Meijän polun Janne Laitinen ja Juho Jäppinen vierailivat Ikiomaikä ry:n Takapihalla-podcastissa keskustelemassa Meijän metsistä, eli keskisuomalaisista terveysmetsistä, senioreiden luontoyhteydestä ja paljosta muusta lähiluontoon liittyvästä. Haastattelijana toimi Ikiomaikä ry:n Salla Partanen.
Podcastin pääsee kuuntelemaan tästä.
SOIMA – Soivat maisemat -hankkeen luontoretket hankkeeseen osallistuneiden senioreiden ja eri alojen asiantuntijoiden kanssa tarjosivat mahdollisuuden syvempään kohtaamiseen, pysähtymiseen ja virkistymiseen. Luonto osana hyvinvointia ja senioreita osallistava taiteen luominen tuntui merkitykselliseltä. Toimin hankkeessa mm. luontoäänien nauhoittajana ja säveltä-sanoittajana sekä osallistuin yhteisille luontoretkille.
Alkukyselyn, retkillä osallistuneiden kanssa käytyjen keskustelujen ja osallistujien retkillä ottamien valokuvien avulla kävi ilmi, että moni koki mieleisiksi ranta-maisemat, kukkaniityt, koivikot sekä lintujen ja veden äänet. Retkien jälkeen kunkin hankkeeseen osallistuneen asiantuntijan työpöydällä olikin runsaasti tärkeitä kohtaamisia, hetkiä, muistoja, valokuvia, videoita ja nauhoitettuja luonnon äänimaisemia. Retkien ja luonnon äänimaisemien taltioinnin jälkeen myös minun oli tarkoitus säveltää näyttelyyn laulu, jossa pyrin ottamaan huomioon sekä mainitut osallistujien mieltymykset luonnon äänimaisemista, retkikokemukseni että musiikillisen estetiikkani. Minulla oli myös mahdollisuus osallistua Juha Kujanpään musiikin luomisprosessiin laulajan ja sanoittajan roolissa, yhä osallistujien ja luonnon tarjoamat näkökulmat ja äänimaisemat huomioiden.
Retkien jälkeen alkoi Jamkin Musiikin asiantuntijoiden erityinen työvaihe: Sami Lehto käsitteli studiossaan keräämiämme luonnon äänimaisemia sekä miksasi minun ja Juha Kujanpään yhdessä ja erikseen luomaa musiikkia. Haastavinta oli varmaankin saada taltioitua ja muokattua sellaisia äänimaisemia, joissa ei kuuluisi autojen jylinää. Yhteistyössä oli kuitenkin voimaa, taitoa, vuoropuhelua ja joustavuutta. Yhdessä saimme paljon materiaalia aikaan; luonto tarjosi yhteistyölle mainion lähtökohdan ja puitteet. Sävellykset ja yhteistyö ikään kuin hengittivät yhteen rytmiin metsän ja luonnon tarjoamien äänimaisemien ja retkimuistojen kanssa. Retkien suoma rauhaisa ja syvälle luotaava mielenmaisema säilyi sävellyksiä työstäessä.
Säveltämäni kappaleen sanoitus syntyi istahtaessa retkellä rantaan ja kirjoittaessa sen, mitä luonnossa senioreiden kanssa kävely ja rauhoittuminen nosti esiin. Sanoitus sopi tunnelmaltaan ja syntyhetkeltään kahteen luonnon äänimaisemaan lintujen lauluineen, jotka toimivatkin prosessin ajan inspiraationa sekä säveltämiselle että improvisoinnille ja näiden väliselle vuoropuhelulle. Hain sävellykseltä nimenomaan vuoropuhelua luonnon äänimaiseman kanssa, ja tuo vuoropuhelu tuntui ja vaikutti valintoihin läpi säveltämisen, sanoittamisen ja osin ääniteknisten työvaiheiden. Olen tosin aiemmin säveltänyt akustisille instrumenteille, joten musiikin työstäminen pääosin ohjelmoimalla ja itseäni nauhoittamalla oli minulle uuden oppimisen mahdollisuus. Onneksi ihminen oppii läpi elämän.
