Reitistöt – Sivu 5 – Meijän polku

Kohden soivia maisemia

Auringon valo ja lämpö hellii jo meitä ja luonto on heräilemässä. Nyt onkin oikea aika lähteä lähiluontoa aistimaan ja kevään vauhdikasta etenemistä tarkkailemaan.

Luontoympäristöt ja luontokokemusten moniaistisuus

Luontoympäristöt ja niiden kokeminen vaikuttavat myönteisesti terveyteen monin tavoin; luonnossa mm. verenpaine laskee ja stressi helpottaa. Sekä omaehtoinen luontoretki että ohjattu luontokokemus vaikuttavat myönteisesti mielialaan. Ihminen on yhteydessä ympäröivään maailmaan viiden aistin kautta. Näitä ovat haju-, maku-, tunto-, näkö- ja kuuloaisti. Keskeistä luontokokemuksille onkin niiden moniaistisuus: äänimaisema, visuaalinen maisema sekä kinesteettinen kokemus eli itse luonnossa liikkuen ja kokien, tuottavat hyväksyvän läsnäolon ja luontoyhteyden kokemuksia. (Salonen, 2020.)

Luontoelämys hyvinvointivaikutuksineen voidaan välittää myös valokuvan keinoin. Luontokuvien katselun on havaittu alentavan verenpainetta ja sydämen sykettä, sekä lisäävän positiivisia tuntemuksia ja tervehtymisen kokemuksia. Luontokuvaamista on luonnehdittu mm. terapeuttiseksi, meditatiiviseksi ja eheyttäväksi kokemukseksi. (Meuronen & Penttinen, 2017.)

Myös äänimaisemalla on merkittävä rooli luonnonrauhan kokemisessa, ja luonnon hyvinvointivaikutuksia voidaan välittää myös luonnonääniä sisältävällä nauhoitteella. Luonnossa tallennettujen äänien avulla voidaan rentouttaa ja rauhoittaa, peittää häiritsevää perusääntä, tai vaikkapa muuttaa kokemus sisätilasta avarammaksi (Anttila, 2010).

Soivat maisemat

Jyväskylässä keväällä käynnistyneessä Soivat maisemat (Soima) -hankkeessa yhdistetään luonnossa liikkuminen ja oleskelu, valokuvaus, luonnon äänimaisemat sekä musiikki ikäihmisten hyvinvoinnin välineiksi. Yhdessä luonnossa liikkuessa havainnoidaan ja valokuvataan ympäröivää luontoa sekä lumoudutaan luonnon moniaistisesta kokemisesta. Retkillä biologian, valokuvauksen ja luontomatkailun asiantuntijat opastavat retkeläiset lähiluonnon saloihin ja keinoihin tallentaa näitä kokemuksia. Musiikin asiantuntijat nauhoittavat retkillä luonnon ääniä, säveltävät niiden lomaan musiikkia ja valmistavat studiossa äänimaisematallenteita. Tuloksena retkistä ja niillä tapahtuvasta luonnon tallentamisesta syntyy keskisuomalaista lähiluontoa sisältäviä audiovisuaalisia (AV) tuotteita, joiden avulla osallistujat voivat jatkaa luontokokemustaan kotona, tai jakaa sen vaikkapa sairaalan vuoteella olevalle omaiselleen. Hankkeen lopuksi retkiltä kootuista tallenteista ja niiden pohjalta tehdyistä teoksista kootaan näyttely Jyväskylän kaupunginkirjastolle maaliskuussa 2024.

Osallistujia Vanhusneuvostosta ja Jaso-asunnoista

Soima-hankkeen retkille on kutsuttu osallistujiksi hyvinvoinnista kiinnostuneiden senioriyhdistysten jäseniä. Olemme vierailleet alkuvuodesta kertomassa hankkeesta mm. Jaso-asuntojen tapaamisissa sekä Jyväskylän vanhusneuvoston kokouksessa. Vastaanotto on ollut innostunutta ja hanke onkin edennyt nyt ensimmäisiin luontoretkiin, joista ensimmäisellä suuntasimme Jyväskylän Haukanniemeen kokemaan ja tallentamaan alkukeväistä luontoa. Lisää retkiä eri kohteisiin on luvassa kevään, kesän ja syksyn aikana.

Hankkeen toteuttavat Jamkin musiikin, luontomatkailun, valokuvauksen ja hanketyön asiantuntijat. Hanketta rahoittaa Keski-Suomen liitto Keski-Suomen kehittämisrahastosta.

Ota yhteyttä ja lähde mukaan!

Nina Loimusalo-Lipiäinen
Nina.Loimusalo-Lipiainen@jamk.fi

Kuvat otettu Soivat maisemat -hankkeen ensimmäiseltä retkeltä Jyväskylän Haukanniemestä huhtikuun alkupuoliskolla. Kuvat Juho Jäppinen.

Anttila, J. (2010). Luonnon ja musiikin fuusio – Äänimaiseman suunnittelu tilaan. Kulttuurialan opinnäytetyö, media-ala. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu.

Meuronen, P, & Penttinen, M. (2015). Luontokuva hyvinvoinnin lähteenä. Sosiaali- ja terveysalan opinnäytetyö,Saimaan ammattikorkeakoulu.

Salonen, K. (2020). Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta.

Korkeakouluille terveyttä ja hyvinvointia luonnosta

Monet tietävät, tai ovat vähintään kuulleet, että luonnossa oleilu kannattaa. Vietämme suuren osan päivästä joko töissä tai opiskelujen parissa, joten luonnossa oleskelua ja liikkumista kannattaa ehdottomasti sisällyttää myös työ- ja opiskelupäiviin.

