Meijän polku on käynnistymisestään, vuodesta 2017, lähtien edistänyt keskisuomalaisten hyvinvointia ja luontosuhteen vahvistumista. Alusta saakka tärkeänä osana tätä edistämistyötä ovat olleet lähiluonto ja reitistöt. Luonnon merkityksen kasvamisen vuoksi Keski-Suomessa järjestettiin vuonna 2019 Suomen ensimmäinen maakunnallinen terveysmetsäopaskoulutus, jossa terveysmetsä-metodeja tuotiin luonnon, liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin ammattilaisten saavutettaville. Tämän jälkeen Meijän polku on johtanut keskisuomalaisia luontoon muun muassa Keski-Suomen reitistöviikon, Luontopysäkkien ja Luontotyöpäivien avulla sekä luontopositiivisuutta Keski-Suomeen moninaisen vaikutustyön avulla.
Keväällä 2024 Meijän poluilla otetaan uusi hypähdys kohden luontoa, kun lähdemme kehittämään maakunnallista Meijän metsät -mallia, jonka tuloksia ja tuotoksia päästään Keski-Suomessa testaamaan ja jakamaan syksyllä 2024, ja muualla Suomessa tämän jälkeen.
Meijän metsät -malli valittiin osaksi Sitra Lab -ohjelmaa, johon pääsi mukaan kahdeksan tiimiä eri puolilta Suomea kokeilemaan luonnon kannalta kestäviä elämäntapoja ja niiden levittämistä. Meijän metsät -mallia Meijän poluilta lähtee Sitra Labiin toteuttamaan Janne Laitinen (Jamk), Jani Huotari (Hyväks) ja Juho Jäppinen. Lisäksi työhön Keski-Suomessa osallistuu Meijän polun ydintiimi vahvistettuna IkiomaIkä ry:n edustajilla. Meijän polun ydintiimissä on edustajia muun muassa Keski-Suomen hyvinvointialueelta, Keski-Suomen liikunnalta, Jyväskylän ammattikorkeakoululta ja Metsähallituksesta. Lisäksi kehitystyöhön osallistuu Jyväskylän yliopiston liikuntalääketieteen opiskelijoita.
Tervetuloa mukaan matkalle liikkumaan kohden Meijän metsiä!
Soivat maisemat -projektin retkien yhteydessä kerättiin valokuva-, video- ja äänimateriaalia keskisuomalaisista luontokohteista. Retkistä, ja niiltä kerätyistä materiaaleista haltioituneet musiikin alan ammattilaiset tekivät äänimaisemia, joita yhdisteltiin retkien visuaaliseen satoon. Tuloksena syntyi useampi video, jotka on Soivat maisemat -näyttelyn kunniaksi nyt julkaistu. Näyttely aukeaa Jyväskylän pääkirjastolla tiistaina 5.3.
Soivat maisemat -projektin toteuttavat Jyväskylän ammattikorkeakoulun Hyvinvointiyksikön Musiikin ja TKI:n tulosalueet. Hanketta rahoittaa Keski-Suomen liitto ja sen toteutukseen on osallistunut Meijän polun asiantuntijoita.
Miltä suo kuulostaa? Miksi kukaan haluaisi äänittää metsää? Usein ympäristön äänet ovat merkityksellinen osa jonkin paikan tai ajan kokemusta. Ääniä ei ehkä tule aina tietoisesti ajatelleeksi tai kuunnelleeksi, mutta alitajunta pistää ne merkille.
Soivat maisemat -videoissa on yhdistetty keskisuomalaista luontokuvaa, luonnon ääniä sekä videoita varten toteutettuja äänimaisemia.
Laadukkaita luontovideoita varten on usein syytä äänittää korkeatasoinen ääniraita erikseen. Videokamerat ja kännykät tallentavat myös ääntä, mutta useimmiten niissä on satsattu kameraan eikä mikrofoneihin, jolloin tallennettu ääni ei ole yhtä laadukasta kuin kuva. Äänenlaadun rajallisuuden saattaakin pistää merkille vasta myöhemmin videoita katsellessa. Videon äänipuoli paranee satsaamalla ulkopuolisiin mikrofoneihin sekä tuulensuojiin. Äänet voidaan tallentaa samanaikaisesti kuvan kanssa liittämällä kameraan ulkoinen mikrofoni, tai erillisellä digitallentimella, jolloin ääniraita liitetään videotiedostoon vasta jälkikäsittelyvaiheessa.
