Tänään on julkaistu Metsähallituksen uusi Luontoon.fi-palvelu, joka kokoaa valtakunnallisesti yhteen ulkoilukohteet, reitit ja palvelut.
Palvelusta löytyy tällä hetkellä jo yli 3 000 retkeilyyn ja ulkoiluun suunnattua reittiä. Kunnat voivat nostaa palveluun omia luontoreitistöjään ja kohteitaan Jyväskylän yliopistossa kehitetyn Lipas-palvelun kautta. Kehoitammekin kaikkia keskisuomalaisia kuntia tutustumaan palveluun ja lisäämään mahdollisesti puuttuvat luontoreitistöt ja -kohteet palveluun.
Keski-Suomessa löytyy hulppeita retkeily- ja luontokohteita. Luontoon.fi -palvelun kautta niistä voi nyt vaivattomasti kertoa kaikille suomalaisille. Kuva Joutsan Myllykosken rauhoitusalueelta. Kuva Juho Jäppinen.
Luontoon palvelun keskeiset ominaisuudet
Karttapohjaisuus: Löydä helposti lähialueesi ulkoilukohteet, kuten kansallispuistot, retkeilyalueet ja muut nähtävyydet. Skaalautuva ja interaktiivinen kartta auttaa hahmottamaan kokonaisuudet ja yksityiskohdat yhdellä kertaa.
Aktiviteetti- ja reittilähtöisyys: Löydä juuri sinulle ja juuri tähän hetkeen sopiva reitti. Alkuvaiheessa palvelusta löytyy reitit ulkoiluun, pyöräilyyn, melontaan sekä kalastuskohteet. Jatkossa palveluun lisätään muita aktiviteetteja.
Oikea-aikaisuus: Saat tarvitsemasi tiedon vastuullisen retken onnistumiseen, kohteiden luonnosta kiinnostumiseen sekä aktiviteettimahdollisuuksista ja palveluista. Kaikki tiedot löytyvät samasta paikasta.
Lähiluonnon ja reitistöjen merkityksestä alueellisesti voit saada lisätietoa muun muassa Meijän metsät -julkaisusta, sekä Meijän Keski-Suomi -julkaisusta.
Kohden tulevaisuuden Keski-Suomea – luonnonsuojelu
Männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat. Ah, polut korpia kiertävät kaidat, kukkivat kummut ja mansikkamaat! Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen. Vuorien huippujen kauneus ylhä; ah, kotiseutua muistoineen. – san. Martti Korpilahti
Vaikka Keski-Suomen kotiseutulaulun luontoympäristöistä onkin pitkälti tullut, no, muistoja, voisimme vielä löytää polkumme takaisin monimuotoisen ja hyvinvoivan luonnon äärelle. Olisiko monimuotoisessa ja hyvinvointia lisäävästä luonnosta taas Keski-Suomen arvoksi? Täällä ois kaikki mi kallista on!
Monimuotoisessa lähiluonnossa liikkumisesta ja oleskelusta voisi tulla Keski-Suomen valttikortti. Siis jos pelaamme korttimme oikein. Kuvassa koululaisia luontoretkellä Leivonmäen kansallispuistossa. Kuva Juho Jäppinen.
Kuinka tähän jouduimme?
Ihmisen toimista johtuva vauhdikkaasti kiihtyvä ilmastonmuutos, luontokato ja luontoympäristöjen pilaantuminen ovat jo muuttaneet myös meidän keskisuomalaisten luontoympäristöjä, ja muutos sen kuin kiihtyy. Emmekä ole suinkaan matkustajina tässä muutoksessa, vaan olemme toimineet aktiivisena muutoksen tekijöinä varsinkin viimeisten sadan vuoden ajan.
Suomessa 76 prosenttia metsäluontotyypeistä on uhanalaisia.(1) Keski-Suomessa esimerkiksi vanhoja metsiä on jäljellä enää muutamia läikkiä siellä-täällä, ja maakuntalaulun lehtoluontotyypeistä 77 prosenttia on uhanalaisia. Avohakkuita Keski-Suomessa tehdään vuosittain reilun 100 neliökilometrin kokoisilla alueilla.(2) Soilla ei mene sen paremmin ja 80 prosenttia suotyypeistämme on uhanalaisia.(3) Sattumalta samainen prosenttiluku, 80, kuvastaa ojitettujen keskisuomalaisten soiden pinta-alaa.
