Meijän polun Janne Laitinen ja Juho Jäppinen vierailivat Ikiomaikä ry:n Takapihalla-podcastissa keskustelemassa Meijän metsistä, eli keskisuomalaisista terveysmetsistä, senioreiden luontoyhteydestä ja paljosta muusta lähiluontoon liittyvästä. Haastattelijana toimi Ikiomaikä ry:n Salla Partanen.
Podcastin pääsee kuuntelemaan tästä.
Meijän metsät – lähiluonnosta hyvinvointia ja elinvoimaa -webinaari järjestetään tiistaina 26.11.2024 kello 14–15:30.
Keski-Suomessa luonto on lähellä, keskimäärin alle kilometrin päässä asukkaista, mutta useimmiten vielä huomattavasti lähempänä. Tällä lähiluonnollamme on tutkitusti myönteisiä terveysvaikutuksia: aktiivinen liikkuminen lisääntyy, stressikokemukset lievenevät, mieliala paranee ja elimistön vastustuskyky taudinaiheuttajia vastaan kehittyy. Myös lähiluonnon kansantaloudellisesta merkityksestä hyvinvoinnillemme on yhä enemmän tietoa.
Kaikesta tästä tiedosta huolimatta olemme arjessamme etääntyneet yhä kauemmaksi luonnosta ja sen monista mahdollisuuksista hyvinvoinnin, elinvoiman ja matkailunkin tarjoaman näkökulmasta. Samaan aikaan tämän luonnosta etääntymisen kanssa luontoympäristömme jatkaa köyhtymistään vauhdikkaasti vähentäen myös meidän ihmisten mahdollisuuksia hyvinvointiin ja hyvään elämään.
Hyvän elämän avaimia ei ole kuitenkaan vielä lopullisesti kadotettu, vaan ne löytyvät lähiluonnostamme. Siis muutamien kymmenien, tai satojen metrien päästä kotioviltamme. Näiden avaimien löytämiseksi meidän tarvitsee vain lähteä liikkeelle.
Keski-Suomessa lähdettiin liikkeelle vuonna 2019, jolloin järjestettiin Suomen ensimmäinen maakuntatason terveysmetsäopaskoulutus. Tämän jälkeen meijän polut ovat johtaneet useilla rintamilla kohden alueellisen luontohyvinvoinnin ja -osaamisen kehittämistä ja kasvua.
Uusimpana maakunnallisena luontohyvinvointialoitteena toimii Meijän metsät -kokonaisuus, eli keskisuomalainen terveysmetsämalli, jossa luonnon hyvinvointi- ja terveyshyötyjen sekä alueellisen elinvoiman mahdollistajana toimii monimuotoinen lähiluonto ja sen reitistöt.
Meijän metsät – lähiluonnosta hyvinvointia ja elinvoimaa -webinaarissa julkaistaan myös samanniminen opas, jossa esitellään ja perustellaan lähiluonnon merkitys kunta- ja maakuntatason hyvinvoinnin ja elinvoiman näkökulmasta. Malli on suunniteltu Keski-Suomea ajatellen, mutta on helposti siirettävissä myös muualle Suomeen.
Webinaarissa julkaistaan myös Keskisuomalaisen terveysmetsän pop-up -polku, jonka idea syntyi Meijän metsät -työpajassa Viitasaarella syyskuussa 2024. Niin meijän metsä vastaa, kun sinne huutaa.
Ilmoittaudu mukaan webinaarin alla olevan linkin kautta. Webinaarilinkki lähetetään ilmoittautuneille.
Meijän metsät on Meijän polun aloite, joka kehitettiin osana Sitra Lab7:ää ja Luonto osaksi arkea -kokonaisuutta. Mukana Meijän metsät -kehitystyössä ovat Meijän polku, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Keski-Suomen hyvinvointialue, Keski-Suomen liikunta sekä IkiOma Ikä ry.
Kansainvälistä maisemapäivää vietetään 20. lokakuuta. Maisemapäivän kunniaksi ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus järjestävät valokuvakilpailun, jonka teemana on tänä vuonna ”Minun maisemani”. Kilpailukuvat tulee kuvata 14.–20.10.2024 välisenä aikana.
