Reittejä lähimaastoon
Kestävä kehitys, luonnon hyvinvointivaikutukset ja hiilijalanjälki vilahtelevat lähes päivittäin medioissa. Globaali ilmastonmuutos on jatkuva puheenaihe kansainvälisesti ja myös jokaisessa kahvipöydässä täällä Keski-Suomessakin. Kestävän liikkumisen, sekä pyöräilyn ja kävelyn edistäminen on yksi valtakunnallisista linjauksista, jota kuntien ja kaupunkien tulisi edistää määrätietoisesti. Edistää nimenomaan käytännön toimenpiteillä, jotka muuttavat tavallisten kansalaisten arkea siihen suuntaan, että kansalliset ilmastotavoitteet täyttyvät. Samanaikaisesti on tuskallisen hyvin tiedossa, että meidän pitäisi pystyä hillitsemään sosiaali- ja terveyspalveluiden kulujen kasvua. Näihin tavoitteisiin voidaan pyrkiä esimerkiksi lisäämällä kansalaisten aktiivista liikkumista lihasvoimin.
Vuonna 2019 Keski-Suomen Liikunta ry:n toteuttaman Viisasta liikkumista pyörällä -hankkeen kautta piirtyy kuitenkin kuva, että pyöräilyn edistämisen ja laajemminkin pyöräily- ja luontoliikuntareittien kehitys on ollut hyvin vähäistä.
Lähiliikunta on päivän sana ja luonnon tarjoamat monipuoliset mahdollisuudet siihen tunnistetaan jo juhlapuheissa hyvin. Arkipäivää on kuitenkin olemassa olevienkin reittien kasvaminen umpeen. Näitä reittejä eivät käyttäjät tunnista ja löydä, tai sitten merkkaamattomille ja hoitamattomille reiteille ei uskalleta lähteä.
Aika ikimuistoisia elämyksiä olisi tarjolla.
Hyvänä esimerkkinä tällaisesta kehityksestä toimii valtakunnallisestikin tunnistettu ja kuntien yhteistyöllä aikoinaan aikaansaatu Keski-Suomen maakuntaura. Tämän pidemmän matkailureitin ohella on keskisuomalaisilta hävinnyt pitkät pätkät lähiliikuntaa mahdollistavia reittejä. Nykyajan tavoitteet huomioiden tällaisen kokonaisuuden hylkääminen tuntuu jopa kummalliselta.
Perinteisiä retkeilyreittejä ja uutta terveysteknologiaa yhdistelemällä liikkumaan voidaan innostaa yhä uusia ihmisryhmiä.
Keski-Suomessa oli siis 1970-luvulla 430 kilometrin mittainen vaellusreitti läpi maakunnan monimuotoisen luonnon. Tuollainen kokonaisuus tuntuisi nykyhetkessä olevan aika potentiaalinen kohde kansainvälisilläkin markkinoilla. Vahvuutena erityisesti puhdas luontomme ja vuodenaikojen vaihtelut. Aika ikimuistoisia elämyksiä olisi tarjolla. Vielä kun reitin kehityksessä osattaisiin katsoa pidemmälle tulevaisuuteen ja ’uudelleentoteutuksessa’ mukaan saataisiin patikoinnin lisäksi nykyaikaiset liikkumismuodot, kuten maastopyöräily, joka entisestään lisääntyy sähköavusteisuuden vahvan nousun myötä. Tulevaisuudessa reiteillä voitaisiin liikkua myös esimerkiksi eLylyillä tai muilla innovatiivisilla kulkupeleillä.
Suuren maakunnallisen vision syntymien vaatii yhteistä näkemystä ja halua panostaa tulevaisuuteen. Isoja kysymyksiä on niin kuntien puolella kuin myös maa-alueiden omistajienkin puolella. Mahdollistetaanko isojen ja pientenkin luontoreittien kehitys ja käyttöönotto vai aletaanko pelätä oman rauhan katoamista ja mahdollista luonnon ”kulumista” kysynnän kasvaessa? Metsähallituskin joutuu jo joissain luonnonsuojelualueilla miettimään ”liikakansoituksen” vaikutuksia. Hyvällä suunnittelulla ja ohjaamalla liikkujat ennalta suunniteltuihin kohteisiin voidaan riskejä kuitenkin hallita. Ja jos kiinnostavia kohteita löytyisi jokaisen lähimaastoista ja lähialueilta, niin väki jakaantuisi myös laajemmin, eikä isoja ongelmia pääsisi syntymään. Päinvastoin, ongelmien sijaan syntyisi merkittäviä terveys- ja hyvinvointihyötyjä.
Pyöräilyn ja luontoliikunnan suhteen ihmisten arkea määrittävät toiminnat kullakin alueella pitää tunnistaa ja ohjata ihmisiä suunnitelluilla ratkaisuilla liikkumaan enemmän lihasvoimin. Lähimetsien polut, luonnonpuistot ja pidemmät taipaleet pitää jokaisessa Keski-Suomen kunnassa tunnistaa ja yhteisesti sopien edistää keskeisten reittien kehittämistä. Meijän polut ja reitit keskisuomalaiseksi voimavaraksi!
Jyrki Saarela
aikuisliikunnan kehittäjä
Keski-Suomen Liikunta ry