Pinta-aloina vertailtuna Keski-Suomessa vuositasolla tehtävät avohakkuut ja luonnonsuojeluun otettavat alueet (vuosi 2023). Tällä vauhdilla saavutamme YK:n biodiversiteettisopimuksen 30 prosentin luonnonsuojelutavoiteen 800 vuodessa. 10 prosentin suojelutavoitteen saavuttamiseenkin menee useampi sata vuotta. Oikealla malli, jossa suurin osa vuosittain avohakattavista määrä-aloista siirrettäisiin jatkuvan kasvatuksen malliin, ja vuositasolla uusien suojelukohteiden pinta-ala nostettaisiin noin 30 neliökilometriin. Myös avohakkuita voitaisiin edelleen paikoitellen käyttää. Ero luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta olisi huima, ja pääsisimme EU:n asettamaan tavoitteeseen lähes yhden ihmissukupolven aikana.
Ilmastonmuutoksen taustalla suurin uhka keskisuomalaiselle luonnolle ollaankin me keskisuomalaiset.
Takaisin maakuntalaulun maisemiin
Maakuntalaulun maisemiin ja niihin arvokkaisiin luontoympäristöihin onkin meillä Keski-Suomessa matkaa. Ja useat tiemme johtavat vielä tällä hetkellä väärään suuntaan. Nykyisellä menolla järvien kirkkaus, kukkivat kunnaat ja koivikkohaat ovat nekin pian muistoja vain.
Vuonna 2023 suojeltiin Keski-Suomessa hiukan alle 600 hehtaaria, eli 6 neliökilometriä, luonto-alueita. Vuonna 2022 vastaava luku oli 5,5 neliökilometriä. Nämä suojelualueet sisältä myös suojellut vesistöalueet. Tätä 5-6 neliökilometrin vuosittaista suojelua voi verrata Keski-Suomessa vuosittain avohakattaviin metsäalueisiin, joita kertyy siis reilu sata neliökilometriä vuodessa.
Tällaisella vuosivauhdilla, ja nykyisellä, jo suojelussa olevien alueiden määrällä YK:n biodiversiteettisopimuksen 30 prosentin suojelutavoitteeseen (4) pääseminen kestää Keski-Suomessa noin 800 vuotta – tai 25 ihmissukupolvea. Nykyisellä menolla Keski-Suomi on myös muuttumassa hiilidioksidipäästöjen nielusta päästöjen lähteeksi.(5) Hiilinielujen vähenemä on tuomassa jo tällä hetkellä Suomelle miljardiluokan laskun.(6) Me keskisuomalaiset osallistumme tämän laskun maksuun.
Keski-Suomella 30 prosentin suojeluvoitteeseen pääseminen nykyisellä suojeluvauhdilla kestäisi noin 800 vuotta. Siinä on luonnon sekä ihmiskunnan (keskisuomalaiset kuuluvat tähän viiteryhmään) kannalta noin 800 vuotta liikaa. Toisaalta mittavat suojelu- ja ennallistamistoimet ja luonnon monimuotoisuuden tuhoamisen lopettaminen seuraavien muutamien vuosien aikana voisi mahdollistaa elämän vielä tulevillakin sukupolvilla. Se olisi keskisuomalaisten arvoinen perintö seuraaville sukupolville. Jopa 25 sukupolven päähän.
Seitsemän sukupolven periaate
Seitsemän sukupolven periaate perustuu muinaiseen Haudenosaunee-filosofiaan, jonka mukaan tänään tekemiemme päätösten pitäisi mahdollistaa kestävä maailma seitsemän sukupolven kuluttua.(7)
Jos ilmastonmuutoksen eteneminen ja lajikadon jatkuminen saadaan pysäytettyä, tai merkittävästi hidastettua, niin 25 sukupolven päästä tämän ajan ratkaisuja muistellaan Kalevalaan verrattavissa olevina sankaritekoina. Jos taas ilmastonmuutosta ja lajikatoa ei saada pysäytettyä, niin suurella todennäköisyydellä muistelijoita ei enää 25 sukupolven päästä ole. Näin isoista asioista meidän nyt tekemissä – tai tekemättä jättämissä – ratkaisuissa on kysymys.
Voisimmekin Keski-Suomessa alkaa pohtimaan asiaa 25 sukupolven näkökulmasta. Millä tavalla meidän tekemisemme, tai tekemättä jättämisemme, vaikuttaa seuraaviin sukupolviin, jopa useiden kymmenien sukupolvien päähän? Tästä näkökulmasta jokainen asteen kymmenyksen lämpeneminen, tai jokaisen uuden lajin sukupuutto on tapahtuma, joka meidän tulisi kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä estämään.