Äänimaisemia tallennetaan paljon myös erikseen, tällöin puhutaan usein kenttä-äänityksestä (field recording). Ympäristön äänet ovat osa kulttuurihistoriaa ja muuttuvat vääjäämättä vuosien ja vuosikymmenien varrella, siksi niiden taltiointi sinänsä voi olla arvokasta kulttuurityötä. Sata suomalaista äänimaisemaa oli kolmivuotinen (2004–2006) tallennus-, suojelu- ja tutkimusprojekti, jossa kerättiin äänimaisemia Suomen maantieteellisten rajojen sisäpuolelta. Tätä nykyä alkaa olla hankalaa löytää Suomesta enää paikkaa, missä ei kuuluisi taustalla autojen ja maanteiden ääniä.
Itseäni kiehtoo muusikkona myös konkreettisen luonnonäänen ja sävelletyn äänimateriaalin yhdistäminen, luonnonäänten käyttäminen musiikillisina elementteinä sekä rajapinta kenttä-äänityksen ja sävelletyn musiikin välimaastossa.
Kenttä-äänitys vasta-alkajalle
Nykyään lähes jokainen meistä kuljettaa kuvaus- ja äänityslaitteita aina mukanaan. Samalla tavoin kuin älypuhelimilla voidaan kuvata vaivattomasti joko still- tai videokuvaa, voidaan sillä myös nopeasti äänittää lähes kaikkea ympäristössä kuuluvaa ääntä. Äänityslaitteen tärkein ominaisuus onkin, että se on mukana. Puhelimella äänitetty äänimaisema ei ole kuitenkaan äänenlaadultaan paras mahdollinen kenttä-äänityksiin, sen mikrofoni on optimoitu lähinnä puheen välittämiseen.
Äänenlaadun parantamisen kannalta seuraava askel voi olla esimerkiksi äänittämiseen tarkoitettu digitaalinen tallennin, jossa on sisäänrakennetut mikrofonit. Esimerkiksi Zoomin H5 on tämänkaltainen digitallennin, joka toimii sekä paristoilla tai ulkoisella varavirtalähteellä. Laite on suhteellisen pienikokoinen ja helppo kuljettaa mukana. Se toimii myös omilla mikrofoneillaan sellaisenaan, mutta tarvittaessa siitä löytyy kaksi XLR-sisäänmenoa ulkoisille mikrofoneille.
Oma laitteisto
Päädyin hankkimaan viime vuonna digitallentimeksi Zoomin F3:n, joka on suunniteltu erityisesti kenttä-äänityksiin soveltuvaksi laitteeksi. Se on fyysisesti pienempikokoinen laite kuin H5, toisaalta siinä ei ole valmiina omia mikrofoneja. Teknisiltä ominaisuuksiltaan se eroaa H-sarjan laitteista sikäli, että se tallentaa äänen 32-bittisesti, ja sen mikrofonietuasteet ovat hiljaisemmat kuin Zoomin H-sarjan laitteissa – tällöin hiljaisissa äänissä on vähemmän kohinaa.
Zoom F3 toimii sekä paristoilla että ulkoisella varavirtalähteellä (power bankilla), joka kytketään USB-johdolla laitteeseen. Power bankin hankkiminen voi olla hyvä idea, tarpeeksi isokokoisella virtalähteellä voidaan äänittää keskeytyksettä vaikka kymmeniä tunteja, jolloin vältytään paristoiden vaihtamisesta maastossa. Tallentimeen kannattaa myös hankkia mahdollisimman suuri muistikortti, ettei tarvitse paikan päällä ruveta huolehtimaan tallennustilan loppumisesta.
Zoom F3 sekä tuulensuojilla varustetut mikrofonit. Kuvat Juha Kujanpää ja micbooster.com.
Kyseisessä tallentimessa ei ole itsessään mikrofoneja, joten ne on ostettava erikseen. Kenttä-äänityksessä halutaan äänittää stereokuva mahdollisimman luonnollisen kuuloisena, jolloin tarvitaan vähintään kaksi mikrofonia, jotka voivat olla esim. hertta- tai pallokuvioisia. Mikrofoneille tarvitaan myös tuulisuoja, sillä pienikin tuulenvire saattaa kuulua mikrofonin kautta napattuna ei-toivottuna kohinana. Itse valitsin kenttä-äänityssettiini mikrofoneiksi brittiläisen FEL Communicationsin kitin, joka koostui kahdesta mikrofonista, tuulisuojista sekä esim. kamerajalustaan kiinnitettävästä stereo bar -kiinnitysosasta. Valitsemaani laitteistoon vaikutti sekä hinta/laatu-suhde että koko, halusin että kaikki äänitystarvikkeet mahtuisivat reppuun eivätkä veisi liikaa tilaa.
