Matka kohti hyvinvoivaa työyhteisöä, osa 1.

Matka kohti hyvinvoivaa työyhteisöä, osa 1.

Matka alkaa!

Tämä neliosainen blogisarja kertoo siitä, miten savolainen hyvinvointikoordinaattoriopiskelija päätyi Keski-Suomen poluille parantamaan maailmaa ja edistämään työhyvinvointia.

Matkan alussa edessä saattaa näkyä vain pieni siivu edessä olevaa polkua, mutta matkaan kannattaa silti lähteä.

Seikkailuun lähtiessä ei voi koskaan tietää mihin päätyy ja mitä matkanvarrella tapahtuu. Matkan alussa sinulla saattaa olla mukana kartta, johon olet tarkasti suunnitellut selkeät askelmerkit, tai sitten voit lähteä matkaan ilman karttaa ja annat vain tuulten kuljettaa. Itse lähdin ’muailman navasta’ Kuopiosta kohti Keski-Suomea ja Meijän polkua haparoiden, vailla tietoa määränpäästä. Uteliaisuus ja seikkailunhalu kannusti kuitenkin lähtemään matkaan, ja näin jälkikäteen voin olla iloinen siitä, että uskaltauduin hypätä seikkailuun Meijän poluille!

Matkani suunnittelu sai alkunsa opiskeluni myötä. Opiskelen Savonian ylemmässä ammattikorkeakoulussa hyvinvointikoordinaattoriksi. Hyvinvointikoordinaattorin koulutuksen tavoitteena on antaa laaja-alainen osaaminen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tutkinto-ohjelma tuottaa valmiuksia edistää ja kehittää sekä koordinoida kaupunkilaisten tai organisaation asiakkaiden hyvinvointia ja terveyttä. Opinnot voi suorittaa monimuotototeutuksena oman työn ohessa. Itse olen jäänyt varhaiskasvatuksen opettajan työstä opintovapaalle elokuussa 2020.

Meijän polut

Opintoihini liittyvä tehtävä johdatti minut Meijän polun matkaan sattumusten kautta. Opintoihini kuului tehtävä, jossa piti joko kehittää itse, tai kokeilla jo valmista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmää käytännössä. Työhyvinvointi on aina ollut lähellä sydäntäni ja ajattelin tarttua siihen teemaan. Lähdin tutkimaan erilaisia työhyvinvoinnin menetelmiä, jotka soveltuisivat varhaiskasvatuksen arkeen. Itselleni opettajana ei tullut kovinkaan suurena yllätyksenä, että näitä menetelmiä ei valmiina juurikaan löytynyt. 18 vuotta varhaiskasvatustyötä tehneenä voin todeta, että työhyvinvointimme on jäänyt jo pitkään arjen kiireiden alle. Onneksi asiaan on lähivuosina alettu kiinnittämään enemmän huomiota. Koska valmista menetelmää ei löytynyt, päätin kehittää sellaisen itse.

Kaksi vuotta sitten valmistuin Suomen ympäristöopistosta SYKLI:stä ympäristökasvattajaksi ja näiden opintojen yhteydessä tein työpaikalle kestävän kehityksen vuosisuunnitelman. Pohdin, voisiko samaa ideaa käyttää työhyvinvoinnin kehittämiseen? Nopealla kartoituksella huomasin, että valmiita vuosikelloja löytyi laidasta laitaan esim. johtamiseen, työturvallisuuteen ja oman työn suunnitteluun, mutta ei juurikaan työhyvinvointiin. Työhyvinvoinnin vuosikellon luomisessa halusin kiinnittää huomiota hyvinvoinnin laajaan käsitteeseen, joka nousee vahvasti esille myös omassa koulutushistoriassani.

Karttamerkit alkoivat pikkuhiljaa löytää paikkansa, mutta jotain vielä puuttui. Se jokin oli tietysti matkakumppani, jonka kanssa jakaa tämä suuri seikkailu. Äkkiä mieleeni muistui eräs oppitunti, jossa mainittiin Meijän polun nettisivut, joten käänsin kompassin osoittamaan kohti Keski-Suomea. Ja voi mualiman ihme, mitä sieltä löytyikään! Eteeni avautui valtavan monipuoliset sivustot täynnä kaikille avointa materiaalia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Eikä siinä vielä kaikki, sillä sieltä löytyi myös aivan upea Meijän polun Vuosikello, joka sopisi täydellisesti työhyvinvoinnin vuosikellon pohjaksi.

Päätin ottaa yhteyttä Meijän polun vuosikellon tekijään Juho Jäppiseen ja kysyä olisiko hän innokas lähtemään yhteiselle matkalle kohti työhyvinvoinnin edistämistä. Vastauksen taidattekin jo tietää. Ja näin sain mukaani matkakumppanin, joka on kulkenut rinnallani kesäkuusta saakka. Yhdessä olemme etsineet oikeaa reittiä, eksyneet välillä ja löytäneet jälleen oikealle polulle. Pienistä juuri erottuvista polunaluista on matkan aikana alkanut kasvaa selkeämpiä polkuja ja tiedä vaikka pääsisimme yhdessä reippailemaan vielä kuntoradallekin? Yhteinen matkamme siis jatkukoon ja toivottavasti matkanvarrella kohtaamme uusia ystäviä, joiden kanssa voimme navigoida uusia hyvinvoinninpolkuja, vaikka läpi koko Suomen.

Näin saimme blogisarjan ensimmäinen osa päätökseen. Sarjan toisessa osassa käännämme haasteet hyvinvoinnin tueksi. Seuraava osa ilmestyy vuosikellon talviosan alkamisen mukaisesti joulukuun alussa.

Sirpa Halonen
Hyvinvointikoordinaattoriopiskelija
Savonia YAMK, Kuopio
sirpa.halonen@edu.savonia.fi