Olemme lisänneet 3–30–300 -luontosuosituksen sivuille A3-kokoisen tulostettavan julisteen muistuttamaan luonnossa oleskelun ja liikkumisen merkityksestä hyvinvoinnillemme ja terveydellemme. Juliste toimii myös helppona tapana ottaa luonnon hyvinvointivaikutukset puheeksi eri asiakasryhmien kanssa esimerkiksi liikuntaneuvonnassa ja sote-työssä.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen Vuosikelloomme on uuden 3–30–300 -luontosuosituksen myötä lisätty uusi haaste, eli 300 potenssiin 2.
Luontosuosituksessa todettiin, että ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta ehkäpä optimaalisin yhdistelmä olisi liikkua luontoympäristöissä 300 minuuttia viikossa. Ja tätä lähdetään tavoittelemaan myös uudessa haasteessamme. Haasteen voi toteuttaa itselleen sopivilla aktiivisen liikkumisen tavoilla esimerkiksi hiihtäen, kävellen, pyöräillen, juosten, meloen, soutaen tai vaikkapa jalkapalloa ulkona pelaten. Tärkeintä on liikkua ympäristöissä, joissa on luontoa ympärillä. Haaste on kolmen kuukauden mittainen, eli ajallisesti uusien elintapojen oppimista tukeva.
Voit tutustua haasteeseen täältä. Ja sitten tarvitsee vain lähteä liikkeelle.
Luontosuositus koskee jokaista – myös ihmisiä, joilla on jokin vamma. Luonnosta saatavat terveyshyödyt kuuluvat myös vaikeasti vammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat liikkumiseen apuvälinettä ja toisen ihmisen apua. Oikeanlaisilla välineillä esteellisetkin ympäristöt tulevat mahdollisiksi.
Suomalaisista arviolta 15 prosentilla on jokin vamma. Vaikeasti vammaisten ihmisten mahdollisuudet päästä luontoon ovat muita huonommat, sillä tarvittavia apuvälineitä ei ole riittävästi saatavilla. Esimerkiksi moni vaikeasti vammainen lapsi joutuu jäämään pois päiväkodin yhteisiltä metsäretkiltä. Samoin vaikeasti vammaiset aikuiset jäävät helposti ulos oman päivätoiminta- tai asumisyksikkönsä luontotoiminnasta.
On siis tärkeää kiinnittää erityistä huomiota heihin, jotka eivät pääse itsenäisesti luontoon tai kykene itse ilmaisemaan tarvettaan päästä sinne.
Oikeilla välineillä kuka vain voi päästä luontoon.
Kuva Ville Muranen.
Kun vaikeasti vammainen henkilö lähtee luontoon lähi-ihmisen kanssa, on olennaista muistaa hänen olevan itsenäinen toimija, jolla on oikeus vaikuttaa häntä koskeviin asioihin. Näitä ovat muun muassa luontoretken kohde, kesto ja liikkumismuoto. Lisäksi jokaisella on oikeus vaikuttaa siihen, mitä retkellä tehdään. Jos ei tykkää makkarasta, on oikeutettu paahtamaan nuotiolla vaahtokarkkeja. Olennaista on, että jokainen saa olla retkeilijänä retkeilijöiden joukossa. Kenenkään ei tarvitse metsässäkään tulla ensisijaisesti määritellyksi vammansa kautta, ellei niin itse halua.
Jokainen saa tehdä luontokokemuksesta omannäköisensä.
Kuva Laura Vesa.
Suomessa on runsaasti esteettömiä reittejä, mutta niistä monet ovat lyhyitä ja talvisin kulkukelvottomia esimerkiksi pyörätuolilla. Lisäksi kauneimmat ja rauhallisimmat luontokohteet ovat harvoin esteettömien reittien varrella.
Esteelliset reitit muuttuvat saavutettavammiksi oikeanlaisilla apuvälineillä. Luonnossa liikkumisen apuvälineitä ovat muun muassa maastopyörätuolit, monitoimirattaat sekä hiihto- ja luistelukelkat. Toimintavälineitä käytetään itsenäisesti tai yhdessä avustajan kanssa. Kenenkään luontoon pääseminen ei jää kiinni siitä, etteikö sopivia apuvälineitä olisi keksitty. Sen sijaan suurempi ongelma on se, ettei jo olemassa olevista välineistä tiedetä, tai niitä ei ole saatavilla.