Juho Jäppinen Luontopositiivisesta Keski-Suomesta viestijä, Meijän polku
Nyt käynnistyvä Kohden tulevaisuuden Keski-Suomea -blogisarja katsahtaa maakuntaamme luontopositiivisten silmälasien lävitse. Lisää Keski-Suomen luontopositiivisesta tulevaisuudesta löytyy Meijän metsät -julkaisusta sekä Kohden luontopositiivista Keski-Suomea -blogista. Tervetuloa mukaan matkalle kohden parempaa tulevaisuutta!
”Keskisuomalainen terveysmetsä on luonto ympärillämme. Vaikka lähiluonto on kaikkialla ympärillämme, täytyy meidän pystyä lisäämään luonnossa oleskelua ja liikkumista merkittävästi, jotta pystymme hyödyntämään hyvinvoinnille ja terveydelle merkityksellisen potentiaalin täysimääräisesti. Samoin meidän tulee edistää lähiluonnon saavutettavuutta monitasoisesti ja olla aktiivisesti lisäämässä luonnon monimuotoisuutta ympärillämme.”
Näin todetaan Meijän metsät – lähiluonnosta hyvinvointia ja elinvoimaa -oppaassa. Oppaassa esitellään lähiluonnon hyvinvointi- ja terveyshyötyjä sekä näiden soveltamista maakunnallisella ja kuntien tasolla huomioiden alueen asukkaat, yritykset, muut toimijat sekä matkailijat.
Oppaan ovat toteuttaneet Juho Jäppinen (Meijän polku), Janne Laitinen (Jamk) sekä Jani Huotari (Hyväks). Oppaan taustoitukseen ovat osallistuneet keväällä 2024 Jyväskylän yliopiston liikuntalääketieteen opiskelijat Roosa Lindfors ja Marika Moilanen sekä Meijän polun verkosto.
Osana Meijän metsät -kokonaisuutta syntyi myös terveysmetsien pop-up -polku, jonka avulla moniaistista luontoyhteyttä voidaan helposti jalkauttaa jopa kylä- ja asuinaluetasolle, ja kaikkien suomalaisten käyttöön. Lisätietoa pop-up -polusta löytyy täältä.
Meijän metsät -malli valittiin keväällä 2024 osaksi Sitra Lab -ohjelmaa, johon pääsi mukaan kahdeksan tiimiä eri puolilta Suomea kokeilemaan luonnon kannalta kestäviä elämäntapoja ja niiden levittämistä. Meijän metsät -mallia Meijän poluilta lähti Sitra Labiin toteuttamaan Janne Laitinen, Jani Huotari ja Juho Jäppinen.
Lisäksi työhön Keski-Suomessa osallistui Meijän polun ydintiimi vahvistettuna IkiomaIkä ry:n edustajilla. Meijän polun ydintiimissä on edustajia muun muassa Keski-Suomen hyvinvointialueelta, Keski-Suomen liikunnalta, Jyväskylän ammattikorkeakoululta ja Metsähallituksesta. Lisäksi kehitystyöhön osallistuu Jyväskylän yliopiston liikuntalääketieteen opiskelijoita.
Meijän polun Janne Laitinen ja Juho Jäppinen vierailivat Ikiomaikä ry:n Takapihalla-podcastissa keskustelemassa Meijän metsistä, eli keskisuomalaisista terveysmetsistä, senioreiden luontoyhteydestä ja paljosta muusta lähiluontoon liittyvästä. Haastattelijana toimi Ikiomaikä ry:n Salla Partanen.
Meijän metsät – lähiluonnosta hyvinvointia ja elinvoimaa -webinaari järjestetään tiistaina 26.11.2024 kello 14–15:30.
Keski-Suomessa luonto on lähellä, keskimäärin alle kilometrin päässä asukkaista, mutta useimmiten vielä huomattavasti lähempänä. Tällä lähiluonnollamme on tutkitusti myönteisiä terveysvaikutuksia: aktiivinen liikkuminen lisääntyy, stressikokemukset lievenevät, mieliala paranee ja elimistön vastustuskyky taudinaiheuttajia vastaan kehittyy. Myös lähiluonnon kansantaloudellisesta merkityksestä hyvinvoinnillemme on yhä enemmän tietoa.