*Keski-Suomen korkeakoulujen ympäristöistä löytyy upeita lähiluontokohteita ja -reitistöjä ympärivuotiseen käyttöön.* *Kuvat Juho Jäppinen.*

Miksi opetusta kannattaa järjestää luonnossa?

Luonnossa oleilulla on paljon hyötyä meidän terveytemme ja hyvinvointimme näkökulmasta, sillä se edistää meidän psyykkistä, sosiaalista ja fyysistä terveyttämme. Luontoon siirtyminen kannattaa, koska se rentouttaa meidän mieltämme, kohottaa mielialaa sekä parantaa itsetuntoa. Luonnossa oleskelulla on mielenterveyttä tukeva vaikutus ja se voi auttaa lievittämään stressiä, ahdistusta ja masennusta. Myös ongelmanratkaisu- ja keskittymiskyky voivat parantua, mikä on tietenkin positiivinen juttu oppimisen kannalta.

Luonnossa tulee usein luonnollisesti liikuttua ja liikuteltua kehoa. Tämä parantaa fyysistä kuntoamme, lisää verenkiertoa sekä laskee verenpainetta. Isommassa kuvassa näillä on vaikutusta esimerkiksi diabeteksen ja sydänsairauksien ennaltaehkäisyssä. Jo pelkästään luonnossa oleminen vaikuttaa kehoomme, esimerkiksi laskemalla sykettä ja stressihormonitasoja. Mikäli luonnossa ollaan muiden ihmisten kanssa, tukee se myös sosiaalista hyvinvointiamme, ja voimme yhdessä nauttia kauniista luonnosta ympärillämme. Luonnossa olemisella voi olla myös positiivisia vaikutuksia vuorovaikutukseen muiden kanssa, joka on erittäin tervetullutta etenkin vuorovaikutuksellista opetusta järjestäessä!

Mitä on hyvä muistaa opetusta järjestäessä?

Jo lyhyt oleilu luonnossa auttaa palautumaan stressistä. Koko oppituntia ei tarvitse suunnitella järjestettäväksi ulkona, sillä myös siitä on hyötyä, että osa opetuksesta on luontoympäristössä. Opetusta ei tarvitse lähteä myöskään järjestämään kauas keskelle metsää, vaan lähellä oleva puisto tai viheraluekin ovat loistavia vaihtoehtoja.

Säätiedotusta on hyvä vilkuilla pari päivää etukäteen, ettei ulkona tarvitse olla kaatosateessa tai paukkupakkasissa. Tällöin opetus kannattaa siis suunnitella siten, että se on pienellä muokkauksella mahdollista toteuttaa sekä sisä- että ulkotiloissa. Jos kyse on pidemmästä ajasta ulkona, on viisasta infota opiskelijoita etukäteen, jotta he osaavat varautua ja esimerkiksi pukeutua sään mukaan.

Mitä siellä luonnossa voi sitten tehdä?

On hyvä muistaa, ettei luonnossa tapahtuvan opetuksen tarvitse olla mitään ihmeellistä! Jos haluat lähteä matalalla kynnyksellä liikkeelle, niin voit viedä opiskelijat lähiluontoon, jossa he toteuttavat esimerkiksi keskustelutehtävän, jonka olisit muutenkin sisällyttänyt luentosalissa tai luokassa järjestettävään opetukseen. Nykyään kaikilla kulkee puhelimet mukana, joten ajatuksiaan opiskelijat voivat kirjata esimerkiksi puhelimensa muistioon.

Tässä muutamia vinkkejä mitä luonnossa voi tehdä:

pienet tehtäväpisteet pienen matkan päähän toisistaan, jolloin opiskelijoilla kertyy myös aktiivisuutta askelten myötä
tehtävän voi myös ohjeistaa etukäteen ja pyytää opiskelijoita ottamaan kuvan diasta, jossa on kunkin pisteen ohjeet
mielipidekysely siten, että opiskelijat liikkuvat kuvitteellisella janalla (jana voi olla vaikkapa kahden puun väli) ja tästä voi jatkaa keskusteluun
case-tapausten tai vastaavien käsittely pienissä ryhmissä vapaasti luonnossa, voidaan kokoontua yhteen keskustelemaan joko luonnossa tai palata sisätiloihin
keskustelutehtävän tekeminen samalla, kun käy kävelemässä pienen lenkin (katso oheisesta kartasta vinkkejä eri mittaisiin reitteihin kampusten lähellä!)

*Kartta julkaistu aiemmin Hyvinvointia ja luovuutta kampusympäristöistä -artikkelissa Jamkin Luovuutta-lehdessä.*

Opetuksen ei siis tarvitse olla sen ihmeellisempää kuin se olisi sisätiloissa. Aika usein luokassa järjestettävät opiskelut onnistuvat järjestettäväksi myös lähiluonnossa. Ja onneksi Jyväskylässä sekä Jamkin että Jyväskylän yliopiston kampusten läheisyydestä löytyy tähän paljon vaihtoehtoja!