Jo säveltämisen alkumetreillä lähetin sanoitukseni Juho Jäppiselle, joka alkoi visioimaan sen pohjalta videota retkillä kuvaamastaan materiaalista. Nähdessäni Juhon lopullisen videon yhdistettynä säveltämääni ja Samin miksaamaan musiikkiin ja lintujen laulun täyteisiin äänimaisemiin, tuli näkyväksi se, joka oli koko työprosessin ajan ollut aavistettavissa: luonnossa ihmisen on helppo olla itsensä, totta toiveineen ja tarpeineen. Luonto mahdollistaa syvää vuoropuhelua itsensä ja muiden kanssa. Luonnossa kulkiessaan ihmisen on helppo olla totta, läpinäkyvä, osa jotain, pieni, heikko ja vahva. Luonnossa asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Luonto halaa ihmistä missä vain elämäntilanteessa saaden sydämen kuuntelemaan ja myöntämään jotain rehellistä. Laulun mittainen matka senioreiden ja itseni kohtaamisesta poluilla oli valmis:
Kaipasin vapautta,
hiljaisuutta, voimaa.
Jotain muuta kuin arkeni, itseni, kivut.
Löysin polun metsään,
joille, soille
ja vaarojen rinteille.
Löysin rantakoivikkoon,
sun kanssa uudelleen.
Taivuin,
vaivuin kuuntelemaan tuulta, vettä, sinuakin,
hiipuvia voimiani ilman pelkoa.
Löysin polun metsään,
joille, soille
ja vaarojen rinteille.
Löysin rantakoivikkoon,
sun kanssa uudelleen.
HEIDI ILVES
Jamk musiikki, lehtori
Soimasta on kirjoitettu myös muun muassa UAS-journaliin, Jamk Arenaan sekä Meijän polun blogiin:
Luontopysäkkien pääkartta on päivitetty vastaamaan kesäkuussa 2024 käyttöön otettuja linjastouudistuksia. Merkittävimpänä muutoksena ovat Linkin uudet super-Linkit, joiden linjoilla liikenne lisääntyy huomattavasti aiempaan verrattuna. Luontopysäkkien hengessä tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että Jyväskylän lähiluontokohteisiin pääsee aiempaa helpommin ja Super-Linkkien linjoilla kyyti lähiluontoon ja sieltä pois on aina juuri nurkan takana.
Uuteen karttaan on merkitty myös sinisissä ympäristöissä kulkevia helposti kuljettavia reitistöjä, joihin myös pääsee kätevästi Linkillä.
Lähtekäähän Linkillä lähiluontoon!
Myös yksittäisiä linjakohtaisia karttoja ollaan päivittämässä, ja ne lisätään Luontopysäkkien sivuille valmistuessaan.
Mikä olisi sinun Luontotoive? IkiOma Ikä ry kerää nyt keskisuomalaisilta yli 65-vuotiailta Luontotoiveita osana opinnäytetyön toteutusta. Mukaan ilmoitettuja luontotoiveita tullaan toteuttamaan ensi kesän ja alkusyksyn kuluessa.
Luontotoiveella tarkoitetaan tavalla tai toisella luontoon liittyvää toivetta. Toive voi olla pienempi tai suurempi, arkisempi tai uniikimpi – tärkeää on, että se on merkityksellinen toiveen antajalle itselleen. Toive voi liittyä esimerkiksi johonkin luontoon liittyvään tekemiseen tai aistikokemukseen, eli mitä toivoisi näkevänsä, kuulevansa, haistavansa, maistavansa tai tuntevansa.
Lisätietoa kyselystä, sekä linkki kyselyyn löytyy Ikiomaikä ry:n nettisivuilta.
Luontokohteissa, -reiteissä ja ympäristössä monipuolisesti katsottuna on aivan valtava potentiaali ikääntyvän väestön hyvinvoinnin edistämisessä. Tämän innoittamina lähdimme IkiOma Ikä ry:ssä tarkastelemaan arki- ja lähiluontoympäristöjä laajasti ikääntyvien näkökulmasta osana IkiOma ArkiLuonto -hanketta.