Kilpailuun voi ottaa osaa ympäristöministeriön sivujen kautta.
Kuvia voi jakaa osana arkimaisema-kampanjaa myös Instagaramissa #arkimaisema -tunnisteen kanssa. Ja kun keskisuomalaisia arkimaisemia jaetaan, niin mukaan luonnollisesti myös #keskisuomi ja oma asuinkunta.
Lähiluonto ja sen helppo saavutettavuus nousi pinnalla Suomen ympäristökeskuksen kyselyissä vuosina 2022–2023. Arkimaisemissa suomalaiset arvostavat samaisen kyselyn mukaan luontoelementejä, kuten metsiä, vesistöjä ja puistoja. 97 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että maisemat vaikuttavat arjen hyvinvointiin, ja reilu 80 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että maisemat ovat tärkeä osa paikallista identiteettiä.
Millainen on sinun keskisuomalainen arkimaisema? Lähetä kuvasi kilpailuun, tai jaa kuvia omista arkimaisemistasi Instagramissa!
Lisää keskisuomalaisen mielikuvan luomisesta löydät vuonna 2022 julkaistusta Meijän Keski-Suomi – hyvinvoinnin aluerakenne ja business -raportista.
Syksy on luontokuvaajalle ihanaa aikaa. Sumuiset ja kuuraiset aamut luovat tunnelmaa kuviin. Muuttolintuja kokoontuu pelloille ja soille. Auringon nousua ja laskua pääsee kuvaamaan yöunien kärsimättä. Syksyn lehdet vaihtavat väriä ja aamun ja illan matalalta paistava aurinko luo pehmeitä sävyjä kuviin. Älä myöskään pelästy syksyn myrskyjä ja sateita: usein sadekuuron jälkeen pääsee kuvaamaan usvan leikkiä metsien ja niittyjen yllä ja pisaroiden helmeilyä kasveilla.
Lähiluonnon monien mahdollisuuksien lisäksi Keski-Suomen kansallispuistot ovat hienoja kuvauskohteita. Etelä-Konneveden kansallispuistossa pääsee kuvaamaan hienoja maisemia Kalajanvuoren laelta. Lisäksi Kalajan kierroksen varrella on vanhoja jättiläishaapoja, joiden lehtien sävyt vaihtelevat keltaisesta kirkkaan oranssiin ja syvän punaiseen. Yhdessä puussa saattaa näkyä useampia näistä sävyistä samaan aikaan, mikä luo kauniita värikontrasteja, tutummin liikennevaloskaalan. Vanhojen haapojen pinnalla elää satoja erilaisia päällyskasveja (epifyyttejä) ja lähikuvauksella pääsee ihan uuteen valokuvauksen näkökulmaan. Voit myös kurkata kaatuneiden runkojen alle ja ihmetellä erilaisia kääpiä. Ylempänä näiden haapojen rungolta löytyy myös perinteinen puhtaan ilman indikaattorilaji, raidankeuhkojäkälä.
Leivonmäen kansallispuistossa Kirveslammen kierroksella pääsee kuvaamaan hienoja syysmaisemia Haapasuon luontotornista. Suoalueet ovat usein sumuisia syysaamuisin, mikä luo pehmeän, unenomaisen tunnelman kuviin. Auringonvalo ja usva avoimien harjumaisemien männiköissä on myös ainutlaatuinen. Harjujärven esteettömältä taukopaikalta avautuu syksyinen väriloisto järven yli ja Luupään 2,2 km lenkillä voi ihastella suoluonnon aluskasvillisuuden okransävyjä ja tietysti suopursujen tuoksuja.
Pyhä-Häkin kansallispuiston metsissä humisevat 400 vuotta vanhat ikihongat. Aarniometsässä kulkeva Mastomäen polku on 3,2 kilometrin mittainen. Kelopuiden rungoilla on jälkiä vanhoista metsäpaloista ja hienoja kuvia saa myös korkeuksiin kurottavista puiden latvoista. Vanhoissa metsissä on myös paljon mahdollisuuksia lähikuvauksiin, esimerkiksi syvänvihreitä sammalia ja kasteisia hämähäkinverkkoja.