Vielä yksi äänittämiseen tarvittava laite on kuulokkeet – on syytä aina tarkistaa mitä laite kuulee, eli miltä ääni, jota ollaan äänittämässä, kuulostaa. Jos äänität pitkää äänimaisemaa, ei kuulokkeet päässä toki tarvitse seistä koko aikaa. Riittää että ensin varmistaa, minkälaista ääntä ollaan taltioimassa, sen jälkeen voi vaikka itse kävellä pois paikalta ja jättää laitteet äänittämään vaikka puoleksi tunniksi tai tunniksi. Näin minimoidaan omien liikkeiden synnyttämä kahina äänityspaikalla.
Maastossa tehtyjä huomioita
Pienet ja kevyet clip-mikrofonit saa kiinnitettyä esim. puunrunkoon kuminauhan avulla. Jos mikrofonit kiinnittää suurin piirtein omien korvien korkeudelle, ne kuulevat sen minkä itsekin kuulen.
Kesällä ja kuumina päivinä hyttyset ja paarmat ovat kenttä-äänittäjän vihollinen. Tällöin äänittäjän varusteisiin kuuluu äänityslaitteiden lisäksi esimerkiksi hyttysmyrkkyä sekä pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet. Siinä vaiheessa kun paikka ja ääniympäristö on ihanteellinen ja mikrofonit on saatu asetettua sopiville kohdille, äänittäjän pitäisi pystyä olemaan hiljaa liikkumatta paikallaan. Jos kaikki lähiseudun hyttyset ja mäkäräiset ovat hyökänneet samaan aikaan kimppuun, äänitysreissu katkeaa helposti siihen.
Myös vesi, varsinkin satava, vaikeuttaa äänien keräämistä – tallentimet ja varsinkaan mikrofonit eivät pidä sateesta tai kosteudesta. Sadetta voi toki äänittää, mutta tällöin mikrofonit olisi hyvä saada sijoitettua johonkin paikkaan, mihin vesi ei pääse. Jotkin äänittäjät ovat rakentaneet äänityslaitteelle veden suojaksi muovikotelon, jossa on pieni reikä mikrofonin johtoja varten. Tällöin äänityslaitteen voi uskaltaa jättää joksikin aikaa metsään äänittämään itsekseen.
Kuten aikaisemmin totesin, Suomesta on vaikea löytää paikkoja, jonne liikenteen melu ei kuuluisi – edes vaimeasti taustalla. Autojen renkaista peräisin olevaa ääntä ei pistä merkille, ellei ympäristö ole muuten todella hiljainen. Liikenne rupeaa harmittamaan vasta jälkikäteen äänityksiä kuunnellessa, ja sitä voi olla jälkikäteen aika mahdotonta editoida äänitteiltä pois. Vuorokaudenaika vaikuttaa asiaan, myöhään yöllä liikennettä on todennäköisesti ainakin pienemmillä teillä vähemmän. Tosin myös luonnon äänet öisin usein eroavat päivien äänistä.
Juha Kujanpää lehtori Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Juha on osallistunut Soivat maisemat -projektin äänityöhön muiden ammattilaisten kanssa.
Joitain linkkejä ja käytännön vinkkejä kenttä-äänitykseen
Quiet American Aaron Ximmin, kenttä-äänittäjän ja äänitaiteilijan, vinkkejä ja havaintoja äänittämisestä, tallentimista ja mikrofoneista.
Freesound Vapaa ja laaja tietokanta minkä tahansa äänitiedostojen jakamiseen. Äänten taso vaihtelee paljon, joukossa on heikkotasoisia kännykkä-äänityksiä mutta myös ammattitason kenttä-äänityksiä.
Radio Aporee Eräänlainen maailmanlaajuinen äänikartta, johon kuka tahansa voi osallistua lisäämällä kartalle omia kenttä-äänityksiään, samoin niitä voi käydä kuuntelemassa ja lataamassa. Fokuksessa mahdollisimman korkeatasoiset äänitykset, esimerkiksi kännykällä tai kameralla tehdyt äänitykset eivät läpäise seulaa.
Yksittäisten työntekijöiden ja koko työyhteisön voimavaroja, palautumista ja siten myös resilienssiä voidaan edistää muun muassa luontoliikkumisen avulla. Esimerkiksi luontotyöpäiviin voi sisällöiksi rakentaa työhyvinvointia ja ennakointia edistäviä sisältöjä. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa voidaan tukea itseohjautuvuutta, yhteisten päämäärien muodostamista ja kollektiivista älykkyyttä. Itse asiassa luonnon hyvinvointivaikutusten hyödyntämien ja ottaminen käyttöön työyhteisön toiminnassa on juurikin uusien mahdollisuuksien näkemistä, mikä on yksi tärkeä lähtökohta (työyhteisön)uudistumiskyvyn edistämiselle.