Kartoitimme Jyväskylän lähialueiden luontoympäristöjä niin niiden fyysisten ominaisuuksien kuin myös luontoarvojen kautta. Kartoituksen avulla halusimme tarjota tietoa, jota voitaisiin hyödyntää niin yksilöiden, yhteisöjen kuin myös ympäristöjä ylläpitävien tahojen toimesta, ja joka olisi saatavilla jatkuvaa käyttöä varten. Alueen luontoympäristöjen ja -kohteiden tiedot sijaitsevat melko hajallaan, joten etsimme niitä monipuolisesti eri lähteistä, kuten virallisten luontopolkujen ylläpitäjien, kuntien vapaa-ajan palveluiden sekä erilaisten yhdistysten sivuilta. Kriteerimme olivat laajat, jotta voisimme löytää uusia kohteita ja monipuolistaa luontokokemuksia kaikille, riippumatta heidän toimintakyvystään.
Kartoituksen tuloksena löysimme hankealueelta lukuisia luontokohteita ja -ympäristöjä, jotka soveltuvat kaikenikäisille ja -toimintakykyisille. Miten upea ja monipuolinen luonto meillä Jyvässeudulla onkaan! Kohteita löytyi niin aktiivisille liikkujille ja seikkailijoille kuin niille, jotka tarvitsevat liikkumisensa tueksi apuvälineitä tai avustajaa.
Kokosimme kartoituksen tulokset yhteen ja loimme yhdistyksemme sivustolle kartan, joka tarjoaa ideoita erilaisiin luontokokemuksiin. Tavoitteenamme on tarjota kattava tietopaketti, joka auttaa ikääntyviä valitsemaan itselleen sopivia kohteita ja mahdollistaa kaikille luonnon pariin pääsemisen ja sen hyvää tekevistä vaikutuksista nauttimisen. Karttaan on koostettu erikseen:
Jotta kohteet ja ympäristöt todella ovat kaikkien saatavilla ja tavoitettavissa on niistä kerrottava oikealla tavalla ja oikeissa paikoissa. Riittävä, neutraali, helposti löydettävä ja ymmärrettävä tieto motivoi ja helpottaa luontoon lähtemistä esimerkiksi poistamalla ennakkopelkoja. Huomasimme, että osaan kartoitetuista kohteista ei ollut selkeitä osoitetietoja tai perille oli vaikea löytää puutteellisten opasteiden vuoksi. Lisäksi havaitsemme, että julkisissa kuvauksissa ei aina mainittu vaikkapa istumapaikkojen tai muiden rakenteiden sijoittelua tai määrää. Nämä ovat esimerkkejä useille tärkeistä ennakkotiedoista, jotka vaikuttavat retkelle lähdön suunnitteluun ja kohteen valintaan. On tärkeää panostaa saavutettavuuteen ja selkeään tiedotukseen, jotta kaikki voivat nauttia luonnon tarjoamista mahdollisuuksista täysimääräisesti.
Luontokohteita ylläpitäville tahoille tueksi kohteiden ja reittien kuvailuun loimme luontokohteiden havainnointilomakkeen. Lomakkeen tarkoitus on helpottaa tiedonkeruuta ja -välittämistä. Lomaketta voi soveltaa laajasti monenlaisiin kohteisiin ja reitteihin. Ladattavaan lomakkeeseen pääset tästä. Löydät samalta sivustolta myös täytetyn esimerkkilomakkeen, josta voi saada lisätukea saavutettavuuden ja luontokokemuksen kuvailuun.
Lähtekäähän tutustumaan alueen upeisiin luonto- ja retkeilykohteisiin kartan avulla!
Laura Syrén
toiminnanjohtaja
IkiOma ArkiLuonto -hankkeen projektipäällikkö
IkiOma Ikä ry
IkiOma ArkiLuonto -hankkeen on rahoittanut Leader JyväsRiihi Euroopan maaseuturahastosta. Hankkeen loppuraportin tarkempine tietoineen pääset lukemaan halutessasi tästä.
Kokosimme Ikiliikkuja-viikon kunniaksi senioreille liikunnan ja hyvinvoinnin haastepaketin Vuosikellomme haasteista. Voit kevään mittaan ottaa yhden haasteen vastaan, tai sitten innostua läpikäymään useammankin.