Kaikesta tästä tiedosta huolimatta olemme arjessamme etääntyneet yhä kauemmaksi luonnosta ja sen monista mahdollisuuksista hyvinvoinnin, elinvoiman ja matkailunkin tarjoaman näkökulmasta. Samaan aikaan tämän luonnosta etääntymisen kanssa luontoympäristömme jatkaa köyhtymistään vauhdikkaasti vähentäen myös meidän ihmisten mahdollisuuksia hyvinvointiin ja hyvään elämään.
Hyvän elämän avaimia ei ole kuitenkaan vielä lopullisesti kadotettu, vaan ne löytyvät lähiluonnostamme. Siis muutamien kymmenien, tai satojen metrien päästä kotioviltamme. Näiden avaimien löytämiseksi meidän tarvitsee vain lähteä liikkeelle.
Keski-Suomessa lähdettiin liikkeelle vuonna 2019, jolloin järjestettiin Suomen ensimmäinen maakuntatason terveysmetsäopaskoulutus. Tämän jälkeen meijän polut ovat johtaneet useilla rintamilla kohden alueellisen luontohyvinvoinnin ja -osaamisen kehittämistä ja kasvua.
Uusimpana maakunnallisena luontohyvinvointialoitteena toimii Meijän metsät -kokonaisuus, eli keskisuomalainen terveysmetsämalli, jossa luonnon hyvinvointi- ja terveyshyötyjen sekä alueellisen elinvoiman mahdollistajana toimii monimuotoinen lähiluonto ja sen reitistöt.
Opas Meijän metsiin
Meijän metsät – lähiluonnosta hyvinvointia ja elinvoimaa -webinaarissa julkaistaan myös samanniminen opas, jossa esitellään ja perustellaan lähiluonnon merkitys kunta- ja maakuntatason hyvinvoinnin ja elinvoiman näkökulmasta. Malli on suunniteltu Keski-Suomea ajatellen, mutta on helposti siirettävissä myös muualle Suomeen.
Webinaarissa julkaistaan myös Keskisuomalaisen terveysmetsän pop-up -polku, jonka idea syntyi Meijän metsät -työpajassa Viitasaarella syyskuussa 2024. Niin meijän metsä vastaa, kun sinne huutaa.
Ilmoittaudu mukaan webinaarin alla olevan linkin kautta. Webinaarilinkki lähetetään ilmoittautuneille.
Meijän metsät on Meijän polun aloite, joka kehitettiin osana Sitra Lab7:ää ja Luonto osaksi arkea -kokonaisuutta. Mukana Meijän metsät -kehitystyössä ovat Meijän polku, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Keski-Suomen hyvinvointialue, Keski-Suomen liikunta sekä IkiOma Ikä ry.
Keskisuomalaiset terveysmetsät ovat lähiluonnossa. Hyvinvointia sekä terveyttä lisäävät polut myös.
Keskisuomalaisesta lähiluonnosta löytyy miljoonia mahdollisuuksia moniaistiseen luonnosta nauttimiseen. Terveymetsien pop-up -polun tauluilla voi luonnossa liikkujaa opastaa hidastamaan ja ottamaan aistejaan aktiiviseen käyttöön.
Alta voit tulostaa A4-kokoiset Meijän metsät -taulut. Taulut voi halutessaan laminoida, pohjustaa ja laittaa oman lähialueen polun tai reitistön varteen lisäämään reitistön kulkijoille vinkkejä moniaistisen luontokemuksen mahdollistamiseksi. Lyhytaikaiseen käyttöön (esim. tapahtuma) taulut voi myös laittaa esille vaikkapa muovitaskuissa.
Kokonaisuuteen kuuluu yhdeksän taulua, mutta sijoituspaikasta ja reitin suomista mahdollisuuksista riippuen reitille voi asettaa myös vain osan tauluista. Taulut tulee asettaa niin, että taulussa oleva vinkki on mahdollista suorittaa siinä kohdalla. Esimerkiksi maiseman katseluun ohjaava taulu paikalle, josta on mahdollista nähdä pidemmälle, esimerkiksi mäen päälle, järven rannalle, tai niityn laitamille.
Taulut tulee poistaa luonnosta, kun niitä ei enää käytetä, tai niiden kunto huononee ajan saatossa. Taulujen asentamisesta pitää sopia alueen omistajan kanssa etukäteen.
Terveysmetsäpolkujen toteutuksesta ja käytöstä voitte halutessanne viestittää omilla sosiaalisen median kanavilla, jotta mahdollisimman moni löytäisi tiensä luonnon äärelle. Viestinnässä voitte hyödyntää #meijänmetsät aihetunnistetta.