Ennakointiin pystyvät organisaatiot pärjäävät paremmin muuttuvissa ja monitahoisissa tilanteissa kuten kriiseissä. Kehittämällä johtamista ja kulttuuria, ylläpitämällä verkostoja ja vuorovaikutussuhteita sekä vahvistamalla muutosvalmiutta – organisaation on mahdollista parantaa resilienssiään eli uudistumiskykyään. (Janhonen M., 2019)
Keski-Suomi Liikkeelle 2030 -työyhteisöliikunnan verkoston ensimmäinen tapaaminen toteutetaan lähitapaamisena perjantaina 8.3.2024 klo 13.00-15.00. Ilmoita työyhteisösi mukaan verkoston käynnistysprosessiin tästä linkistä.
Lähde: Janhonen, Minna 2019.Resilienssi auttaa organisaatioita selviämään kompleksisessa toimintaympäristössä. Teoksessa Mia Tammelin & Katri Otonkorpi-Lehtoranta (toim.) Työelämän tutkimuspäivät 2018. Kestävä tuottavuus ja inhimillinen työelämä. Tampere: Tampereen yliopisto, Työelämän tutkimuskeskus, Työelämän tutkimuspäivien konferenssijulkaisuja 7/2019. s. 24-30.
Soivat maisemat -näyttely Jyväskylän pääkirjastolla maaliskuussa
Soivat maisemat -retkien annista kootaan näyttely Jyväskylän kaupungin kirjaston aulaan. Näyttelyssä on esillä osallistujien ja hanketiimin ottamia valokuvia, videoita, äänimaisemia, sekä kuviin ja äänimaisemiin sävellettyä musiikkia. Lisäksi esillä on tietoa hankkeesta ja luonnossa liikkumisen hyvinvointivaikutuksista. Näyttelyn avajaiset ovat 5.3. klo 17:30 ja näyttely on auki 28.3.2024 saakka.
People and Planet -konferenssi Lahdessa
SOIMA – Soivat maisemat -projekti on esillä myös People and Planet – From Theory to Solutions 2024: towards Transformations -konferenssissa 13.-15.2.2024 Lahdessa. Hanketta ja hankkeen tuloksia esittelevä posteri on esillä koko konferenssin ajan. Retkituotoksia, eli kuvia, luonnonääniä ja musiikkia sisältäviä videoita esitellään myös itse posterisessiossa. Tervetuloa juttelemaan soivista maisemista, ja niiden monista mahdollisuuksista! Keskiviikkona 14.2. paikalla Meijän poluilta Janne Laitinen ja Juho Jäppinen.
Ajat, ne muuttuvat, lauletaan kansainvälisessä hitissä. Aikojen mukana muuttuu myös ihmisen työ, työvälineet ja työympäristö. Olemme siirtyneet aiemmin pronssikaudesta rautakauteen, sitten muutamien hypäyksien kautta teolliseen aikakauteen ja toimistokauteen. Ja taas olemme merkittävän muutoksen äärellä, sillä olemme siirtymässä toimistokaudesta luontotyöpäivien aikakaudelle.
Luontotyöpäivien aikakaudesta tultaneen tulevaisuudessa kirjoittamaan aikakautena, jolloin ihminen löysi jälleen itsensä. Ja ulos.
Ja jotta tulevaisuuden historia ei jäisi vain puheeksi, niin toukokuun lopulla tulevaisuutta pääsee tekemään ihan itsekin! Vinkkejä työn luontouttamiseen ja tulevaisuuden tekemiseen löytyy Luontotyöpäivien sivuilta.
Keski-Suomessa festivaalia ja luontopositiivisuutta
Keski-Suomessa samaisella viikolla on hieno mahdollisuus lähteä kohden luontoa, kun TYHY-luontofestareita vietetään Keuruulla. Ottakaahan yrityksenne ja siirtykää Keuruun suuntaan, jos haluatte uusia kokemuksia ohjatummassa ympäristössä ja hienoissa puitteissa!
Ja koska Keski-Suomessa liikutaan kohden luontopositiivisuutta, niin pidetään teemaa esillä myös Luontotyöpäiväviikon aikana. Näillä tunnisteilla siis matkaan: #luontotyöpäivä #työmatkarönsyily #outdoorofficeday #luontopositiivinenkeskisuomi #ksliikkuu
Syyskuussa keskisuomalaiset reitistöt vievät taas kohden lähiluontoa, kun Keski-Suomen reitistöviikkoa vietetään jo viidettä kertaa.