Ensiksi laitamme arkisen kuntoliikkumisen määrät kuntoon. Tähän tarpeeseen suosittelemme Sauvakävelyhaastetta tai Miljoonan askeleen haastetta. Molemmissa on tavoitteena pyrkiä lisäämään arkista kävelyliikkumista. Sauvakävelyhaasteessa tavoitteena on 30 minuutin kävelylenkit viidesti viikossa ja Miljoonan askeleen haasteessa nostaa päivittäistä askelmäärää omaan lähtötilanteeseen verrattuna.
Tasapainohaasteessa lähdetään harjoittamaan tasapainoa helposti kotosalla tehtävillä harjoitteilla. Tasapainon lisäksi jalkojen voima on merkittävässä roolissa liikkumisen mahdollistajana. Tästä syystä laitamme pakettiin mukaan vielä Porrashaasteen, jossa alaraajojen voimaa voi kehittää vaikka kotiportaissa. Portaissa paranee myös tasapainon hallinta ja kestävyyskunto. Kolme kärpästä yhdellä kertaa, vaikka kesä sekä kärpäset ovat vielä kaukana horisontissa.
Liikkumisen lisäämisen myötä haluamme panostaa myös palautumiseen ja rentoutumiseen. Otamme siis käyttöön Saunahaasteen ja Lukuhaasteen. Saunahaasteessa on tavoitteena kerätä saunomisen tuomia hyvinvointivaikutuksia lisäämällä viikottaisia saunomismääriä. Lukuhaasteessa tavoitteena on lukea seitsemän hyvää kirjaa kevään aikana.
Bonuksena kevään lähestyessä voi hyvinvointihaasteisiin liittää myös Lintubongaushaasteen, jonka voi kätevästi yhdistää edellä mainittuihin kävelyhaasteisiin. Eli kun lähdet ulkoilemaan, niin nappaa mukaan kiikarit tai kamera ja lintujen tunnistamista helpottavia puhelinsovelluksia ja suuntaan kohden lähiluontoa!
Soivat maisemat -projektin retkien yhteydessä kerättiin valokuva-, video- ja äänimateriaalia keskisuomalaisista luontokohteista. Retkistä, ja niiltä kerätyistä materiaaleista haltioituneet musiikin alan ammattilaiset tekivät äänimaisemia, joita yhdisteltiin retkien visuaaliseen satoon. Tuloksena syntyi useampi video, jotka on Soivat maisemat -näyttelyn kunniaksi nyt julkaistu. Näyttely aukeaa Jyväskylän pääkirjastolla tiistaina 5.3.
Videoita voi katsoa Meijän polun Youtube-kanavalta ja Soivien maisemien -sivuilta.
Soivat maisemat -projektin toteuttavat Jyväskylän ammattikorkeakoulun Hyvinvointiyksikön Musiikin ja TKI:n tulosalueet. Hanketta rahoittaa Keski-Suomen liitto ja sen toteutukseen on osallistunut Meijän polun asiantuntijoita.
Miltä suo kuulostaa? Miksi kukaan haluaisi äänittää metsää? Usein ympäristön äänet ovat merkityksellinen osa jonkin paikan tai ajan kokemusta. Ääniä ei ehkä tule aina tietoisesti ajatelleeksi tai kuunnelleeksi, mutta alitajunta pistää ne merkille.
Laadukkaita luontovideoita varten on usein syytä äänittää korkeatasoinen ääniraita erikseen. Videokamerat ja kännykät tallentavat myös ääntä, mutta useimmiten niissä on satsattu kameraan eikä mikrofoneihin, jolloin tallennettu ääni ei ole yhtä laadukasta kuin kuva. Äänenlaadun rajallisuuden saattaakin pistää merkille vasta myöhemmin videoita katsellessa. Videon äänipuoli paranee satsaamalla ulkopuolisiin mikrofoneihin sekä tuulensuojiin. Äänet voidaan tallentaa samanaikaisesti kuvan kanssa liittämällä kameraan ulkoinen mikrofoni, tai erillisellä digitallentimella, jolloin ääniraita liitetään videotiedostoon vasta jälkikäsittelyvaiheessa.