Terveysmetsien pop-up -polku on toteutettu osana Meijän metsät -kokonaisuutta. Tietoa Meijän metsistä löydät täältä. Ja Meijän metsät -oppaan löydät täältä.
Luuvuoren pop-up -terveysmetsäpolku
Lokakuussa 2024 toteutettiin kokeeksi ensimmäinen Meijän metsät -pop-up -terveysmetsäpolku Viitasaaren Ilmolahden Luuvuoren luontopolulle. Polun toteutuksesta vastasi Ilmolahden kylän kyläaktiivit. Talkoissa mukana muun muassa luontopolun viitoittanut ja reitin suunnitellut Lauri Pietiläinen, Seppo Pietiläinen, Tapio Puranen sekä kyläseuran pj. Maria Kaisa Aula. Alla tunnelmia polun pystytystalkoista. Kuvat MKA.
Mä näitä pop-up -polkuja tallaan kai…
Jyväskylässä toteutettiin Jyväskylän kaupungin toimesta kesällä 2019 kolme väliaikaista pop-up -polkua asutuskeskusten ympäristöön. Väliaikaisin opastein toteutettujen polkujen tarkoituksena oli lisätä alueiden asukkaiden luonnossa liikkumista ja oman asuinseutunsa tuntemusta ilman, että niiden rakentaminen ja ylläpito vaativat kustannuksia. Polut sijaitsivat Kuokkalassa, Kaunisharjussa sekä Keltinmäessä ja niiden avulla saatiinkin lisättyä alueiden asukkaiden kiinnostusta omasta lähiluonnosta.
Jo tuolloin ymmärrys luontoympäristöjen merkityksestä oli oikeilla poluilla, ja markkinointi kohdillaan: ”Jätä katujen pölyt ja autojen mölyt taaksesi ja kipaise Kuokkalan Pop-up Polulle!”
Polut Jyväskylän kaupungille toteutti Viivi Kuusiaho.
Lisää ideoita terveysmetsäpolkujen toteutukseen
Lisää ideoita terveysmetsäpolkujen toteutukseen löytyy Terveysmetsä.fi -sivustolta.
Syksy on luontokuvaajalle ihanaa aikaa. Sumuiset ja kuuraiset aamut luovat tunnelmaa kuviin. Muuttolintuja kokoontuu pelloille ja soille.Auringon nousua ja laskua pääsee kuvaamaan yöunien kärsimättä. Syksyn lehdet vaihtavat väriä ja aamun ja illan matalalta paistava aurinko luo pehmeitä sävyjä kuviin. Älä myöskään pelästy syksyn myrskyjä ja sateita: usein sadekuuron jälkeen pääsee kuvaamaan usvan leikkiä metsien ja niittyjen yllä ja pisaroiden helmeilyä kasveilla.
Usvaa Kirveslammen kierroksen varrella Leivonmäen kansallispuistossa.
Lähiluonnon monien mahdollisuuksien lisäksi Keski-Suomen kansallispuistot ovat hienoja kuvauskohteita. Etelä-Konneveden kansallispuistossa pääsee kuvaamaan hienoja maisemia Kalajanvuoren laelta. Lisäksi Kalajan kierroksen varrella on vanhoja jättiläishaapoja, joiden lehtien sävyt vaihtelevat keltaisesta kirkkaan oranssiin ja syvän punaiseen. Yhdessä puussa saattaa näkyä useampia näistä sävyistä samaan aikaan, mikä luo kauniita värikontrasteja, tutummin liikennevaloskaalan. Vanhojen haapojen pinnalla elää satoja erilaisia päällyskasveja (epifyyttejä) ja lähikuvauksella pääsee ihan uuteen valokuvauksen näkökulmaan. Voit myös kurkata kaatuneiden runkojen alle ja ihmetellä erilaisia kääpiä. Ylempänä näiden haapojen rungolta löytyy myös perinteinen puhtaan ilman indikaattorilaji, raidankeuhkojäkälä.
Leivonmäen kansallispuistossa Kirveslammen kierroksella pääsee kuvaamaan hienoja syysmaisemia Haapasuon luontotornista. Suoalueet ovat usein sumuisia syysaamuisin, mikä luo pehmeän, unenomaisen tunnelman kuviin. Auringonvalo ja usva avoimien harjumaisemien männiköissä on myös ainutlaatuinen. Harjujärven esteettömältä taukopaikalta avautuu syksyinen väriloisto järven yli ja Luupään 2,2 km lenkillä voi ihastella suoluonnon aluskasvillisuuden okransävyjä ja tietysti suopursujen tuoksuja.