Salamajärven kansallispuiston kivikkoiset kankaat, laajat suot ja aamu-usvaiset järvet tarjoavat monipuolisia kuvauskohteita. Tunnelmallisia kuvia voi ottaa myös syysillan hämärässä loimuavilta retkitulilta. Pilvettömällä säällä tähtitaivas on kansallispuistossa kuvattavissa ilman valosaastetta ja voit jopa kuvata ilman erikoislaitteita Linnunrataa, kännykän kamera riittää.
Luontoa kuvaillessa on hyvä pitää muutama perusasia mielessä. Näitä on listattu alle. Tärkeintä on kuitenkin lähteä liikkeelle, ja ottaa kamera mukaan. Luonto tarjoilee kaiken muun.
Mieti, miten voit kuvata häiritsemättä kuvattavaa
Tiina Hakkarainen
yhteyspäällikkö, Metsähallitus
Janne Laitinen
vanhempi asiantuntija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Kuvat erä- ja luonto-opas Sanna Eskelinen. Kuvat on kuvattu Salamajärven ja Leivonmäen kansallispuistoissa Keski-Suomessa.
Kun kuvaatte upeaa keskisuomalaista luontoa, niin somessa käyttöön #keskisuomi -tunniste, niin jaetaan luontopositiivista mielentilaa muillekin. Lisää aiheesta voi lukea Meijän Keski-Suomi -raportista.
Alta löydät keskisuomalaisten kansallispuistojen esitteet, joissa myös alueiden kartat. Kuvauksellisia retkiä kaikille!
Hyvinvointi, terveys ja koettu turvallisuus linkittyvät jokapäiväisessä arjessa yhteen lähiluonnon kanssa. Nykyihmisen passiivinen elämäntapa, ilmastonmuutos ja luontokato kytkeytyvät myös tiiviisti toisiinsa. Miten voimme muuttaa vallalla olevia käsityksiä ja pinttyneitä ajatusmalleja, jotta luonto nivoutuisi vahvemmin osaksi meidän jokaisen arkea?
Meijän polun Meijän metsät -tiimi tarttui tähän haasteeseen, ja olemme SitraLab7 -ohjelmassa edistäneet lähiluonnon merkitystä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kivijalkana. Kiersimme viidessä keskisuomalaisessa kunnassa tavoittee lisätä yhteistä ymmärrystä luonnon hyvinvointivaikutuksista, kokonaistaloudellisista hyödyistä ja lähiluonnon ainutlaatuisista mahdollisuuksista. Lähiluonto on juuri niitä viherlaikkuja ja järvenrantoja, joiden ohi ajamme kiireen vilkkaa matkalla jostakin jonnekin.
”Työpaja muistutti siitä, kuinka helposti omaa ja kuntalaisten hyvinvointia voi parantaa.”
Työpajoissa tarkoitus oli herätellä paikalliset toimimaan itse aloitteen tekijöinä, sitrakielellä merkityksellisinä toisina, jotka arkikäyttäytymistä muuttamalla olisivat muutoksen airue. Jokaisessa työpajassa kiireetön luonto-osuus avarsi osallistujien silmiä (ja muitakin aisteja) havainnoimaan lähiluontoa ”kaikessa rauhassa”. Pysähtelimme keskustelemaan ja tarinoimaan, toisinaan meijänmetsäläiset vinkkasivat moniaistisen luontokokemuksen suuntaan; kuuntelemaan äänimaisemia, maistelemaan syksyn makuja, katselemaan muuttolintuja. Moniaistinen luontokokemus usein riittää jo irrottamaan arjen kiireestä. Keskisuomalaisen terveysmetsän ajatus on, ettei mitään tarvitse rakentaa, vaan mikä tahansa riittävän laaja ja monimuotoinen lähiluontokohde voi toimia terveysmetsänä. Tunnin luontohetken jälkeen osallistujille valkeni, kuinka helposti kokonaisvaltaista hyvinvointia voi parantaa.