Äänimaisemia tallennetaan paljon myös erikseen, tällöin puhutaan usein kenttä-äänityksestä (field recording). Ympäristön äänet ovat osa kulttuurihistoriaa ja muuttuvat vääjäämättä vuosien ja vuosikymmenien varrella, siksi niiden taltiointi sinänsä voi olla arvokasta kulttuurityötä. Sata suomalaista äänimaisemaa oli kolmivuotinen (2004–2006) tallennus-, suojelu- ja tutkimusprojekti, jossa kerättiin äänimaisemia Suomen maantieteellisten rajojen sisäpuolelta. Tätä nykyä alkaa olla hankalaa löytää Suomesta enää paikkaa, missä ei kuuluisi taustalla autojen ja maanteiden ääniä.
Itseäni kiehtoo muusikkona myös konkreettisen luonnonäänen ja sävelletyn äänimateriaalin yhdistäminen, luonnonäänten käyttäminen musiikillisina elementteinä sekä rajapinta kenttä-äänityksen ja sävelletyn musiikin välimaastossa.
Nykyään lähes jokainen meistä kuljettaa kuvaus- ja äänityslaitteita aina mukanaan. Samalla tavoin kuin älypuhelimilla voidaan kuvata vaivattomasti joko still- tai videokuvaa, voidaan sillä myös nopeasti äänittää lähes kaikkea ympäristössä kuuluvaa ääntä. Äänityslaitteen tärkein ominaisuus onkin, että se on mukana. Puhelimella äänitetty äänimaisema ei ole kuitenkaan äänenlaadultaan paras mahdollinen kenttä-äänityksiin, sen mikrofoni on optimoitu lähinnä puheen välittämiseen.
Äänenlaadun parantamisen kannalta seuraava askel voi olla esimerkiksi äänittämiseen tarkoitettu digitaalinen tallennin, jossa on sisäänrakennetut mikrofonit. Esimerkiksi Zoomin H5 on tämänkaltainen digitallennin, joka toimii sekä paristoilla tai ulkoisella varavirtalähteellä. Laite on suhteellisen pienikokoinen ja helppo kuljettaa mukana. Se toimii myös omilla mikrofoneillaan sellaisenaan, mutta tarvittaessa siitä löytyy kaksi XLR-sisäänmenoa ulkoisille mikrofoneille.
Päädyin hankkimaan viime vuonna digitallentimeksi Zoomin F3:n, joka on suunniteltu erityisesti kenttä-äänityksiin soveltuvaksi laitteeksi. Se on fyysisesti pienempikokoinen laite kuin H5, toisaalta siinä ei ole valmiina omia mikrofoneja. Teknisiltä ominaisuuksiltaan se eroaa H-sarjan laitteista sikäli, että se tallentaa äänen 32-bittisesti, ja sen mikrofonietuasteet ovat hiljaisemmat kuin Zoomin H-sarjan laitteissa – tällöin hiljaisissa äänissä on vähemmän kohinaa.
Zoom F3 toimii sekä paristoilla että ulkoisella varavirtalähteellä (power bankilla), joka kytketään USB-johdolla laitteeseen. Power bankin hankkiminen voi olla hyvä idea, tarpeeksi isokokoisella virtalähteellä voidaan äänittää keskeytyksettä vaikka kymmeniä tunteja, jolloin vältytään paristoiden vaihtamisesta maastossa. Tallentimeen kannattaa myös hankkia mahdollisimman suuri muistikortti, ettei tarvitse paikan päällä ruveta huolehtimaan tallennustilan loppumisesta.
Kyseisessä tallentimessa ei ole itsessään mikrofoneja, joten ne on ostettava erikseen. Kenttä-äänityksessä halutaan äänittää stereokuva mahdollisimman luonnollisen kuuloisena, jolloin tarvitaan vähintään kaksi mikrofonia, jotka voivat olla esim. hertta- tai pallokuvioisia. Mikrofoneille tarvitaan myös tuulisuoja, sillä pienikin tuulenvire saattaa kuulua mikrofonin kautta napattuna ei-toivottuna kohinana. Itse valitsin kenttä-äänityssettiini mikrofoneiksi brittiläisen FEL Communicationsin kitin, joka koostui kahdesta mikrofonista, tuulisuojista sekä esim. kamerajalustaan kiinnitettävästä stereo bar -kiinnitysosasta. Valitsemaani laitteistoon vaikutti sekä hinta/laatu-suhde että koko, halusin että kaikki äänitystarvikkeet mahtuisivat reppuun eivätkä veisi liikaa tilaa.