Lähireitistöjen ja lähiluonnon merkitys ihmisten hyvinvoinnin, retkeilyn, liikkumisen ja matkailun mahdollistajana lisääntyy vauhdikkaasti. Keski-Suomen reitistöviikko onkin kynnyksetön tapahtumaviikko, jolloin keskisuomalaisia upeita luontoreitistöjä ja niiden käyttäjiä ja monia käyttömahdollisuuksia esitellään laaja-alaisesti. Tämän vuoden teemana on lähiluonto ja sen reitistöt. Lisämausteena tietenkin liikkumaan lähtenyt Keski-Suomi, jonka luontopositiiviseen pirtaan luonnossa liikkuminen istuu* mainiosti.
Tapahtumaviikolla järjestetään myös perinteinen Keski-Suomen reitistöt -valokuvakilpailu, joten kamerat mukana, kun reitistöillä liikutaan.
Tervetuloa mukaan keskisuomalaisille reitistöille!
* koska tiedostamme pidempiaikaisen istumisen terveyshaitat, sanaa käytetään vain kielikuvana tässä yhteydessä.
Kuvittele Keski-Suomi, joka näyttää luonnossa liikkumisen ja monimuotoisen luonnon tuoman hyvinvoinnin mallia maailmalle, ja joka on toiminut jo vuosia vihreän luontomatkailun ja -liikkumisen yhtenä kärkikohteena Euroopassa verkottuen retkeily-, pyöräily- ja vesistöreitistöjen kautta naapurialueille ja naapurimaihin. Kuvittele Keski-Suomi, jossa pääsee Joutsasta Pihtiputaalle, Keuruulta Hankasalmelle ja Jämsästä Kyyjärvelle laadukkaita luontoreitistöjä pitkin, ja että näillä reitistöille ja niiden äärellä olevilla palveluilla törmää ympäri vuoden innokkaisiin retkeilijöihin niin läheltä kuin kauempaakin. Kuvittele Keski-Suomi, joka elää ja hengittää luontopositiivista tulevaisuutta koko olemuksellaan.
Struven ketjun pisteeltä Oravivuoren näkötornista voi nähdä keskisuomalaisen luontopositiivisen tulevaisuuden upeita mahdollisuuksia.
Miksikö kuvittelisit? Koska kuvittelemalla olemme jo ottaneet ensimmäiset askeleet kohden luontopositiivista aktiivisen liikkumisen Keski-Suomea.
Tämä tulevaisuuskenaario sai innoituksen kolmesta Keski-Suomen liiton syksyllä 2023 julkaisemasta tulevaisuuskenaarioista, joita olivat Yritysvallan nousu ja luokkayhteiskunnan paluu, Tasapainottelua kaksinapaisessa maailmassa sekä Pohjoismainen yhteistyö kurjistuvassa Euroopassa.
Tulevaisuusajattelulla ja mahdollisia tulevaisuuksia luotaavalla työllä on sellainen sisäänrakennettu ominaisuus, että ne paitsi visioivat erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia, myös rakentavat niitä vaikuttamalla ihmisten ja organisaatioiden ajattelu- ja toimintatapoihin. Eli toimivat eräänlaisina itseään toteuttavina ennusteina. Jos meille tarjoillaan kolme synkkää, tai vähintäänkin negatiiviselta kalskahtavaa tulevaisuudenkuvaa, niin ratkaisumme tästä eteenpäin myös toteuttavat niitä. Tarvitsemme siis myös positiivisia tulevaisuuskuvia, jotta voimme aktiivisesti rakentaa positiivisia tulevaisuuksia. Olkoon yhden nimi vaikkapa Luontopositiivisesta Keski-Suomesta mallia maailmalle.
Siniset ympäristöt ja reitistöt ovat yksi keskisuomalaisen luontohyvinvoinnin ja -liikkumisen tulevaisuuden huikeista mahdollisuuksista. Kuvassa Keski-Suomen seikkailukasvattajien ja Meijän polun väkeä melomassa kohden tulevaisuutta.
Luontopositiivisesta Keski-Suomesta mallia maailmalle!
Vuonna 2035 Keski-Suomesta on tullut monimuotoista luontoa aktiivisesti tukeva ja tuottava alue, joka tunnetaan ympäri maailmaa upeissa luontomaisemissa kulkevista turvallisista vesistö-, pyöräily- ja retkeilyreiteistään ja näiden varrelle ja äärelle sijoittuvista laadukkaista ja kattavista palveluistaan. Luonnosta nauttijat ja luonnossa liikkujat eri puolelta Suomea, Pohjoismaita, Eurooppaa ja maailmaa saapuvat alueelle retkeilemään ja nauttimaan aktiivisen liikkumisen sekä puhtaan luonnon luomista hyvinvointi- ja terveyshyödyistä.