Eveliina Koljonen
terveyskasvatuksen maisteriopiskelija
Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu -hankkeen harjoittelija

LÄHTEET:

Barton, J., & Pretty, J. (2010). What is the best dose of nature and green exercise for improving mental health? A multi-study analysis. Environmental Science & Technology, 44(10), 3947–3955.

https://www.meijanpolku.fi/luontotyopaiva-korkeakoulut

Tyrväinen, L., Lanki, T., Sipilä, R. & Komulainen, J. (2018). Mitä tiedetään metsän hyödyistä? Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 134(13), 1397–403.

www.luontoon.fi

https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-ymparistot/luontoliikunta-liiku-metsassa-ja-poluill a

Luontoympäristöt ikääntyvien hyvinvoinnin tukena

Luontokokemusten vaikutukset hyvinvointiin ja elämänlaatuun on todistettu jo kiistattomasti. Luonnon hyvinvointivaikutusten hyödyntämiseen ikääntyvien arjessa ja palveluissa tarvitaan lisää arkisia, maanläheisiä ja resurssiviisaita keinoja. Mahdollisuudet luontokokemuksiin ikääntyvillä itsellään saattavat olla kovin eriarvoiset suhteessa muuhun väestöön johtuen muun muassa toimintakyvyn tuomista rajoitteista, tiedon saavuttamattomuudesta sekä toisista riippuvaisesta asemasta.

Haluamme nostaa esille arkiluonto-käsitettä, eli oman arjen ympäristöä, ja tähän huomion kiinnittämistä. Löytyisikö oman asuinpaikan tai toimintaympäristön lähistöltä vaikkapa kaunis maisema, upea pihapuu, pihapiirin eläinten touhuja seurattavaksi tai nuotiopaikka? Tai jokapäiväisen automatkan varrelta erityisen mieleenpainuva kohta tai perinnemaisema? Luonnon hyvinvointivaikutukset voivatkin olla yllättävän helposti ja monipuolisesti saavutettavissa, kun tutkailee omaa arjen ympäristöään hieman tietoisemmin.

Ympäristöä kuvailemalla osallistumisen mahdollisuuksia

Luonto- ja viheralueiden viihtyvyyteen ja niiden esteettömyyteen on alettu panostaa viime vuosina, mutta usein unohdetaan, ettei pelkkä liikkumisen mahdollistaminen luontoon tue siitä saatavia kokonaisvaltaisia kokemuksia ja elämyksiä. Fyysisen ympäristön laaja-alaisen arvioinnin ja kuvailutiedon lisäksi on mielestämme tärkeää huomioida ja tuoda näkyväksi myös ympäristön luontoarvo – muun muassa sen mahdollistamat monipuoliset aistikokemukset ja luontohavainnot, luontokokemuksen saavutettavuus sekä mahdollisuudet yhteisöllisyyden kokemuksille. Esteettömyyteen voidaan läheisesti kytkeä myös tiedon saavutettavuus.

Ikääntyvät, aivan kuten muidenkin ikäluokkien edustajat, ovat yksilöitä, joiden toimintakyvyn ominaisuudet, kiinnostuksen kohteet, toiveet ja tarpeet vaihtelevat. Ikä ei myöskään itsessään tarkoita, että toimintakyvyssä olisi jotain erityistä huomioitavaa rajoitetta. Luontokohteita, -reittejä ja -alueita kuvailtaessa on äärimmäisen tärkeää huomioida kuvailun monipuolisuus, jotta (ikääntyvä) henkilö voi itse tehdä valinnan sen suhteen, onko se hänen toimintakyvylleen sopiva ja/tai kiinnostuksensa kohteiden mukainen. Voisikin siis ajatella, ettei “reitti ei sovi ikääntyville” -teksti ole välttämättä parhain keino ympäristön kuvailemiseksi. Samaiset tiedot auttavat samalla kertaa myös monia muita kohderyhmiä, kuten vaikkapa lapsiperheitä tai ryhmätoimintaa järjestäviä toimijoita, arvioimaan luontokohteen, -reitin ja/tai -alueen sopivuutta ja kiinnostavuutta.

Päätökseen liittyviä, huomioitavia tekijöitä voivat olla vaikkapa:
• kohteen/ympäristön löytämiseen liittyvät tekijät (selkeät osoitteet, tiedot P-paikasta, opasteet)
• tieto istumapaikoista / levähdys- ja nuotiopaikoista, wc-tiloista (määrä, etäisyydet, millä kohdin, tarkempi kuvailu)
• kuvailu kulkureitin leveydestä ja kaltevuuksista (mahtuuko vaikkapa tarvittaessa kulkemaan käsikynkkää tai liikkumaan sauvojen kanssa)
• mahdollisten portaiden ja epätasaisten kohtien kuvailu
• kohteen/ympäristön monimuotoisuus (esim. luontotyypit, lajien kirjo, moniaistiset kokemukset, luonnonelementtien koskettamisen mahdollisuus, paikan erityispiirteet)
• sään / vuodenaikojen vaikutukset (esim. kuljettavuus, P-paikat / rakenteet, maisema)

Usein tunnutaan ajattelevan, että luonnon vakiinnuttaminen osaksi ikääntyvien tai heille tarjotun toiminnan arkea vaatisi erillistä ammattiosaamista tai suuria ajallisia tai taloudellisia resursseja. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Tarvitaankin lisää vaikuttavaa ja monipuolista viestintää luontokokemusten merkityksestä ja hyvinvointivaikutuksista, jotta myös motivoidutaan löytämään ja vakiinnuttamaan helppoja, kaikkien saavutettavissa ja käytettävissä olevia, kustannustehokkaita keinoja. Luonnon hyvinvointivaikutuksista nauttiminen on mahdollista saada kaikkien saavutettavaksi arkiluonnon uudenlaisen ja avoimen tutkailun kautta.

Uskomme, että myönteiset luontokokemukset ja ymmärrys lähiluonnosta voivat lisäksi lisätä osallisuutta ja halua toimia luonto- ja ilmastomyönteisillä tavoilla. Tällöin suoraan paikallisilta ikääntyviltä ja heidän parissaan toimivilta tuleva paine voi myös edistää omalta osaltaan lähiluonnon ja viheralueiden kehittämistä. Win-win -tilanne siis kaikkineen.

