilla. Etenkin niillä kylillä, joista on pitkä matka kirkonkylälle ja ikäihmisten palvelukeskuksiin, on paikallinen oma vertaisryhmä merkityksellinen ja jopa ainut kohtaamispaikka.

Yhdessä ei olla yksin -hanke (2017-2019) vähentää yksinäisyyttä ja selvittää osallisuuden esteitä. Näitä molempia Keski-Suomessa ikävä kyllä riittää, ja ilmiö jos mikä on ilkeä ongelma. Lohduttavaa on ollut huomata, että taakse jääneen talven aikana on työsalkussa kulkenut mukana monta hyvää menetelmää ja vinkkiä voimaannuttaa edellä kuvatun kaltaista vapaaehtoistyötä ja asukasta lähellä olevia auttajia. Kansanterveys- ja hyvinvointiliike Meijän Polku on antanut salkkuumme kolme ällää ja yhden yyn. Teemoista – lepo, luonto, liikunta ja yhteisöllisyys – on ollut helppo puhua ja saada myös kohderyhmän osallistujat puhumaan itse.

Luonto on yksi Meijän polun teemoista.

Luontosuhteen käsittämistä on auttanut salkusta löytyneet Ikäinstituutin mielipakkakortit. Mielipakka on mielen hyvinvointiin keskittyvä kuvakorttisarja, joka on räätälöity ikääntyville ihmisille. Monen talvisen kuvan avulla on kylän senioriasukas ryhtynyt muistelemaan kansakouluajan hiihtolatuja tai kotimetsässä paimenessa vietettyjä hetkiä. Vanhoja kuunnellessa tuleekin mieleen, että ennen vanhaan hyötyliikunnalla pidettiin kunto koholla ja mieli virkeänä! Syksyiset marja- ja sieniretket sekä kalastus ja metsästys tuovat nautinnollista hyvinvointia edelleen monelle maaseudun asukkaalle.

Lisämaustetta keskusteluihin on tuonut Miina Sillanpää -säätiön Neuvokkaiden naisten konstikokoelma. Erityisesti ikääntyville yksinäisille naisille suunnattu ohjaajan opas ja konstikirja sisältävät keskustelun ja toiminnan aiheita teemoista kestävä arki, pienellä rahalla toimiminen, aktiivinen kansalaisuus, mielen hyvinvointi, liikunta & ulkoilu, kulttuuri ja ravitsemus. On helppo uskoa, että samaan keskusteluun saadaan Meijän polku-kampanja liitettyä vaivatta mukaan.

 

Sirpa Pekkarinen

Projektipäällikkö, Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus KOSKE

 

www.meijanpolku.fi

 

Elokuvat liikuttavat!

Elokuvat liikuttavat!

Tunnetasolla elokuvien on tiedetty liikuttavan monella tapaa, mutta Jyväskylässä elokuvien liikuttavuus on viety uudelle tasolle. Jyväskyläisen Äkkigallerian, Keski-Suomen elokuvakeskuksen ja Taiken paikallisosaston kehittämä Tuokaa Tuoli! -elokuvahanke nimensä mukaisesti kehottaa ihmisiä tuomaan oman tuolinsa näytöksiin. Ja se, että tuoli tuodaan ilmoitettuun paikkaan, ei vielä riitä, vaan näytöksiin kävellään tuolien kera yhdessä. Tuolien kantamista kaupunkitilassa tulee näytöspaikoista riippuen puolesta kilometristä kahteen kilometriin, plus kotimatka.

 

Tuolia voi kantaa monella tapaa.

Ensimmäinen Tuokaa tuoli! -näytös järjestettiin elokuun 2018 lopulla, ja tuolien kanssa kaupunkitilaan tuli vaeltelemaan kaksikymmentäviisi henkeä. Vaivan palkaksi tuolien kantajat pääsivät näkemään Alvar Aallon suunnitteleman Kasvatustieteellisen oppikoulun pihamaalla Alvar Aalto -aiheisen lyhytelokuvan sekä vuonna 1968 valmistuneen venäläisen animaation Film, film, film.

Ensimmäisessä Tuokaa tuoli!-elokuvanäytöksessä katsottiin Alvar Aalto -aiheinen lyhytelokuva ja vuonna 1968 valmistunut venäläinen animaatio Film, film, film.

Hankkeen ideana on sekä kulttuurielämysten tuominen kaupunkitilaan, että myös salakavalasti elokuvien ohella saatavat liikuntahyödyt. Tuolia, penkkiä tai jakkaraa kantaessa kilometrinkin matkan tulee lähes puolihuomaamattomasti käytyä läpi erilaisia kantoasentoja pään päältä aina useisiin erilaisiin roikuttamistyyleihin. Samalla kasvaa koordinaatiokyky ja kehonhallinta toispuoleisen painolastin kanssa. Kaupunkitilassa kävellessä tulee myös tutustuttua omaan elinympäristöönsä uudella tavalla ja puheenaiheita ventovieraiden kanssa kävellessä varmasti riittää – alkaen nyt vaikka tuoleista..

Seuraavan kerran tuolien kanssa vaelletaan lauantaina 15.9.! Syksylle on suunnitteilla myös ainakin kaksi muuta näytöstä. Lisätietoja saa seuraamalla Tuokaa tuoli! -sivustoa Facebookissa sekä Äkkigallerian että Keski-Suomen elokuvakeskuksen nettisivuilta.