”Lähiluonto mahdollistaa niin paljon.”
Silmiin pistävää oli, kuinka siistiä keskisuomalaisissa kuntakeskuksissa oli. Erityismainintana tässä Viitasaaren Porthaninpuisto, josta löytyi syyskuussa monenlaista väriloistoa, järvi sekä palvelut ihan vieressä. Viitasaarella syntyneen Henrik Gabriel Porthanin (1739-1804) merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle ja erityisesti akateemiselle edistykselle on merkittävä. Hänen kriittisyytensä tunnuksena pidetään järkevää epäilyä (sobria dubitatio). Lähiluonnon merkitystä pohdittaessa on todellakin harjoitettava järkevää epäilyä; Mihin minulla on aina kiire? Miksi pitää erikseen ajaa autolla treenaamaan? Miksi istun sisällä, kun voisin nauttia ulkoilmoista aktiivisesti ulkona?
”Lumoutumisen kokemuksia saa myös lähiluonnossa, jos antautuu kiireettömästi aistimaan ja ihmettelemään.”
Jokapäiväisiä arjen valintoja liikkumisen, ruoan, palautumisen ja laajemminkin elintapojemme suhteen olisi itse kunkin syytä pohtia määrävälein.
Janne Laitinen
Biologi, Meijän polku, Jamk
Lainaukset ovat Meijän metsät -työpajoihin osallistuneiden ajatuksia palautekyselystä.
Meijän metsät on Meijän polun aloite, jota kehitetään osana Sitra Lab7:ää ja Luonto osaksi arkea -kokonaisuutta. Mukana Meijän metsät -kehitystyössä ovat Meijän polku, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Keski-Suomen hyvinvointialue, Keski-Suomen liikunta, IkiOma Ikä ry.
Keskiviikkona 2.10. järjestetään Sitran Uusia näkökulmia käyttäytymisen muutokseen -webinaari. Webinaari on osa Sitra Lab 7: Luonto osaksi arkea -ohjelmaa, jossa tiimit eri puolilla Suomea ovat kehittäneet tapoja tuoda luonto lähemmäksi ihmisten arkea ja vauhdittaa luonnon kannalta kestävien elämäntapojen leviämistä. Lisätietoa ja ilmoittautuminen webinaariin löytyy täältä.
Keski-Suomea Sitra Lab 7:ssä on edustanut Meijän metsät -kokonaisuus, jonka puitteissa on viety luonnon hyvinvointi- ja terveystietoa sekä käytänteitä ja ideoita maakunnallisella tasolla eteenpäin. Meijän metsät -työpajoja pidettiin syyskuussa viidessä eri kunnassa Keski-Suomessa, ja aiheista koottu Meijän metsät -opas julkaistaan lokakuussa.
Keski-Suomen reitistöviikolla syyskuussa 2024 kisailtiin taas parhaista keskisuomalaisista reitistökuvista.
Yleisöäänestyksessä ääniä annettiin 958, joista 247 sai kannonkoskelaisen Pekka Viljakaisen kuva sumuisesta lähimetsästään. Toiseksi äänestettiin Hannele Polun kuva Jyväskylän Haukanniemestä ja kolmanneksi Marjaana Kokin kuva Koskikaran kierrokselta Leivonmäen kansallispuistosta.
Aiemmilla kerroilla voittajiksi on äänestetty Juha Tukiaisen auringonlasku Jyväskylän Kanavuorelta (2023) Mikko Voutilaisen kuva Salamajärven kansallispuistosta Hirvaan kierroksen varrelta (2022) ja Anna Käyhkön kuva Jyväskylän Haukanniemestä (2021).
Kiitokset kaikille kilpailuun osallistuneille! Ja kamerat mukaan luonnossa liikkuessa. Ensi syksynä kisataan taas!
Terveisiä miljoonan tähden hotellista!
Lähiluonnon tutkiminen ja matalan kynnyksen toimien etsiminen voi viedä ihmisen vähän pysyvämminkin metsään. Toimikoon tämä tarina ajatuksia herättävänä esimerkkinä aiheesta.