Kirjoittaja
Laura Syrén
toiminnanjohtaja
toimintaterapeutti (AMK)
IkiOma Ikä ry

Kuvat Niklas Syrén.

Teksti on kirjoitettu osana IkiOma ArkiLuonto -hanketta, jossa työskennellään sen edistämiseksi, että luonnon hyvinvointivaikutukset saataisiin arkiseksi osaksi ikääntyvien elämää ja heille tarjottua toimintaa. Hankkeessa tullaan julkaisemaan myös muun muassa tekstissä mainittua ympäristön kuvailua helpottava havainnointilomake.
Lue tavoitteista ja toimenpiteistä lisää ja liity vaikkapa hankkeen uutiskirjeen tilauslistalle: https://www.ikiomaika.fi/ikiomaarkiluonto

Hiihtopalavereja lähiluontoon ja maailmalle

Meijän polku sai vieraan Hollannista, kun Iris Visser vieraili maaliskuun alussa Jyväskylässä. Het Buitenkantoor -yrityksessä toimiva Iris järjestää yrityksen nimen (Ulkoilmatoimisto) mukaisesti kotimaassaan asiakasyrityksille erilaisia luonto- ja ulkoilmatyöpajoja ja -kokouksia. Teema tunnetaan maailmalla Outdoor Officen -nimellä ja meillä täällä Suomessa Luontotyöpäivänä.

Suomeen tullessaan Iris halusi tutustua Meijän polkuun ja erilaisiin tapoihin viedä työtä ulos myös talvella. Suuntasimme siis Jyväskylän Tuomiojärvelle pitämään hiihtokokousta ja suunnittelemaan uusia Luontotyöpäivä-seikkailuja. Voit lukea lisää seikkailuista täältä (blogi englanniksi).

Palaverien pito onnistuu suksilla siinä kuin suksittakin. Uudessa ympäristössä ja luonnossa liikkuessa saa kuitenkin sisätiloihin verrattuna liikkumisen ja luonnon tuomat hyvinvointivaikutukset sekä repulisen uusia ideoita ja ajatuksia.

Seuraavaa Luontotyöpäivää vietetään perjantaina 19.5. ja koko viikko on omistettu työmatkarönsyilylle. Lähtekäähän tekemään suomalaisen työhyvinvoinnin tulevaisuutta!

Luonto rekrytoijan ja työnhakijan vuorovaikutuksen tukena

Miltä sinusta kuulostaisi työhaastattelu luontopolulla tai nuotion äärellä? Meidän mielestä sellaiselta, jota pitäisi hyödyntää enemmänkin! IkiOma Ikä ry:ssä kokeiltiin uudenlaista työnhakukokemusta helmikuussa 2023 – hyvin tuloksin.

Itse asiassa emme käyttäneet edes koko työhaastattelu-termiä. Törmäsimme LinkedIn:n syövereissä termiin yhteistyökeskustelu, joka upposi meihin heti – se kun kuvasi ajatusmaailmaamme työnhakuprosessista paljon laajemmin. Halusimme alusta alkaen etsiä molemminpuolista sopivuutta niin, että uusi jäsen täydentäisi tiimiämme omalla osaamisellaan, mutta myös me voisimme tukea hänen osaamisensa ja asiantuntijuutensa kehittymistä. Win-win tilanne, eli yhteistyötä.

Mitä niihin yhteistyökeskusteluihin tulee niin koimme, että tärkeintä olisi saada esille todellinen osaaja ja persoona hakemuksen takaa, joka perinteisissä haastattelutilanteissa saattaa jäädä vaikkapa jännityksen taakse piiloon. Inhimillisyyttä arvostavina pidimme myös tärkeänä sitä, että työnhakuprosessi on sekä työnantajalle että työnhakijalle antoisa – jopa voimaannuttava. Mikäpä sen parempi ympäristö siis keskusteluiden järjestämiselle kuin luonto, joka tutkitusti muun muassa rentouttaa meitä, parantaa tarkkaavaisuuttamme sekä edistää luovuuttamme?

*IkiOma Ikä ry:n yhteistyökeskustelut toteutettiin luonnon helmassa talvisella luontopolulla. Kuvat Salla Partala*.

Niinpä tapasimme kaikki yhteistyökeskusteluihin valitut luontopolulla. Kävimme keskustelun yhteydessä kiertämässä rauhalliseen tahtiin noin 1,5 km pituisen luontopolun. Aikaa kului n. 40 minuuttia, sillä välillä myös pysähdyimme jutustelemaan kasvotusten tai ihmettelemään luontoa. Tietyn mittainen, ennalta suunniteltu reitti auttoi keskusteluhetken aikatauluttamisessa – keskustelu tuli luonnolliseen päätökseen kun luontopolkukin päättyi.

“Näkisin, että tällainen luontoympäristön sekä yhteistyökeskustelun yhdistäminen tukee laajemmassa kuvassa kestävästi rakentuvaa yhteiskuntaa lisäämällä sosiaalista hyvinvointia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta – omalla kohdalla yhteistyökeskustelu luontoympäristössä ainakin purki kehollisia jännitteitä, jolloin ajatus kulki paremmin, vuorovaikutus oli luontevaa ja voimaannuttavaa. Kokemus vahvisti sitä, että hyvät oivallukset tapahtuu aidossa vuorovaikutuksessa, ja että parhaimmillaan tiedon jakoa sekä oppimista voi tapahtua jo rekryprosessin aikana. Toivottavasti tällainen malli antaa myös yhdistyksestä työnantajana kuvan, että arvostamme jokaista hakijaa panostamalla vuorovaikutukseen ja luottamuksen rakentumiseen hyödyntämällä luontoympäristön hyvinvointivaikutuksia. Mielestäni työkulttuuria mullistavaa ja työpaikkojen arvostusta lisäävää olisi se, että työnantajat pyrkisivät siihen, ettei hakijoille jää ’turhaan näin vaivaa’ -olo.”
– Salla Partala, IkiOma Ikä ry.