Vielä yksi äänittämiseen tarvittava laite on kuulokkeet – on syytä aina tarkistaa mitä laite kuulee, eli miltä ääni, jota ollaan äänittämässä, kuulostaa. Jos äänität pitkää äänimaisemaa, ei kuulokkeet päässä toki tarvitse seistä koko aikaa. Riittää että ensin varmistaa, minkälaista ääntä ollaan taltioimassa, sen jälkeen voi vaikka itse kävellä pois paikalta ja jättää laitteet äänittämään vaikka puoleksi tunniksi tai tunniksi. Näin minimoidaan omien liikkeiden synnyttämä kahina äänityspaikalla.
Pienet ja kevyet clip-mikrofonit saa kiinnitettyä esim. puunrunkoon kuminauhan avulla. Jos mikrofonit kiinnittää suurin piirtein omien korvien korkeudelle, ne kuulevat sen minkä itsekin kuulen.
Kesällä ja kuumina päivinä hyttyset ja paarmat ovat kenttä-äänittäjän vihollinen. Tällöin äänittäjän varusteisiin kuuluu äänityslaitteiden lisäksi esimerkiksi hyttysmyrkkyä sekä pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet. Siinä vaiheessa kun paikka ja ääniympäristö on ihanteellinen ja mikrofonit on saatu asetettua sopiville kohdille, äänittäjän pitäisi pystyä olemaan hiljaa liikkumatta paikallaan. Jos kaikki lähiseudun hyttyset ja mäkäräiset ovat hyökänneet samaan aikaan kimppuun, äänitysreissu katkeaa helposti siihen.
Myös vesi, varsinkin satava, vaikeuttaa äänien keräämistä – tallentimet ja varsinkaan mikrofonit eivät pidä sateesta tai kosteudesta. Sadetta voi toki äänittää, mutta tällöin mikrofonit olisi hyvä saada sijoitettua johonkin paikkaan, mihin vesi ei pääse. Jotkin äänittäjät ovat rakentaneet äänityslaitteelle veden suojaksi muovikotelon, jossa on pieni reikä mikrofonin johtoja varten. Tällöin äänityslaitteen voi uskaltaa jättää joksikin aikaa metsään äänittämään itsekseen.
Kuten aikaisemmin totesin, Suomesta on vaikea löytää paikkoja, jonne liikenteen melu ei kuuluisi – edes vaimeasti taustalla. Autojen renkaista peräisin olevaa ääntä ei pistä merkille, ellei ympäristö ole muuten todella hiljainen. Liikenne rupeaa harmittamaan vasta jälkikäteen äänityksiä kuunnellessa, ja sitä voi olla jälkikäteen aika mahdotonta editoida äänitteiltä pois. Vuorokaudenaika vaikuttaa asiaan, myöhään yöllä liikennettä on todennäköisesti ainakin pienemmillä teillä vähemmän. Tosin myös luonnon äänet öisin usein eroavat päivien äänistä.
Juha Kujanpää
lehtori
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Juha on osallistunut Soivat maisemat -projektin äänityöhön muiden ammattilaisten kanssa.
Quiet American
Aaron Ximmin, kenttä-äänittäjän ja äänitaiteilijan, vinkkejä ja havaintoja äänittämisestä, tallentimista ja mikrofoneista.
Cities And Memory -projekti
Kymmenen käytännön vinkkiä kenttä-äänittäjälle
Freesound
Vapaa ja laaja tietokanta minkä tahansa äänitiedostojen jakamiseen. Äänten taso vaihtelee paljon, joukossa on heikkotasoisia kännykkä-äänityksiä mutta myös ammattitason kenttä-äänityksiä.
Radio Aporee
Eräänlainen maailmanlaajuinen äänikartta, johon kuka tahansa voi osallistua lisäämällä kartalle omia kenttä-äänityksiään, samoin niitä voi käydä kuuntelemassa ja lataamassa. Fokuksessa mahdollisimman korkeatasoiset äänitykset, esimerkiksi kännykällä tai kameralla tehdyt äänitykset eivät läpäise seulaa.