Pyhä-Häkin kansallispuiston metsissä humisevat 400 vuotta vanhat ikihongat. Aarniometsässä kulkeva Mastomäen polku on 3,2 kilometrin mittainen. Kelopuiden rungoilla on jälkiä vanhoista metsäpaloista ja hienoja kuvia saa myös korkeuksiin kurottavista puiden latvoista. Vanhoissa metsissä on myös paljon mahdollisuuksia lähikuvauksiin, esimerkiksi syvänvihreitä sammalia ja kasteisia hämähäkinverkkoja.
Salamajärven kansallispuiston kivikkoiset kankaat, laajat suot ja aamu-usvaiset järvet tarjoavat monipuolisia kuvauskohteita. Tunnelmallisia kuvia voi ottaa myös syysillan hämärässä loimuavilta retkitulilta. Pilvettömällä säällä tähtitaivas on kansallispuistossa kuvattavissa ilman valosaastetta ja voit jopa kuvata ilman erikoislaitteita Linnunrataa, kännykän kamera riittää.
Luontoa kuvaillessa on hyvä pitää muutama perusasia mielessä. Näitä on listattu alle. Tärkeintä on kuitenkin lähteä liikkeelle, ja ottaa kamera mukaan. Luonto tarjoilee kaiken muun.
Mieti, miten voit kuvata häiritsemättä kuvattavaa
Pidä huolta luonnosta ja vältä tarpeetonta maaston kuluttamista. Pysy merkityillä poluilla. Kasvien tallautuminen valokuvatessa on ongelma monissa paikoissa.
Kun kuvaat eläimiä, muista, ettet kuvaamisella saa häiritä niitä. Teleobjektiivit ja uudemmat kännykät mahdollistavat kuvaamisen etäältä, jolloin voit tallentaa eläimiä ilman, että häiritset niiden luonnollista käyttäytymistä.
Jos kuvaat ihmisiä, pyydä aina ennen kuvaamista lupa kuvan ottamiseen ja mahdolliseen julkaisuun.
Ole vastuullinen sosiaalisen median kanavissa ja verkossa. Varmista, että jakamasi GPS-jäljet ja sosiaalisen median sisällöt noudattavat retkietikettiä ja suojelualueen sääntöjä.
Droonien lennättäminen on kielletty kansallispuistojen liikkumisrajoitusalueilla sekä lintujen tärkeillä pesimäalueilla (esimerkiksi saarilla, luodoilla ja rantakosteikoissa, joilla pesii lintuyhdyskuntia) ja tärkeillä levähdyspaikoilla. Muista myös, että koirien tulee olla aina kansallispuistoissa kytkettyinä.
Tiina Hakkarainen yhteyspäällikkö, Metsähallitus Janne Laitinen vanhempi asiantuntija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Kuvat erä- ja luonto-opas Sanna Eskelinen. Kuvat on kuvattu Salamajärven ja Leivonmäen kansallispuistoissa Keski-Suomessa.
Kun kuvaatte upeaa keskisuomalaista luontoa, niin somessa käyttöön #keskisuomi -tunniste, niin jaetaan luontopositiivista mielentilaa muillekin.Lisää aiheesta voi lukea Meijän Keski-Suomi -raportista.
Kansallispuistojen esitteet/ kartat
Alta löydät keskisuomalaisten kansallispuistojen esitteet, joissa myös alueiden kartat. Kuvauksellisia retkiä kaikille!
Hyvinvointi, terveys ja koettu turvallisuus linkittyvät jokapäiväisessä arjessa yhteen lähiluonnon kanssa. Nykyihmisen passiivinen elämäntapa, ilmastonmuutos ja luontokato kytkeytyvät myös tiiviisti toisiinsa. Miten voimme muuttaa vallalla olevia käsityksiä ja pinttyneitä ajatusmalleja, jotta luonto nivoutuisi vahvemmin osaksi meidän jokaisen arkea?
Meijän polun Meijän metsät -tiimi tarttui tähän haasteeseen, ja olemme SitraLab7 -ohjelmassa edistäneet lähiluonnon merkitystä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kivijalkana. Kiersimme viidessä keskisuomalaisessa kunnassa tavoittee lisätä yhteistä ymmärrystä luonnon hyvinvointivaikutuksista, kokonaistaloudellisista hyödyistä ja lähiluonnon ainutlaatuisista mahdollisuuksista. Lähiluonto on juuri niitä viherlaikkuja ja järvenrantoja, joiden ohi ajamme kiireen vilkkaa matkalla jostakin jonnekin.