Hakijat kommentoivat keskusteluhetken olleen luonnossa kovin luonteva, vähemmän jännittävä ja ajatuksenjuoksua helpottava. Työnantajana emme kokeneet tällä tavoin järjestettyjen yhteistyökeskusteluiden aiheuttaneen ylimääräistä työtä itsellemme vaan päinvastoin. Luonnossa oleminen ja liikkuminen koettiin helpottavana tekijänä. Ja mikä tärkeintä – saavutimme tavoitteemme eli saimme keskusteluissa nähdä todelliset persoonat ja osaajat, joka lopulta edesauttoi juuri tiimiimme ja haettuun tehtävään sopivimman henkilön löytymistä. Ja siitähän työnhakuprosessissa on kyse.

Miltä kuulostaa, voisitteko tekin kokeilla tätä seuraavalla kerralla, kun etsitte tiimiinne vahvistusta? Entä voisivatko kehityskeskustelut luonnossa olla seuraava etappi?

Laura Syrén
toiminnanjohtaja
IkiOma Ikä ry
www.ikiomaika.fi

Työmatkarönsyillen työhyvinvointia!

Työmatkarönsyily tarkoittaa paluuta ihmisen luontaisen uteliaisuuden ja löytämisen ilon sekä aktiivisen liikkumisen lähteille. Se tarkoittaa aktiivisista työmatkoista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista nauttimista, uuden kokeilemista sekä luontoympäristöissä oleskelua ja ympäristön havainnointia. Samalla rönsyilijä kerää ulkona ja luonnossa liikkumisen suomia hyvinvointi- ja terveyshyötyjä sekä tutustuu kotiseutuunsa paremmin.

*Tiesitkö, että sinunkin työmatkallasi on tällaisia maisemia, kun hiukan laajentaa kulkureviiriä ja poikkeaa siltä tavanomaiselta reitiltä?*

Helpoin tapa lähteä työmatkarönsyilemään on välttää työmatkareittiä, jota kuljet päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen. Huoh. Jo pelkkä ajatus samojen reittien tallaamisesta läpi työelämän lannistaa. Mutta hätä ei ole tämän näköinen, sillä ihmisen kulkemat reitit voivat muuttua ihan vain kehoa kääntämällä!

Työmatkoilla voi kerätä monien aktiiviseen liikkumiseen ja luontoympäristöissä oleskeluun liittyvien hyvinvointihyötyjen ohella myös paljon uusia ideoita ja ajatuksia rikastuttamaan omaa elämää ja myös sitä työelämää. Tarvitsee vain poiketa tavanomaisilta reitistöiltä.

*Pitkospuita pitkin parhaisiin työpäiviin tai palautumaan työpäivän kiireistä? Onnistuu lähiluonnossa lähelläsi.*

Vinkkejä työmatkarönsyilyyn

anna uteliaisuuden viedä mennessään; valitse reittejä, joita et kulje usein tai joita et ole kulkenut aiemmin. ’Pääsisiköhän tuota reittiä perille’, on loistelias tapa aloittaa! Jos olet hieman enemmän varmuutta kaipaava luonne, niin tarkista ensiksi kartasta, että valitsemaasi reittiä varmasti pääsee haluamaasi kohteeseen.
töihin päin mentäessä huomioi mahdollinen pidempi matka-aika; kotia kohden rönsyillessä aikataulu on usein joustavampi
nauti lähiympäristöstäsi; katsele maisemia, kuuntele lintujen laulua, ja mikäs kukka se tuolla kukkii!
rönsyillä voi myös kävelykokousten, parityöskentelyn ja webinaarien aikana. Suunnistakaa kohden lähiluontoa!
pukeudu sään mukaan! Vaikka meitä ei ole tehty sokerista, niin säähän sopimattomat vaatteet ja varusteet vievät nopeasti makeuden liikkumisesta.
vinkkaile työkavereille hienoista reitistöistä ja liikkumismahdollisuuksista työpaikkasi ympäristössä. Jokainen luontoympäristöön saatettu työntekijä lisää työyhteisön hyvinvointia ja tuottavuutta.
etätoimistolla työmatkarönsyilyt sujuvat aamunavauksena ja päivän päätöksenä. Pieniä rönsyilyjä voi aina tehdä myös lounas- ja kahvitauoilla. Ja ne puhelinpalaverit tietenkin ulkoillen!
jos haluat jakaa työmatkarönsyilyn iloja laajemminkin, niin #työmatkarönsyily #luontotyöpäivä #outdoorofficeday

Työmatkarönsyily voi olla myös osa esimerkiksi suunnittelupäivää tai pidempää palaveria. Näin voi rönsyillä esimerkiksi nuotiopaikalle eväitä nauttimaan ja kahvittelemaan. Voittaa työpaikan kahvikoneen ’sata-nolla’.

Työmatkarönsyily on osa Meijän polun käynnistämää Luontotyöpäivä -konseptia, jonka ajatuksena on viedä suomalaista työtä kohden luontoa. Luontotyöpäivästä voi lukea lisää täältä.