Laadukkaat ja kattavat reitistöt ja palvelut mahdollistavat myös alueen asukkaiden luonnossa liikkumisen. Vuonna 2035 keskisuomalaisten aktiivisen liikkumisen määrät ovatkin nousseet merkittävästi, ja keskisuomalaista luontopositiivista elämäntapaa käytetään onnistumisen esimerkkinä maailmalla. Luontoliikkumisen ja -osaamisen brändi on tuonut alueelle myös paljon uusia asukkaita, ja 2000-luvun alkuosan ilmiö hiljenevistä pikkukaupungeista ja kylistä on saatu käännettyä kukoistaviksi planetaarisen kantokyvyn huomioiviksi kestäviksi ja tiiviiksi asutuskeskittymiksi.
Retkeilijöitä Leivonmäen kansallispuistossa. Keski-Suomessa on jo upeita luonto-helmiä, mutta ne on ripoteltu hajalleen. Tulevaisuudessa näitä helmiä kasvatetaan ja ne yhdistetään kauniiksi koruiksi.
Samalla luonnon monimuotoisuuden, luonnossa liikkumisen ja luontomatkailun eteen tehty työ on vienyt mallia eri puolille maapalloamme; keskisuomalainen monimuotoinen luonto, luontosuhde ja luonnossa liikkuminen ja sen monet mahdollisuudet ovat brändi. Tämä brändi vie paitsi keskisuomalaisia maailmalle, mutta myös maailmaa Keski-Suomeen; hyvinvointi luo ja tuo hyvinvointia.
Miten keskisuomalaiseen luontopositiiviseen tulevaisuuteen?
Alle on kerätty muutamia esimerkkejä, joilla Keski-Suomea viedään kohden luontopositiivista tulevaisuutta.
Päijänne biosfäärialueeksi. Kansainvälinen tunnettuus vaatii kansainvälisesti tunnettuja brändejä. Unescon biosfäärialue on sellainen.
Yksi kansainvälinen brändi olisi Struven ketju. Mitäpäs, jos Keski-Suomen lävitse pääsisi kulkemaan luonnossa liikkuen näkötornilta näkötornille…?
Luonnonsuojelualueiden merkittävä kasvattaminen. EU:n biodiversiteettistrategian tiukan suojelun 10 prosentin tavoite ja oikeudellisen suojelun 30 prosentin tavoite lähtökohdaksi. Edelläkävijöitä kaivataan…
Alueellisten vahvuuksientunnistamista ja uuden tiedon hyödyntämistä aluestrategiatyössä.
Alueen luontoliikuntareitistöt vauhdikkaasti kuntoon. Ensiksi isompien asukaskeskittymien ympärille ja välille, ja sitten laajemmin koko alueelle. Muistatteko vielä Keski-Suomen maakuntauran…
Luontoliikunta- ja pyöräilyreitistöt kuntoon lähialueiden kanssa yhteistyössä. Keski-Suomesta ja Keski-Suomeen pitää päästä laadukkaita reitistöjä pitkin kaikista ilmansuunnista.
Alueen kansallispuistojen merkittävä laajentaminen ja luontomatkailukeskittymien luominen. Näiden yhdistäminen luontoreitistöillä ja jatkossa palveluiden kasvattaminen kävijämäärien kasvun myötä. Kansallispuistojen saavutettavuuden parantaminen julkisen liikenteen avulla (osittain kansallispuistojen laajentamisen mahdollistamana);
Julkisen liikenteen verkosto uuteen iskuun. Junalla ja linja-autoilla pitää päästä helposti ja vauhdikkaasti eri luontomatkailun ja -reitistöjen solmukohtiin niin idässä, etelässä, pohjoisessa kuin lännessäkin. Ja luonnossa liikkumisen maakunnassa ei sovi vesillä liikkumistakaan unhoittaa…
Tunnistaa tämän hetken mahdolliset tulevaisuuden yhteistyökohteet ja tahot. Kaikki lähialueen isommat kaupungit ovat ottamassa vauhdikkaita luontoaskeleita; Keski-Suomen tulee ottaa vähintään yhtä vauhdikkaita askeleita, vaikka mikseipä sitä voisi vauhdikkaammin liikkua… Suunnannäyttäjän rooli olisi vielä saavutettavissa.
Luontopositiivisuus ja aktiivinen liikkuminen keskisuomalaiseksi mielentilaksi.
Päijänteen biosfäärialueen hakemus olisi hyppäys kohden luontopositiivista Keski-Suomea. Keskisuomalainen tulevaisuus odottaa aivan niemen takana. Vene on vain aktiivisesti työnnettävä itse vesille…
Skenaarion uhat ja mahdollisuudet
Hiukan pilke silmäkulmassa voi sanoa, että luontopositiivisen Keski–Suomen ainoa uhka on se, että emme ymmärrä tarttua tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen.