Kaikki alkoi harmittomasta kokeilusta reilu vuosi sitten, eikä mikään ole sen koommin palannut ennalleen. Tai no on, mutta on pari asiaa muuttunutkin. Päädyin vuosi sitten kokeilemaan riippumatossa nukkumista hieman skeptisin mielin. Mökillä maistettu resepti tuntui kuitenkin toimivan niin hyvin, että kokeilu sai pian jatkoa kotipihan takametsässä. Unenlaatu parani, illat pimeni ja jutun juoni tuli hiljalleen tutummaksi. Marraskuussa yllätin itseni talvimakuupussikaupoilta ja näin riippuvuudesta oli tulossa niin sanotusti vakavaa. Hyvää uniputkea ei edes talventulo voinut estää.
Leikittelin vuodenvaihteessa ajatuksella saada sata riippumattoyötä täyteen vuoden 2024 aikana. Miltähän tuo tuntuisi? Eräänä syyskuisena maanantainaamuna totesin, että aika mukavalta. Nyt Reitistöviikolle tultaessa öitä on tullut vielä jokunen lisääkin ja ne kenties parhaat kelit ovat vielä edessäpäin.
Taajan ulkona nukkumisen takeena on ollut mahdollisuus ripustaa leiri kodin takametsän rauhaan. Toki joukkoon on mahtunut useampia öitä vähän kauempanakin ja paikoissa, jotka ovat jo pidempään houkutelleet luokseen leiriytymään. Näin arkinen riippuminen on saanut rinnalleen sopivaa lisäväriä vaihtuvien maisemien muodossa. Ja kyllähän tuo tuore pannukahvi riippumatossa loikoillen on jotain aivan erityistä hyvin nukutun ulkoyön jälkeen. Parasta tässä kaikessa lienee kuitenkin se, että myös jälkikasvu on innostunut aiheesta ja vanhempi lapsemme riippuikin viereisissä puissa useamman kesäyön hyvillä mielin.
Kaikista tärkeintähän on kuitenkin mennä metsään!
Riippumaton virittämisen helppous mahdollistaa ulkoilun hyvin matalalla kynnyksellä. Vaivattomuus sopii hyvin arkeen, jossa ”on aina muka jotain” ja riippumaton kanssa voi kömpiä metsään melko vähäisin valmisteluin. Fiiliksen mukaan siis, eikä sadankaan yön rupeamaa ole hampaat irvessä suoritettu. Matosta on tullut myös päiväretkien vakiovaruste, josta tuntuu nykyisellään olevan hyvin hankala luopua.
Nyt syksyn tullen saamme nauttia suosikkivuodenajan rauhasta. Pimeät, viilenevät ilmat ovat myös otollista aikaa ulkona nukkumiseen. Pimeys luo tunnelmaa, luonto humisee hiljaisuuttaan ja ilma on raikasta. Makuupussin lämmössä on hyvä olla ympäröivän koleuden keskellä ja aamulla voi hyvässä lykyssä herätä sankan sumun ympäröimänä.
Öiden hiljalleen viiletessä kesän peruspaketilla pärjää melko pitkälle merinokerrastoa säätämällä ja lisäviltin tai tuplamakuupussin taktiikalla. Otsalamppu on näin syksyllä jo ehdoton apuväline, eikä ilman kuivia villasukkia voisi kuvitellakaan matkaan lähtevänsä. Kun kuusen alla näkee tarvittavan ja tarkenee, voi keskittyä itse olennaiseen: hyviin yöuniin ja hiljaisuudesta nauttimiseen.
Netistä löytyy paljon hyviä koonteja harrastuksen aloittamisesta haaveileville (esim. Endorfiinikoukussa-blogi), joten jätän alle vain muutaman mielestäni huomionarvoisen vinkin täydennykseksi:
Kaikista tärkeintähän on kuitenkin mennä metsään, päätyi sitten minkälaiseen majoitukseen, retkimuotoon tai ulkoaktiviteettiin tahansa.