Miljoonan askeleen haaste 2023

Kohden syklistä kävelyä!

Jo perinteikäs Meijän polun Miljoonan askeleen haaste starttaa maanantaina 27.2. Siinä missä aiempina vuosina on pyritty ylläpitämään suhteellisen tasainen askelmäärä läpi päivien, viikkojen ja kuukausien, lähdetään tällä kertaa liikkeelle syklisesti. Kuulostaako hyvältä? Mahdollisesti? No niin, otetaanpas sitten muutama askel taaksepäin.

Vaikka tasaisessa puurtamisessa on kyllä omat puolensa, niin ihmiskeho, kuten mielikin, vastaa yleensä paremmin sykliseen toimintaan; hereillä olo ja uni; työ ja lepo; harjoitus ja palautuminen. Luonnossa sama syklisyys näkyy muun muassa vuodenaikojen ja esimerkiksi yön ja päivän vaihteluissa. Nyt tämä syklisyys otetaan käyttöön myös Miljoonan askeleen haasteessa. Käytännössä tämä tarkoittaa 2–3 pidempää kävelylenkkiä viikossa ja muutoin tasaisen arkisen kävelyaktiivisuuden ylläpitoa.

Alla olevassa esimerkissä kävelijä on pitänyt yllä päivittäistä noin 7 000 askeleen aktiivisuutta ja käy kolme kertaa viikossa pidemmällä kävelylenkillä nauttien kotiseutunsa reitistöistä, lähiluontokohteista ja vaihtelevista maisemista. Tällaisella mallilla kertyy viikossa noin 80 000 askelta ja miljoona askelta täyttyy noin 3,5 kuukaudessa.

Mallissa kävelijä pitää päivittäisen askelmäärän noin 7 000 askeleen lukemissa, mutta käy kolme kertaa viikossa pidemmillä kävelyillä keräten näiden päivien aikana yhteensä noin 18 000 askelta päivässä. Tällä tavalla viikossa kertyy noin 80 000 askelta. kts. viikkotavoitteet alta.

*Viikkotavoitteiden avulla voit arvioida, kuinka kauan miljoonan askeleen haasteen käveleminen kestää.*

Miksi kävelemään?

Kävelyn lisäämisen terveyshyödyt ovat kiistattomat. Lisääntynyt fyysinen aktiivisuus kohentaa verenkiertoelimistön toimintaa, parantaa kuntoa ja kohentaa koettua hyvinvointia. Samalla ulkona ja luonnossa oltu aika lisääntyy, joka sekin vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin. Kävellessä myös esimerkiksi tasapaino ja muut ihmiselle tärkeät aistit, kuten kuulo ja näkö saavat sekä harjoitusta, että myös palautuvat esimerkiksi näyttöjen tuijottelun tuomasta yksipuolisesta rasituksesta.

Syklinen kävely mahdollistaa myös muunlaisen liikkeen, eli voit kevään myötä tarttua pyörää sarvista, käydä uimassa tai kuntosalilla, tai vaikkapa hiihtämässä (jos on lunta), ja silti pysyä miljoonan askeleen tavoitteessasi. Itse asiassa liikkumisen monipuolisuus tukee kokonaishyvinvointiasi ja terveyttäsi.

Voit lähteä matkalle itseksesi, ystävän kanssa tai vaikkapa kaveriporukalla. Voit myös kuunnella pidemmillä kävelyreissuilla hyviä kirjoja tai musiikkia tuomaan mielensisältöä matkoille.

Isommalla porukalla liikkeelle!

Perinteinen Miljoonan askeleen haasteen kävelyryhmä starttaa taas myös Facebookissa. Ryhmään voivat liittyä kaikki kohden miljoonaa askelta kävelemään lähtevät. Ryhmän kävelyrytmiä ylläpitää Meijän polun fysioterapeutti, liikunnan edistäjä Juho Jäppinen, joka lähtee itsekin kävelemään kohden miljoonaa askelta nyt neljättä kertaa. Ryhmä löytyy täältä.

Askelhaastepäiväkirja

Alta voit tulostaa itsellesi askelhaastepäiväkirjan, jonka avulla voit seurata askellustasi kohden miljoonaa askelta. Jos matkasi kestää yli kolme kuukautta, niin tulosta itselli kaksi sivua, jolloin voit jatkaa kolmen kuukauden jälkeen uudelle päiväkirjalle.

Askelhaastepäiväkirja-2023 Lataa

Uusi vuosi ja uudet retket! Retkihaaste 2023 kannustaa luonnossa liikkumiseen

Retkihaaste innostaa liikkumaan luonnossa ja toteuttamaan monipuolisia retkiä kaikkina vuodenaikoina. Erilaisia retkihaasteita on yhteensä 52, mikä tarkoittaa keskimäärin yhtä retkeä viikossa. Vuoden 2023 listalta löytyy muun muassa villiyrttiretki, ropinaretki, retki suolammelle ja retki, jolla makaat sammalmatolla. Vai miltä kuulostaisi yöllinen seikkailu -retki tai retki, jolla istut kannon nokkaan? Joko kiinnostuksesi heräsi?