Mahdollisuudet taasen ovat rajattomat, jos ymmärrämme ruveta toimeen luontopositiivisen ja luonnosta nauttivan ja luonnossa liikkuvan Keski-Suomen vauhdikkaassa edistämisessä.
Ja jos vaikka elämmekin luokkayhteiskunnassa, kurjistuvassa Euroopassa tai tasapainottelemme kaksinapaisessa maailmassa, sitä enemmän me, ja maailma, kaipaavat ja tarvitsevat luonnon monimuotoisuutta edistävien ja monimuotoisen luonnon keskellä hyvinvointia ja terveyttä keräävien ja koko maapallon tulevaisuutta ajattelevien keskisuomalaisten mallia.
Mielen polku on nyt avattu. Nähdään perillä!
Juho Jäppinen Tulevaisuudesta viestijä, Meijän polku
Idea positiivisista tulevaisuuskenaarioista syntyi Meijän polun palaverissa Jyväskylän yliopiston kirjastolla marraskuun alussa. Kirjastolla oli meneillään Lupa liikkua! -viikot, joilla innostetaan korkeakoulujen opiskelijoita ja henkilökuntaa kohden liikunnallisesti aktiivisempaa tulevaisuutta. Lähtekäämme sinne koko maakunnan voimin!#ksliikkuu Päivitetty 14.10.2024.
Luonnossa liikkumisen terveyshyödyt ovat jo laajasti tiedossa. Luonnonvarakeskus (Luke) onkin esittänyt toiveen alueellista ja monitahoisista luontoterveysohjelmista, jotta suomalaisia voisi kannustaa omatoimisesti luontoon liikkumaan. Tällainen luontoterveysohjelma voisi tuoda mukanaan rahoitusta hyvinvointialueille ja kunnille keinoja luonnossa liikkumisen lisäämiseksi. Alueellisten pilottien toivotaan tuovan kokemuksia ja lisäävän luonnon hyvinvointivaikutuksille altistumista.1Soivat äänimaiset -projektissa (Jamk) pilotoimme yhtä tällaista kokonaisuutta, ja Meijän polulla olemme jakaneet tietoa ja oppeja ihmisten luontoymmärryksen ja -altistuksen lisäämiseksi.
Monipuoliset lähimetsät
Ihmisen toiminta ja kaupungistuminen lisääntyvät kaikkialla maailmassa. Samalla kaupunkien viheralueiden saavutettavuus vähenee. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että viheralueille altistuminen parantaa ihmisen terveyttä monin tavoin. Kun kaupunkien viheralueita on vähemmän, tulee meidän ymmärtää, minkä tyyppiset viheralueet (esim. puisto, metsä) ja mitkä viheralueiden ominaisuudet (esim. kasvillisuuden tyyppi, tiheys, äänet, reitistöt) voivat edistää terveyttä ja lisätä alueilla oleskelua.*
Suomalaiset arvostavat metsiä ja lähimetsät tuottavat todistetusti eniten terveys- ja hyvinvointivaikutuksia muihin kaupunkien viheraluetyyppeihin verrattuna. Metsien ilmastohyödyt ovatkin jo usein mukana kaupunkisuunnittelun laskelmissa, mutta luontohaittoihin ja terveys- ja hyvinvointipuolelle tarvitaan konkreettisia mittareita.Tietoperusteisessa päätöksenteossa olisikin hyötyä tutkimuksista, joissa tarkastellaan viheralueiden ominaisuuksia, kuten biologista monimuotoisuutta, kasvillisuuden tiheyttä tai maisemasuunnittelunäkökohtia. Tutkimuksen tuleekin olla tulevaisuudessa monitieteistä luonnon-, yhteiskunta- ja terveystieteiden tutkimusta ja sen tuloksien tulee olla integroitavissa kaupunkisuunnitteluun.
Vuodenaikojen mukaan muuttuva lähiluonto
Soiman retkillä yhtenä keskeisenä ”toteutuspaikkana” oli Jyväskylän Haukanniemen esteetön ulkoilualue, jonne pääsee myös paikallisbussilla (Luontopysäkki). Kohderyhmämme, eli tavalliset seniorikansalaiset, vierailivat Haukanniemessä eri vuodenaikoina ja palautelomakkeiden mukaan havainnoivat samassa kohteessa hyvin erilaisia asioita eri vuodenaikoina. Koen tämän valtavan hienona tuloksena; tuttu lähiluonto näyttäytyy erilaisena vuoden jokaisena hetkenä.