Erilaisiin toimintavälineisiin voi tutustua tarkemmin Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike-toiminnan verkkosivuilla. Malike edistää vaikeasti vammaisten ihmisten osallistumisen mahdollisuuksia muun muassa lisäämällä tietoa toimintavälineistä ja niiden käytöstä.
Ulos pääseminen on yhtä tärkeää kaikkina vuodenaikoina. Maastopyörätuoli auttaa lumella liikkumisessa.
Kuva Laura Vesa.
Yksityishenkilöt voivat saada käyttöönsä maastoliikkumisen apuvälineitä useiden eri lakien nojalla. Tutustu välineiden hankintaan täällä.
Apuvälineitä tarvitaan myös yhteiskäyttöön. Kunnat ja luontokohteet voivat hankkia maastoliikkumisen apuvälineitä vuokrattavaksi tai lainattavaksi. Yhteiskäyttöisiä välineitä on jo useilla paikkakunnilla, muun muassa Turussa, Tampereella, Vaasassa ja Joensuussa.
IDEA: Laskettelukeskusten ja monien luontokeskusten yhteydessä on jo valmiiksi varustevuokraamo. Voisiko vuokraamon valikoimasta löytyä esimerkiksi maastopyörätuoli tai laskettelukelkka?
Jos haluat edistää yhteiskäyttöisten toimintavälineiden hankintaa oman kuntasi alueella, tutustu Malikkeen Yhdenvertaisuutta toimintavälineillä -aamukahvitoimintaan. Malike järjestää myös koulutusta toimintavälineiden käyttöön ja hankintaan liittyen.
Erilaiset välineet mahdollistavat erilaisia luontoelämyksiä. Sopivalla pyörällä pääsee vaikkapa Ahvenanmaalle!
Kuva Susanna Tero.
Tämä sivu on tuotettu 3–30–300 -luontosuositukseen yhteistyössä Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike-toiminnan kanssa.
Luontoympäristöjen ja aktiivisen liikkumisen yhdistäminen luo hyvinvointimme ja terveytemme kannalta optimaalisen yhdistelmän. 3–30–300 -luontosuosituksessa onkin nostettu esille luonnon ja aktiivisen liikkumisen hyödyt, jotka sopivat Vuosikellomme haasteisiin mitä mainioimmin.
Uudessa haasteessamme otammekin tavoitteeksi liikkua luontoympäristöissä 300 minuuttia, eli viisi tuntia viikossa. Liikkumiseen voi yhdistellä myös Vuosikellomme aktiviteetteja hiihdosta pyöräilyyn, porrasharjoitteluun, ulkokuntosalilla käymiseen tai metsä- sekä vesistöympäristöissä liikkumiseen. Voit sauvakävellä, polkujuosta, luistella, uida, soutaa, suunnistaa tai pelata vaikkapa frisbee-golffia. Pääasia on, että liikut aktiivisesti luontoympäristöissä.
Voit myös rönsyillä työmatkasi aktiivisesti liikkuen. Esimerkiksi 25 minuutin kävely töihin ja töistä kotiin luontoympäristöissä – tai niiden läheisyydesssä – täyttää jo tämän haasteen tavoitteen. Kaikki muu luontoympäristöissä liikkuminen tämän jälkeen on pelkkää plussaa.
Lisää liikkumisen ja luonnon hyvinvointivaikutuksista voit lukea 3-30-300 -luontosuosituksen sivuilta.
Voit tulostaa itsellesi kolmen kuukauden haastepäiväkirjan alta, johon voi merkata päivittäisen ja viikottaisen luonnossa liikkumisen aikasi, jotta voit seurata haasteen etenemistä.
Voit merkitä päiväkirjaan luontoympäristöissä liikkumasi ajat päivittäin minuutteina. Näin sinun on helppo seurata haasteen etenemistä ja tavoitteiden täyttymistä. Pyri liikkumaan luontoympäristöissä viikottain vähintään 300 minuuttia, eli viisi tuntia.