*Syksy 2022: Värikkäät vaeltajat Salamajärvellä. (Kuva: Henni Mustakorpi)*

*Talvi 2022: Talvipäivän liukulumikenkäilyä Leivonmäellä. (Kuva: Henni Mustakorpi)*

Retkihaaste kannustaa lähtemään säännöllisesti luontoon, mutta haasteeseen voi osallistua myös rennolla otteella. Pääasia ei ole retkien määrä, vaan luonnosta nauttiminen monipuolisella tavalla. Aina ei tarvitse lähteä edes kauas, sillä ajatuksena on, että haasteet inspiroivat tekemään erilaisia retkiä myös lähiluonnossa. Haasteita ja retkien teemoja voikin soveltaa omiin tarpeisiin ja omaan elämäntilanteeseen sopivaksi.

*2. Kesä 2022: Vapautetut varpaat Sippulanniemen luontopolulla. (Kuva: Elina Kynsijärvi)*

*Kevät 2022: Vesimyyrän molskauksia Eerolanlahdella. (Kuva: Elina Kynsijärvi)*

Retkihaasteen takana ovat jyväskyläläiset retkeilijät Henni Mustakorpi ja Elina Kynsijärvi. Ensimmäinen Retkihaaste-lista julkistettiin vuonna 2017. Retkihaasteesta kerrottiin myös Meijän polun blogissa joulukuussa 2020.

Elämyksellinen vuosi päiväkotien lähiluonnossa

”Ollaan lähdetty lasten kanssa pois tutuista ja turvallisista ympyröistä. Metsää leikkiympäristönä hyödynnetään nykyään enemmän.”
– Päiväkodin työntekijän palaute

Niin vain hurahti vuosi 2022 seikkaillen ympäri Keski-Suomea päiväkotien lähiluonnossa. Meijän luonto ‑ulkoilmatyöpajojen aikana päiväkodin henkilöstölle tarjottiin uusia työkaluja ympäristö- ja luontokasvatuksen toteuttamiseen unohtamatta luonnon tarjoamia hyvinvointivaikutuksia. Hankkeessa mukana olleet 12 päiväkotia tutustuivat vuoden aikana neljään teemaan, joita käsiteltiin toiminnallisissa ulkoilmatyöpajoissa talvella, keväällä, kesällä ja syksyllä.

Talvikuukausien teemana oli ilmastonmuutos, jolloin tavoitteena oli lisätä tietämystä Suomen talvisesta luonnosta, lumen merkityksestä sekä eläinten ja kasvien talvehtimisesta. Keväällä aiheena oli Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteita, joita käytiin läpi tarinallisen tehtäväradan avulla. Kesällä käsiteltiin kestävien elämäntapojen teemaa, ja tutustuttiin siihen, mistä erilaiset tavarat tulevat. Syksyllä teemana oli luonnon monimuotoisuus ja tavoitteena oli lisätä ymmärrystä eri lajeista ja niiden elinympäristöistä. Ulkoilmatyöpajojen lisäksi päiväkodeille koostettiin jokaista teemaa käsittelevät tietopaketit, joista löytyy teeman mukaisesti ajankohtaista tietoa, vinkkejä kyseisen teeman käsittelyyn lasten kanssa sekä ideoita ulkona toimimiseen ja leikkimiseen.

”Lapset saivat positiivisia kokemuksia luonnossa oppimisesta. Hyödyllisintä oli tiimityöskentelyn vahvistaminen sekä luonnon kunnioittamisen ja arvostamisen vahvistaminen lapsille.”
– Päiväkodin työntekijän palaute

”Lapset saivat uutta tietoa sopivissa määrin ja saivat myös jakaa omia tietojaan ja kokemuksiaan. Ja tietenkin metsässä oleminen on aina parasta.”
– Päiväkodin työntekijän palaute

Päiväkodeilla toteutettujen ulkoilmatyöpajojen toteutuksen, havainnoinnin ja saadun palautteen perusteella voi todeta, että päiväkotien lähiluonto toimii erinomaisena ympäristönä toiminnallisten menetelmien toteuttamiseen. Kaiken kaikkiaan työpajojen jälkeen saatu palaute oli positiivista. Mukana olevien päiväkotien työntekijöiden antaman palautteen perusteella parasta oli ulkoilmatyöpajojen monipuolisuus, luonnossa toimiminen sekä uusien ideoiden saaminen myös kirjallisessa muodossa, jolloin menetelmien pariin on ollut helppoa palata. Luonnossa toimiminen tarjosi hyvinvointivaikutuksia niin lapsille kuin aikuisillekin. Jokaisen päiväkodin lapsiryhmät olivat aina innostuneita lähtemään luontoon ja välitön palaute näkyi ilona ja nauruna lasten kasvoilta työpajojen aikana.

Työpajojen pohjalta koottiin Meijän Luonto -työkirja, jossa käydään läpi työpajojen aikana toteutetut teeman mukaiset tehtävät ja teemoihin liittyvää ajankohtaista tietoa. Työkirjaan on koottu myös työntekijöiden antamia palautteita ja hankkeen tuloksia. Pääset tutustumaan työkirjaan täältä.

Hienoa on, että tämän elämyksellisen ja antoisan vuoden jälkeen työskentely luonto- ja kestävyysasioiden parissa saa jatkoa. Jyväskylän Steinerkoululla käynnistyneessä Oivalluksia oppimisympäristöissä -hankkeessa edistetään vastuullisen kestävyyskasvatuksen toteutumista käytännön kouluarjessa sekä kartoitetaan ja otetaan käyttöön uusia oppimisympäristöjä ja lisätään ulko-opetusta. Tulevaisuudessa siintää siis uusia seikkailuja ja elämyksiä luonnon äärellä!

Nyt on aika rauhoittua hetkeksi nauttimaan luonnon rauhasta, hiljaisuudesta ja pimeydestä.