”Työpaja muistutti siitä, kuinka helposti omaa ja kuntalaisten hyvinvointia voi parantaa.”
Työpajoissa tarkoitus oli herätellä paikalliset toimimaan itse aloitteen tekijöinä, sitrakielellä merkityksellisinä toisina, jotka arkikäyttäytymistä muuttamalla olisivat muutoksen airue. Jokaisessa työpajassa kiireetön luonto-osuus avarsi osallistujien silmiä (ja muitakin aisteja) havainnoimaan lähiluontoa ”kaikessa rauhassa”. Pysähtelimme keskustelemaan ja tarinoimaan, toisinaan meijänmetsäläiset vinkkasivat moniaistisen luontokokemuksen suuntaan; kuuntelemaan äänimaisemia, maistelemaan syksyn makuja, katselemaan muuttolintuja. Moniaistinen luontokokemus usein riittää jo irrottamaan arjen kiireestä. Keskisuomalaisen terveysmetsän ajatus on, ettei mitään tarvitse rakentaa, vaan mikä tahansa riittävän laaja ja monimuotoinen lähiluontokohde voi toimia terveysmetsänä. Tunnin luontohetken jälkeen osallistujille valkeni, kuinka helposti kokonaisvaltaista hyvinvointia voi parantaa.
”Lähiluonto mahdollistaa niin paljon.”
Silmiin pistävää oli, kuinka siistiä keskisuomalaisissa kuntakeskuksissa oli. Erityismainintana tässä Viitasaaren Porthaninpuisto, josta löytyi syyskuussa monenlaista väriloistoa, järvi sekä palvelut ihan vieressä. Viitasaarella syntyneen Henrik Gabriel Porthanin (1739-1804) merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle ja erityisesti akateemiselle edistykselle on merkittävä. Hänen kriittisyytensä tunnuksena pidetään järkevää epäilyä(sobria dubitatio). Lähiluonnon merkitystä pohdittaessa on todellakin harjoitettava järkevää epäilyä; Mihin minulla on aina kiire? Miksi pitää erikseen ajaa autolla treenaamaan? Miksi istun sisällä, kun voisin nauttia ulkoilmoista aktiivisesti ulkona?
”Lumoutumisen kokemuksia saa myös lähiluonnossa, jos antautuu kiireettömästi aistimaan ja ihmettelemään.”
Jokapäiväisiä arjen valintoja liikkumisen, ruoan, palautumisen ja laajemminkin elintapojemme suhteen olisi itse kunkin syytä pohtia määrävälein.
Meijän metsät on Meijän polun aloite, jota kehitetään osana Sitra Lab7:ää ja Luonto osaksi arkea -kokonaisuutta. Mukana Meijän metsät -kehitystyössä ovat Meijän polku, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Keski-Suomen hyvinvointialue, Keski-Suomen liikunta, IkiOma Ikä ry.
Webinaari: Uusia näkökulmia käyttäytymisen muutokseen
Keskiviikkona 2.10. järjestetään Sitran Uusia näkökulmia käyttäytymisen muutokseen -webinaari. Webinaari on osa Sitra Lab 7: Luonto osaksi arkea -ohjelmaa, jossa tiimit eri puolilla Suomea ovat kehittäneet tapoja tuoda luonto lähemmäksi ihmisten arkea ja vauhdittaa luonnon kannalta kestävien elämäntapojen leviämistä. Lisätietoa ja ilmoittautuminen webinaariin löytyy täältä.
Keski-Suomea Sitra Lab 7:ssä on edustanut Meijän metsät -kokonaisuus, jonka puitteissa on viety luonnon hyvinvointi- ja terveystietoa sekä käytänteitä ja ideoita maakunnallisella tasolla eteenpäin. Meijän metsät -työpajoja pidettiin syyskuussa viidessä eri kunnassa Keski-Suomessa, ja aiheista koottu Meijän metsät -opas julkaistaan lokakuussa.
Lähiluonnon tutkiminen ja matalan kynnyksen toimien etsiminen voi viedä ihmisen vähän pysyvämminkin metsään. Toimikoon tämä tarina ajatuksia herättävänä esimerkkinä aiheesta.