Juha-Pekka Jylhä
Keski-Suomen reitistöviikon virallinen lähiluonnon kirjeenvaihtaja. Kirjoittanut aiemmin Meijän poluille Kinkomaan lähiretkimahdollisuuksista, hämäräpolkujen kutsusta sekä virran varrelle kulkemisesta.
Instagram-tili (@insinoorinmies) toimii retki- ja ulkoilupäiväkirjana.
Meijän polku on asettanut tavoitteeksi, että Keski-Suomi on luonnossa liikkumisen luontopositiivinen mallialue vuonna 2030. Ja nimenomaan alueen asukkaiden luonnossa liikkumisella mitattuna. No kuinka sitten saavutamme tällaisen kovan luokan tavoitteen, saatat kysyä. Yksinkertaisesti vain lähtemällä liikkeelle.
Ratkaiseva tekijä olet sinä.
Maanantaina 16.9. käynnistyvä Keski-Suomen reitistöviikko kannustaa kaikkia keskisuomalaisia liikkumaan lähiluonnon reitistöille. Samalla reitistöviikkoa käytetään mahdollisuutena nostaa esille alueen luonnossa liikkumisen ja oleskelun monia upeita mahdollisuuksia. Viikon teemana on reitistöt lähiluontoon. Lähiluonnon reitistöjen valinta liikkumiskohteeksi on loogista, koska me keskisuomalaiset asumme luonnon keskellä ja 85% suomalaisten ulkoilukerroista tapahtuu alle 10 kilometrin päässä kotoa. Siis lähiluonnossamme ja reitistöillämme.
Ja miten on tuon Suomen suurimman ulkoilutapahtuman kanssa? Suomen Ladun upea Nuku yö ulkona -tapahtuma lienee suurimpia ulkoilutapahtumia Suomessa ja hakee vertaisiaan maailmallakin. Tänä kesänä tapahtumaan otti osaa huikeat 100 000 suomalaista. Jos saamme 35 prosenttia keskisuomalaisista liikkumaan lähiluontoon, niin saavutamme Nuku yö ulkona -tapahtuman osallistujamäärät. Mutta koska olemme luonnossa liikkumisen maakunnassa Keski-Suomessa, ja Meijän poluilla, niin tavoitteenamme on luonnollisesti saada liikkeelle kaikki keskisuomalaiset. Viikon mittaan lähiluontoon voisi parhaimillaan löytää polkunsa siis reilut 270 000 ihmistä (+ alueella vierailevat matkailijat). Kuinka tämä sitten onnistuisi?
Ratkaiseva tekijä olet sinä. Keskisuomalaiset saadaan ulos liikkumaan, kun keskisuomalaiset lähtevät ulos liikkumaan. Alla muutama idea siitä, miten meitä keskisuomalaisia voi innostaa lähiluonnon reitistöille:
Ja luonnossa liikkuessa tietenkin #keskisuomi #reitistöviikko #ksliikkuu -tunnisteet käyttöön, niin saadaan levitettyä keskisuomalaista luonnossa liikkumisen ilosanomaa laajemmallekin!
Aktiivisen liikkumisen lisääminen on myös osa Keski-Suomi liikkuu 2030 -agendaa ja sopii myös mitä parhaiten Euroopan liikkujan viikolle, joka järjestetään samaan aikaan Keski-Suomen reitistöviikon kanssa. Lähtekäähän siis liikkumaan keskisuomalaiseen lähiluontoon!
#keskisuomi #reitistöviikko #ksliikkuu
Oletko ollut liikkeellä keskisuomalaisilla reitistöillä ja lähiluonnossa kuluneen vuoden aikana ja kuvannut upean luontomme ihmeitä?
Nyt näillä kuvilla voi taas osallistua perinteiseen Keski-Suomen reitistöt-valokuvakilpailuun, jonka järjestää Meijän polku yhdessä Keskisuomalaisen ja Luovan valokuvauksen keskuksen kanssa.
Kilpailuun voi osallistua 1-3 kuvalla sunnuntaihin 8.9.2024 saakka.
Lisätietoa kilpailusta löytyy täältä. Kilpailu on osa Keski-Suomen reitistöviikkoa.