Tunnelmallista joulunaikaa,

Johanna Huovila

Projektityöntekijä
Hyvinvointiyksikkö
Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Ulos ja luontoon ympäri vuoden – toimintavälineiden avulla

”Välineet mahdollistavat monipuolisen retkeilyn kaikkina vuodenaikoina. Teemme retkiä 1–2 kertaa viikossa – joskus useamminkin. Loppukesän sieniretket ja kaikkien vuodenaikojen eväsretket ovat lasten mielestä parhaita. Ilman välineitä nyhjötettäisiin vain kotona tai kuljettaisiin korkeintaan asfaltoituja teitä pyörätuoleilla.”

Monille apuvälineitä käyttäville vaikeasti vammaisille lapsille ja aikuisille luontoon pääsy, jopa päivittäinen ulkoilu voivat olla saavuttamatonta unelmaa. Malikkeen toiminnassa tapaamme toistuvasti vaikeasti vammaisia ihmisiä, jotka eivät ole ulkoilleet talven aikana tai ihmisiä, jotka eivät ole koskaan päässeet metsään.

Maahan satanut kevyt lumipeite kertoo talven lähestyvän ja samalla monen pyörätuolia käyttävien ihmisten ulkoilun määrä vähenee. Pyörätuli liikkuu huonosti lumella ja avustaminen on raskasta. Myös lumettomana aikana luonnossa liikkuminen on haastavaa pyörätuolien pienten eturenkaiden vuoksi.

Luontoliikunnan esteettömyyteen on kiinnitetty lähivuosina paljon huomiota ja saavutettavia retkikohteita on rakennettu useita. Olemassa olevat liikuntaesteisille soveltuvat reitit ovat kuitenkin usein lyhyitä, eivätkä ne ole etäisyyksien vuoksi aina kaikkien saavutettavissa. Monille olisi unelmaa päästä kurkistamaan myös esteettömien reittien ulkopuolelle tai ihan vaan takapihalta avautuvaan metsään.

Liikkumisessaan apuvälineitä käyttävät lapset ja aikuiset muodostavat joukon, joille maastoliikkumisen apuvälineet mahdollistavat ulkoilua ja luonnossa liikkumista ympäri vuoden. Ulkoiluun ja maastoliikkumiseen on kehitetty monenlaisia apu- ja toimintavälineitä, joiden avulla sekä auttavilla käsillä monien saavuttamattomilta tuntuvista unelmista voisi tulla totta. Välineellä on siis todellakin väliä!

Välineitä yhteiskäyttöön

Maastoliikkumisen apuvälineistä tiedetään melko vähän, ja vaikka tietoa olisikin, niin välineitä on vaikea saada käyttöön. Välineet ovat hankintahinnaltaan kalliita ja terveydenhuollosta lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä niitä myönnetään heikosti, vaikka välineet edistäisivät monella tapaa käyttäjien kuntoutumista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Muuta kuin lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinettä voidaan hakea vammaispalvelulain perusteella sosiaalitoimesta, jolloin välineen hankintahinnasta korvataan vammaispalveluasetuksen perustella puolet. Valittavasti tämäkään reitti ei aina tuo toivottua tulosta ja monesti itsemaksettavaksi jäävä toinen puolikas, on monille aivan liikaa.

Yhteiskäyttöön kuntiin hankittavat toimintavälineet, joita kaikki kuntalaiset voivat yhteisesti lainata, lisäisivät merkittävästi mahdollisuuksia ulkoilla ja liikkua luonnossa. Muutamissa kunnissa yhteiskäyttöön lainattavista toimintavälineistä on saatu hyviä kokemuksia. Esimerkiksi Oulussa ja Turussa välineitä voi lainata kunnan liikuntatoimesta. Myös jotkut yhdistykset ovat hankkineet jäsenilleen lainattavia välineitä. Voisitko sinä vaikuttaa siihen, että kuntaasi hankittaisiin maastoliikkumista helpottavia toimintavälineitä?

”Toimintavälineen ansiosta lapseni sai ihan huippukokemuksen metsäretkestä, joka ei olisi ollut mahdollinen ilman kyseisiä, tai vastaavia kärryjä. Retki oli ehdottomasti lapseni mielestä loman kohokohta! Teimme retken hyvin haastavaan maastoon ja sen vuoksi kokemus oli meille kaikille ainutlaatuinen.”

Lisätietoa

Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike-toiminnan tehtävänä on edistää vaikeasti vammaisten ihmisten mahdollisuuksia osallistua ja saada kokemuksia merkityksellisistä asioista toimintavälineitä hyödyntäen.

Alta löydät tietoa mm. ulkoiluun ja maastoliikkumiseen soveltuvista toimintavälineistä:

Osallistumista edistäviä apuvälineitä kuntiin ja kouluihin -opas. Oppaaseen on koottu tietoa kuntiin ja kouluihin yhteiskäyttöön soveltuvista apuvälineistä, välineiden jälleenmyyjistä sekä hinta-arviota helpottamaan hankintaa.

Malike tarjoaa neuvontaa toimintavälineiden käyttöön ja hankintaan liittyen. Toimintavälineitä voi kokeilla tapahtumissa ja kursseilla. Vaikeasti vammaisille lapsille ja aikuisille välineitä vuokrataan lyhytaikaiseen kokeiluun, ensisijaisesti ennen oman välineen hankintaa.

Susanna Tero
Johtava asiantuntija
Kehitysvammaisten Tukiliitto ry / Malike

Kuvat Laura Vesa Maliken maastoretkeltä Jämijärveltä kevättalvella 2020.

Lainaukset Maliken retkille osallistuneiden palautteista.

Kategoria: Reitistöt