Kaikki alkoi harmittomasta kokeilusta reilu vuosi sitten, eikä mikään ole sen koommin palannut ennalleen. Tai no on, mutta on pari asiaa muuttunutkin. Päädyin vuosi sitten kokeilemaan riippumatossa nukkumista hieman skeptisin mielin. Mökillä maistettu resepti tuntui kuitenkin toimivan niin hyvin, että kokeilu sai pian jatkoa kotipihan takametsässä. Unenlaatu parani, illat pimeni ja jutun juoni tuli hiljalleen tutummaksi. Marraskuussa yllätin itseni talvimakuupussikaupoilta ja näin riippuvuudesta oli tulossa niin sanotusti vakavaa. Hyvää uniputkea ei edes talventulo voinut estää.
Leikittelin vuodenvaihteessa ajatuksella saada sata riippumattoyötä täyteen vuoden 2024 aikana. Miltähän tuo tuntuisi? Eräänä syyskuisena maanantainaamuna totesin, että aika mukavalta. Nyt Reitistöviikolle tultaessa öitä on tullut vielä jokunen lisääkin ja ne kenties parhaat kelit ovat vielä edessäpäin.
Taajan ulkona nukkumisen takeena on ollut mahdollisuus ripustaa leiri kodin takametsän rauhaan. Toki joukkoon on mahtunut useampia öitä vähän kauempanakin ja paikoissa, jotka ovat jo pidempään houkutelleet luokseen leiriytymään. Näin arkinen riippuminen on saanut rinnalleen sopivaa lisäväriä vaihtuvien maisemien muodossa. Ja kyllähän tuo tuore pannukahvi riippumatossa loikoillen on jotain aivan erityistä hyvin nukutun ulkoyön jälkeen. Parasta tässä kaikessa lienee kuitenkin se, että myös jälkikasvu on innostunut aiheesta ja vanhempi lapsemme riippuikin viereisissä puissa useamman kesäyön hyvillä mielin.
Kaikista tärkeintähän on kuitenkin mennä metsään!
Riippumaton virittämisen helppous mahdollistaa ulkoilun hyvin matalalla kynnyksellä. Vaivattomuus sopii hyvin arkeen, jossa ”on aina muka jotain” ja riippumaton kanssa voi kömpiä metsään melko vähäisin valmisteluin. Fiiliksen mukaan siis, eikä sadankaan yön rupeamaa ole hampaat irvessä suoritettu. Matosta on tullut myös päiväretkien vakiovaruste, josta tuntuu nykyisellään olevan hyvin hankala luopua.
Nyt syksyn tullen saamme nauttia suosikkivuodenajan rauhasta. Pimeät, viilenevät ilmat ovat myös otollista aikaa ulkona nukkumiseen. Pimeys luo tunnelmaa, luonto humisee hiljaisuuttaan ja ilma on raikasta. Makuupussin lämmössä on hyvä olla ympäröivän koleuden keskellä ja aamulla voi hyvässä lykyssä herätä sankan sumun ympäröimänä.
Vinkkejä positiiviseen riippuvaisuuteen
Öiden hiljalleen viiletessä kesän peruspaketilla pärjää melko pitkälle merinokerrastoa säätämällä ja lisäviltin tai tuplamakuupussin taktiikalla. Otsalamppu on näin syksyllä jo ehdoton apuväline, eikä ilman kuivia villasukkia voisi kuvitellakaan matkaan lähtevänsä. Kun kuusen alla näkee tarvittavan ja tarkenee, voi keskittyä itse olennaiseen: hyviin yöuniin ja hiljaisuudesta nauttimiseen.
Netistä löytyy paljon hyviä koonteja harrastuksen aloittamisesta haaveileville (esim. Endorfiinikoukussa-blogi), joten jätän alle vain muutaman mielestäni huomionarvoisen vinkin täydennykseksi:
Valitse nukkumiskäyttöön riippumatto, jossa on kantava, hyttysverkon sisäpuolelle jäävä harjanaru. Harjanaru pitää hyttysverkon riittävän ylhäällä ja siihen voi ripustaa tavaraa käden ulottuville roikkumaan.
Harjoittele varusteiden käyttöä ennen metsään menoa. Majoitteen kasaaminen ei ole rakettitiedettä, mutta rutiinista on hyötyä. Näin retkellä jää enemmän aika (ja hermoja) luonnosta nauttimiseen.
Opettele ainakin pari solmua mm. tarpin harjanarun kiinnitystä varten. Tarpin maanaruja saa myös kiristyssoljellisina, jotka ovat näppäriä etenkin kohmeisilla käsillä operoidessa
Kaikista tärkeintähän on kuitenkin mennä metsään, päätyi sitten minkälaiseen majoitukseen, retkimuotoon tai ulkoaktiviteettiin tahansa.