 

Juho Jäppinen

Fysioterapiaopiskelija, KSSHP:n perusterveydenhuollon yksikkö

 

www.meijanpolku.fi

Meijän poluilta Pyhätunturin rakkakivimaastoihin – noviisin polkujuoksukokemus Tunturimaratonilta

Meijän poluilta Pyhätunturin rakkakivimaastoihin – noviisin polkujuoksukokemus Tunturimaratonilta

Elokuisena viikonloppuna starttasin liki 200 muun juoksijan kanssa Pyhätunturilla juostavalle Tunturimaratonin 43 km:n matkalle. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen maratonmittainen juoksu. Tapahtumaan osallistui kaikkiaan yli 500 juoksijaa kolmelle eri matkalle. Joku viisas kysyi maalintuloni jälkeen, oliko minulla käynyt mielessä testata maratonia jossain vähemmän haastavassa maastossa. No ei. Halusin kokeilla rajojani. Pyhätunturi jylhine rakkakivimaastoineen tarjosi juuri riittävän hurjan haasteen polkujuoksuun hurahtaneelle. Uhkarohkeus kannatti, sillä koin jotain, jonka määrittelen kuuluvaksi vaikuttavimpien urheilukokemusteni joukkoon.

Kuva: Onevision.fi/Juha Saatamoinen
Kuva: Onevision.fi/Juha Saatamoinen

Tunturimaratonin maastoja on kuvattu vaativaksi ja hyvin tekniseksi maastoksi polkujuoksukilpailujen sarjassa. Kilpailu jännitti etukäteen. Mietin, miten pärjään noviisina vaativissa rakkakivimaastoissa, joissa nousumetrejä kertyy juoksun aikana yli tuhat metriä. Metsäisemmätkin polut reitillä ovat hyvin kivikkoisia ja juurakot korkeita. Reitti kulkee kaukana yleisistä teistä. Juoksu sujui odottamattoman hyvin ja jaksoin edetä tasaiseen tahtiin. Huoltopisteitä oli reitin varrella riittävästi, suolakurkut maistuivat ja neste riitti loppuun asti. Lopulta ylitin maaliviivan etujoukoissa alle kuuden tunnin ajassa vieläpä melko hyvävoimaisena!

Polkujuoksu – yhteisöllinen harrastus

Polkujuoksussa juostaan poluilla, kuten lajin nimikin kertoo. Polkujuoksu on yksi tapa hyvä yhdistää luonnossa oleminen ja hikiliikunta. Polkujuoksua voi harrastaa lähimetsässä, luontopoluilla tai pidemmillä reiteillä, paikoissa, mihin polkujuoksija ikinä keksikään kulkunsa suunnata. Polkujuoksun harrastajamäärät ovat nousseet ja polkujuoksutapahtumia järjestetään ympäri Suomea erilaisissa maastoissa sekä eri vuodenaikoina. Lajissa voi valita mieleisensä metsämaaston ja edetä itselle sopivaan tahtiin luonnosta nauttien.

Polkujuoksussa yhteisöllisyys on vahvaa. Juoksijat kannustavat toisiaan, tapahtumiin osallistutaan porukalla ja juoksun aikana voi jutella muiden juoksijoiden kanssa yhdessä poluilla edeten. Useilla paikkakunnilla on polkujuoksuryhmiä, jonka kautta saa opastusta ja lenkkiseuraa poluille. Keski-Suomessa Meijän polkujen alueella toimii aktiivisena polkujuoksuryhmänä Jyväskylä Trail Runners, jonka kautta olen päässyt tutustumaan polkujuoksun hienouteen kokeneempien juoksijoiden seurassa. Yhteisössä on loistotyyppejä, joiden kanssa olen löytänyt uusille poluille, saanut kokea niin polut kaupungissa Kehä Vihreän maastoissa kuin rämpimisen syvällä suossa Keski-Suomen perämetsissä. Yhteisöllisyydessä on voimaa!

Pyhätunturin polkuja.
Pyhätunturin polkuja.

Metsään liikkumaan!

Vajaa viikko Tunturimaratonin jälkeen mieli ja keho halaajaa päästä jälleen metsään ja lenkille. Mietteissä siintää jo seuraava haaste. Miksi tätä sitten teen, miksi juuri tämä on mun juttu? Oma vaativa ja kiireinen työ, vilkas perhe-elämä keskellä ruuhkavuosia ja tarve säännöllisestä ulkoliikunnasta ajavat minut metsään. Metsä on paikka, jossa voin rauhassa, mitään ajattelematta ulkoilla ja nauttia liikunnasta unohtamatta sisälläni vellovaa pientä kilpailuhengetärtä. Se vaatii, että välillä löytyy riittävästi liikuntahaastetta ja tavoitteita, joita kohti edetä. Jyväskylä ympäristöineen tarjoaa ihanteellisen ympäristön harrastukselleni. Haluan kokemukseni jakamalla innostaa keskisuomalaisia liikkumaan ja tutustumaan lähialueen metsiin, joko juoksemalla poluilla tai muuten vaan luonnosta nauttien. Keski-Suomesta löytyy hienoja maastoja, jotka meidän kaikkien kannattaa hyödyntää.

Hanna Hämäläinen Pyhätunturin rakkakivimaastoissa. Kuva: Pyhätunturimaraton © All About Lapland, Alexander Kuznetsov
Hanna Pyhätunturin rakkakivimaastoissa. Kuva: Pyhä, Tunturimaraton © All About Lapland, Alexander Kuznetsov

 

Hanna Hämäläinen

LAPE-muutosagentti, Keski-Suomi

 

 

 

 

 

 

 

 

http://www.meijanpolku.fi