Luontoympäristöt ikääntyvien hyvinvoinnin tukena

Luontokokemusten vaikutukset hyvinvointiin ja elämänlaatuun on todistettu jo kiistattomasti. Luonnon hyvinvointivaikutusten hyödyntämiseen ikääntyvien arjessa ja palveluissa tarvitaan lisää arkisia, maanläheisiä ja resurssiviisaita keinoja. Mahdollisuudet luontokokemuksiin ikääntyvillä itsellään saattavat olla kovin eriarvoiset suhteessa muuhun väestöön johtuen muun muassa toimintakyvyn tuomista rajoitteista, tiedon saavuttamattomuudesta sekä toisista riippuvaisesta asemasta.

Haluamme nostaa esille arkiluonto-käsitettä, eli oman arjen ympäristöä, ja tähän huomion kiinnittämistä. Löytyisikö oman asuinpaikan tai toimintaympäristön lähistöltä vaikkapa kaunis maisema, upea pihapuu, pihapiirin eläinten touhuja seurattavaksi tai nuotiopaikka? Tai jokapäiväisen automatkan varrelta erityisen mieleenpainuva kohta tai perinnemaisema? Luonnon hyvinvointivaikutukset voivatkin olla yllättävän helposti ja monipuolisesti saavutettavissa, kun tutkailee omaa arjen ympäristöään hieman tietoisemmin.

Ympäristöä kuvailemalla osallistumisen mahdollisuuksia

Luonto- ja viheralueiden viihtyvyyteen ja niiden esteettömyyteen on alettu panostaa viime vuosina, mutta usein unohdetaan, ettei pelkkä liikkumisen mahdollistaminen luontoon tue siitä saatavia kokonaisvaltaisia kokemuksia ja elämyksiä. Fyysisen ympäristön laaja-alaisen arvioinnin ja kuvailutiedon lisäksi on mielestämme tärkeää huomioida ja tuoda näkyväksi myös ympäristön luontoarvo – muun muassa sen mahdollistamat monipuoliset aistikokemukset ja luontohavainnot, luontokokemuksen saavutettavuus sekä mahdollisuudet yhteisöllisyyden kokemuksille. Esteettömyyteen voidaan läheisesti kytkeä myös tiedon saavutettavuus.

Ikääntyvät, aivan kuten muidenkin ikäluokkien edustajat, ovat yksilöitä, joiden toimintakyvyn ominaisuudet, kiinnostuksen kohteet, toiveet ja tarpeet vaihtelevat. Ikä ei myöskään itsessään tarkoita, että toimintakyvyssä olisi jotain erityistä huomioitavaa rajoitetta. Luontokohteita, -reittejä ja -alueita kuvailtaessa on äärimmäisen tärkeää huomioida kuvailun monipuolisuus, jotta (ikääntyvä) henkilö voi itse tehdä valinnan sen suhteen, onko se hänen toimintakyvylleen sopiva ja/tai kiinnostuksensa kohteiden mukainen. Voisikin siis ajatella, ettei “reitti ei sovi ikääntyville” -teksti ole välttämättä parhain keino ympäristön kuvailemiseksi. Samaiset tiedot auttavat samalla kertaa myös monia muita kohderyhmiä, kuten vaikkapa lapsiperheitä tai ryhmätoimintaa järjestäviä toimijoita, arvioimaan luontokohteen, -reitin ja/tai -alueen sopivuutta ja kiinnostavuutta.

Päätökseen liittyviä, huomioitavia tekijöitä voivat olla vaikkapa:
• kohteen/ympäristön löytämiseen liittyvät tekijät (selkeät osoitteet, tiedot P-paikasta, opasteet) 
• tieto istumapaikoista / levähdys- ja nuotiopaikoista, wc-tiloista (määrä, etäisyydet, millä kohdin, tarkempi kuvailu) 
• kuvailu kulkureitin leveydestä ja kaltevuuksista (mahtuuko vaikkapa tarvittaessa kulkemaan käsikynkkää tai liikkumaan sauvojen kanssa) 
• mahdollisten portaiden ja epätasaisten kohtien kuvailu 
• kohteen/ympäristön monimuotoisuus (esim. luontotyypit, lajien kirjo, moniaistiset kokemukset, luonnonelementtien koskettamisen mahdollisuus, paikan erityispiirteet) 
• sään / vuodenaikojen vaikutukset (esim. kuljettavuus, P-paikat / rakenteet, maisema)

Usein tunnutaan ajattelevan, että luonnon vakiinnuttaminen osaksi ikääntyvien tai heille tarjotun toiminnan arkea vaatisi erillistä ammattiosaamista tai suuria ajallisia tai taloudellisia resursseja. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Tarvitaankin lisää vaikuttavaa ja monipuolista viestintää luontokokemusten merkityksestä ja hyvinvointivaikutuksista, jotta myös motivoidutaan löytämään ja vakiinnuttamaan helppoja, kaikkien saavutettavissa ja käytettävissä olevia, kustannustehokkaita keinoja. Luonnon hyvinvointivaikutuksista nauttiminen on mahdollista saada kaikkien saavutettavaksi arkiluonnon uudenlaisen ja avoimen tutkailun kautta.

Uskomme, että myönteiset luontokokemukset ja ymmärrys lähiluonnosta voivat lisäksi lisätä osallisuutta ja halua toimia luonto- ja ilmastomyönteisillä tavoilla. Tällöin suoraan paikallisilta ikääntyviltä ja heidän parissaan toimivilta tuleva paine voi myös edistää omalta osaltaan lähiluonnon ja viheralueiden kehittämistä. Win-win -tilanne siis kaikkineen.

Kirjoittaja
Laura Syrén
toiminnanjohtaja
toimintaterapeutti (AMK)
IkiOma Ikä ry

Kuvat Niklas Syrén.

Teksti on kirjoitettu osana IkiOma ArkiLuonto -hanketta, jossa työskennellään sen edistämiseksi, että luonnon hyvinvointivaikutukset saataisiin arkiseksi osaksi ikääntyvien elämää ja heille tarjottua toimintaa. Hankkeessa tullaan julkaisemaan myös muun muassa tekstissä mainittua ympäristön kuvailua helpottava havainnointilomake.
Lue tavoitteista ja toimenpiteistä lisää ja liity vaikkapa hankkeen uutiskirjeen tilauslistalle: https://www.ikiomaika.fi/ikiomaarkiluonto