Talvisilla retkillä jo omien askelten ääni ja lumen narskuminen herätti osallistujille lapsuusmuistoja, kunhan vain malttoi rauhoittui kuuntelemaan ympäristön äänimaisemia. Läheinen autotie ja liikenne tuntuivat häiritsevän meluisilta talviaikaan, kun lehtipuut olivat pudottaneet lehtensä. Keväällä vihreän eri sävyt, veden äänet ja lintujen viserrys kirjattiin elämyksinä palautelomakkeisiin. Yleisellä tasolla osallistujat huomasivat rauhoittuvansa, ja koettu kiireettömyys tarjosi mahdollisuuksia tarkempaan luonnon havainnointiin. Rauhallisesti kulkien pienehkö lähiluontokohde tuntui isommalta ja parin tunnin retki tuntui lyhyeltä.
Yhteenveto
Osallistujat arvostivat valtavasti pääsyä luontoon ja näille äänien, valokuvien ja kokemusten keruuretkille. Retkillä osallistujat valokuvasivat luonnosta asioita, joita he itse pitivät mielenkiintoisina ja merkityksellisinä. Äänimaisemia ihmeteltiin ja hiljaisuutta opittiin arvostamaan. Palautelomakkeisiin retkeläiset kirjasivat myös, millaisia nämä retkikohteet olivat luontotyypiltään ja millaisia ominaisuuksia näissä he arvostivat. Keväällä ja kesällä luonnon vehreys, vesielementit ja lintujen äänet keräsivät osallistujien mielenkiinnon, ja talvella huomio kiinnittyi vanhoihin puihin, avarimpiin maisemiin ja suuriin kiviin. Sama tuttu Haukanniemi näyttäytyi erilaisena eri vuodenaikoina. Tuttu lähimetsä tarjoaa myös muille eliölajeille mahdollisuuden elää lajityypillistä elämäänsä. Haukanniemi toimikin mainiona esimerkkinä kaupunkimaisesta lähiluontokohteesta, jossa sekä ihminen, että monimuotoinen luonto voivat elää rinnakkain toisiaan tukien. Tällaisia lähiluontokohteita tarvitsemme tutkitusti lisää.
Janne Laitinen Biologi, Meijän polku, Jamk Janne Laitinen toimii Soivat maisemat -hankkeen retkillä luonto-oppaana.
Kuvat Soiman retkiltä Jyväskylän Haukanniemestä. Kuvaaja Juho Jäppinen, Meijän polku, Jamk.
*Tuore kansainvälinen tutkimuskatsaus kävi lävitse 215 vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusartikkelia luonnon hyvinvointivaikutuksista ihmisille.2 Yksi katsauksen silmiinpistävimmistä tuloksista on, että vain harvat tutkimukset ovat vertailleet eri luontotyyppien tai ominaisuuksien vaikutuksia suoraan; useissa tutkimuksissa tarkasteltiin viheralueiden ja puiden määrää 500 metrin säteellä kodista. Toinen päähavainto katsauksessa oli, että tutkimukset olivat hyvin erilaisia suunnittelun ja toteutuksen suhteen, ja että ne erosivat suuresti myös tutkimusten ”suorituspaikoissa”. Ehkä tutkijoiden olisi syytä mennä itse oikeaan metsään tai luontoympäristöön, ja havainnoida näitä suorituspaikkoja?
2) Beute, F., Marselle, M. R., Olszewska-Guizzo, A., Andreucci, M. B., Lammel, A., Davies, Z. G., Glanville, J., Keune, H., O’Brien, L., Remmen, R., Russo, A., & de Vries, S. (2023). How do different types and characteristics of green space impact mental health? A scoping review. People and Nature, 00, 1–38. https://doi.org/10.1002/pan3.1052
Oivaltavien oppimisympäristöjen arboretum Keski-Suomen vuoden maisemateko!
Palkinto luovutettiin Keski-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten/ProAgrian syyskokouksessa 28.10. Saarijärvellä. Palkinnon perusteluna oli muun muassa kaupunkiluonnon monimuotoistamisen eteen tehty työ ja kouluyhteisön mukaan ottaminen aktiiviseen rooliin oman ympäristön muokkaamisessa ja opetussisältöjen luonnissa.
Puupuiston tarkoituksena on luoda monimuotoista luontoa tukeva oppimisympäristö niin alueen oppilaiden, kuin myös alueen asukkaiden ja laajemmin kaupunkilaisten iloksi. Puupuistossa oppilaat pääsevät seuraamaan pitkällä ajanjaksolla alueen ja sen kasviston, hyönteisten ja eläinpopulaatioiden muutosta eri vuodenaikoina.
Meijän polulta Oivalluksia oppimisympäristöissä projektissa ovat mukana Johanna Huovila ja Juho Jäppinen. Oivalluksia oppimisympäristöissä -työryhmän kolmas jäsen on Katri Willman. Meijän polun aktiivi, biologi Janne Laitinen toimii puulajipuiston asiantuntijana sekä projektin ohjausryhmässä.