Soivat maisemat -retkien annista kootaan näyttely Jyväskylän kaupungin kirjaston aulaan. Näyttelyssä on esillä osallistujien ja hanketiimin ottamia valokuvia, videoita, äänimaisemia, sekä kuviin ja äänimaisemiin sävellettyä musiikkia. Lisäksi esillä on tietoa hankkeesta ja luonnossa liikkumisen hyvinvointivaikutuksista. Näyttelyn avajaiset ovat 5.3. klo 17:30 ja näyttely on auki 28.3.2024 saakka.
SOIMA – Soivat maisemat -projekti on esillä myös People and Planet – From Theory to Solutions 2024: towards Transformations -konferenssissa 13.-15.2.2024 Lahdessa. Hanketta ja hankkeen tuloksia esittelevä posteri on esillä koko konferenssin ajan. Retkituotoksia, eli kuvia, luonnonääniä ja musiikkia sisältäviä videoita esitellään myös itse posterisessiossa. Tervetuloa juttelemaan soivista maisemista, ja niiden monista mahdollisuuksista! Keskiviikkona 14.2. paikalla Meijän poluilta Janne Laitinen ja Juho Jäppinen.
Luonnossa liikkumisen terveyshyödyt ovat jo laajasti tiedossa. Luonnonvarakeskus (Luke) onkin esittänyt toiveen alueellista ja monitahoisista luontoterveysohjelmista, jotta suomalaisia voisi kannustaa omatoimisesti luontoon liikkumaan. Tällainen luontoterveysohjelma voisi tuoda mukanaan rahoitusta hyvinvointialueille ja kunnille keinoja luonnossa liikkumisen lisäämiseksi. Alueellisten pilottien toivotaan tuovan kokemuksia ja lisäävän luonnon hyvinvointivaikutuksille altistumista.1 Soivat äänimaiset -projektissa (Jamk) pilotoimme yhtä tällaista kokonaisuutta, ja Meijän polulla olemme jakaneet tietoa ja oppeja ihmisten luontoymmärryksen ja -altistuksen lisäämiseksi.
Ihmisen toiminta ja kaupungistuminen lisääntyvät kaikkialla maailmassa. Samalla kaupunkien viheralueiden saavutettavuus vähenee. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että viheralueille altistuminen parantaa ihmisen terveyttä monin tavoin. Kun kaupunkien viheralueita on vähemmän, tulee meidän ymmärtää, minkä tyyppiset viheralueet (esim. puisto, metsä) ja mitkä viheralueiden ominaisuudet (esim. kasvillisuuden tyyppi, tiheys, äänet, reitistöt) voivat edistää terveyttä ja lisätä alueilla oleskelua.*
Suomalaiset arvostavat metsiä ja lähimetsät tuottavat todistetusti eniten terveys- ja hyvinvointivaikutuksia muihin kaupunkien viheraluetyyppeihin verrattuna. Metsien ilmastohyödyt ovatkin jo usein mukana kaupunkisuunnittelun laskelmissa, mutta luontohaittoihin ja terveys- ja hyvinvointipuolelle tarvitaan konkreettisia mittareita.Tietoperusteisessa päätöksenteossa olisikin hyötyä tutkimuksista, joissa tarkastellaan viheralueiden ominaisuuksia, kuten biologista monimuotoisuutta, kasvillisuuden tiheyttä tai maisemasuunnittelunäkökohtia. Tutkimuksen tuleekin olla tulevaisuudessa monitieteistä luonnon-, yhteiskunta- ja terveystieteiden tutkimusta ja sen tuloksien tulee olla integroitavissa kaupunkisuunnitteluun.
Soiman retkillä yhtenä keskeisenä ”toteutuspaikkana” oli Jyväskylän Haukanniemen esteetön ulkoilualue, jonne pääsee myös paikallisbussilla (Luontopysäkki). Kohderyhmämme, eli tavalliset seniorikansalaiset, vierailivat Haukanniemessä eri vuodenaikoina ja palautelomakkeiden mukaan havainnoivat samassa kohteessa hyvin erilaisia asioita eri vuodenaikoina. Koen tämän valtavan hienona tuloksena; tuttu lähiluonto näyttäytyy erilaisena vuoden jokaisena hetkenä.
Talvisilla retkillä jo omien askelten ääni ja lumen narskuminen herätti osallistujille lapsuusmuistoja, kunhan vain malttoi rauhoittui kuuntelemaan ympäristön äänimaisemia. Läheinen autotie ja liikenne tuntuivat häiritsevän meluisilta talviaikaan, kun lehtipuut olivat pudottaneet lehtensä. Keväällä vihreän eri sävyt, veden äänet ja lintujen viserrys kirjattiin elämyksinä palautelomakkeisiin. Yleisellä tasolla osallistujat huomasivat rauhoittuvansa, ja koettu kiireettömyys tarjosi mahdollisuuksia tarkempaan luonnon havainnointiin. Rauhallisesti kulkien pienehkö lähiluontokohde tuntui isommalta ja parin tunnin retki tuntui lyhyeltä.
Osallistujat arvostivat valtavasti pääsyä luontoon ja näille äänien, valokuvien ja kokemusten keruuretkille. Retkillä osallistujat valokuvasivat luonnosta asioita, joita he itse pitivät mielenkiintoisina ja merkityksellisinä. Äänimaisemia ihmeteltiin ja hiljaisuutta opittiin arvostamaan. Palautelomakkeisiin retkeläiset kirjasivat myös, millaisia nämä retkikohteet olivat luontotyypiltään ja millaisia ominaisuuksia näissä he arvostivat. Keväällä ja kesällä luonnon vehreys, vesielementit ja lintujen äänet keräsivät osallistujien mielenkiinnon, ja talvella huomio kiinnittyi vanhoihin puihin, avarimpiin maisemiin ja suuriin kiviin. Sama tuttu Haukanniemi näyttäytyi erilaisena eri vuodenaikoina. Tuttu lähimetsä tarjoaa myös muille eliölajeille mahdollisuuden elää lajityypillistä elämäänsä. Haukanniemi toimikin mainiona esimerkkinä kaupunkimaisesta lähiluontokohteesta, jossa sekä ihminen, että monimuotoinen luonto voivat elää rinnakkain toisiaan tukien. Tällaisia lähiluontokohteita tarvitsemme tutkitusti lisää.
Janne Laitinen
Biologi, Meijän polku, Jamk
Janne Laitinen toimii Soivat maisemat -hankkeen retkillä luonto-oppaana.
Kuvat Soiman retkiltä Jyväskylän Haukanniemestä. Kuvaaja Juho Jäppinen, Meijän polku, Jamk.
*Tuore kansainvälinen tutkimuskatsaus kävi lävitse 215 vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusartikkelia luonnon hyvinvointivaikutuksista ihmisille.2 Yksi katsauksen silmiinpistävimmistä tuloksista on, että vain harvat tutkimukset ovat vertailleet eri luontotyyppien tai ominaisuuksien vaikutuksia suoraan; useissa tutkimuksissa tarkasteltiin viheralueiden ja puiden määrää 500 metrin säteellä kodista. Toinen päähavainto katsauksessa oli, että tutkimukset olivat hyvin erilaisia suunnittelun ja toteutuksen suhteen, ja että ne erosivat suuresti myös tutkimusten ”suorituspaikoissa”. Ehkä tutkijoiden olisi syytä mennä itse oikeaan metsään tai luontoympäristöön, ja havainnoida näitä suorituspaikkoja?
Lähteet
1) Hiedanpää, J. (2023). Tutkittu tieto lähiluonnon hyvinvointivaikutuksista käyttöön. Luonnonvarakeskus. https://www.luke.fi/fi/blogit/tutkittu-tieto-lahiluonnon-hyvinvointivaikutuksista-kayttoon
2) Beute, F., Marselle, M. R., Olszewska-Guizzo, A., Andreucci, M. B., Lammel, A., Davies, Z. G., Glanville, J., Keune, H., O’Brien, L., Remmen, R., Russo, A., & de Vries, S. (2023). How do different types and characteristics of green space impact mental health? A scoping review. People and Nature, 00, 1–38. https://doi.org/10.1002/pan3.1052