300 potenssin kaksi -haasteessa luontoympäristöjä tulkitaan joustavasti – ulos liikkumaan lähtemistä ei kannata jättää välistä, vaikka ei olisi aivan varma ympäristön luokittelusta. Suomi tarjoaa kuitenkin miljoonittain mahdollisuuksia liikkua erilaisissa luontoympäristöissä. Tällaisia voivat olla puistot, lähiluonto monine mahdollisuuksineen, luontoalueiden läheisyydessä kulkevat reitistöt tai vaikkapa oma piha pihajumpan merkeissä. Pääasia että olet ulkona, näet luontoa ympäristössäsi ja olet liikkumassa!
Luontoympäristöissä oleskelu ja liikkuminen tuovat meille lukemattomia hyvinvointi- ja terveyshyötyjä. Tällaisia ovat muun muassa stressin väheneminen, mielialan koheneminen ja koetun hyvinvoinnin lisääntyminen. Samalla ulos siirtyminen ja siellä liikuskelu esimerkiksi kävelykokouksien merkeissä lisää meille ihmisille elintärkeää aktiivista liikkumista, joka osaltaan korottaa vireystilaa sekä parantaa keskittymistä ja tarkkaavaisuutta.
Huikeita hyvinvointihyötyjä, joille on suomalaisessa työelämässä valtava tarve. Onneksi ratkaisukin löytyy aivan ulko-oven ulkopuolelta!
Lähtemällä. Kirjaimellisesti. Luontoympäristöihin pääsee lähtemällä. Suomalaisten työpaikkojen läheisyydestä löytyy takuuvarmasti toinen toistaan hienompia kävelympäristöjä ja ulkotoimistokohteita. Tällaisia voi olla lähipuistoissa, lähiluonnossa, tai jo ihan työpaikan takapihalta. Viikon mittaan voi myös järjestää tyhypäiviä luontoympäristöissä, kuten Hämeenlinnan kaupunki teki keväällä 2024. Vinkkejä töiden luonnollistamisesta saa luontotyöpäivien sivuilta ja työpaikalle tulostettavasta julisteesta. Voitte myös pelata Luontotyöpäiväbingoa viikon mittaan.
Tapahtumapäivänä voi myös työmatkarönsyillä töihin ja töistä kotiin. Työmatkarönsyily on Meijän polun osana luontotyöpäiviä kehittämä konsepti, jonka ajatuksena on lisätä aktiivisia työmatkoja ja kotiseutuntemusta, mutta ennen kaikkea etsimisen, tutkimisen ja löytämisen riemua työikäisten elämään. Samalla saamme lisättyä hyvinvointia ja terveyttä lisäämällä ihmisten aktiivista liikkumista.
Luontotyöpäiväviikolla voi pyrkiä saamaan kasaan myös 3–30–300 -luontosuosituksen luonnossa oleskelun ja liikkumisen suosituksen ensimmäiset numerot, eli ole luontoympäristöissä vähintään kolme kertaa viikossa ja vähintään 30 minuuttia kerrallaan. Tämä onnistuu helpoiten työmatkarönsyilemällä luontoympäristöissä, mutta esimerkiksi myös pitämällä viikon mittaan kolme kävelypaleveria, tai siirtämällä muutaman kokouksen ulkoympäristöihin. Kävelypalavereja voi pitää niin etänä, kuin myös työporukallakin ja kokoustaa voi lähipuistossa, satamassa tai vaikkapa kansallispuistoissa.
Rammat retkeilijät ry on Suomen ensimmäinen, vuonna 2024 ponnistettu yhteisö, joka kokoaa siipiensä alle muun muassa kaikki toimintarajoitteiset, vammaiset, pitkäaikaissairaat, mielenterveyskuntoutujat, neuromoninaiset sekä kehosyrjintää kokevat retkeilijät. Tarkoituksemme on tuoda esiin retkeilyn moninaisuutta ja soveltavan retkeilyn tietoutta ja osaamista sekä rikkoa stereotypioita ’oikeasta retkeilijästä’ ja ’oikeista retkistä’. Edistämme samalla edellä mainittujen vähemmistöjen luontoliikkumisen näkyvyyttä ja lisäämme yhdenvertaisia mahdollisuuksia luontoiluun. Joidenkin mielestä rumana pidetty termi ’rampa’ on voimauttavaa ottaa haltuun.
Tänä vuonna Rammat retkeilijät -yhteisö sai laittaa hynttyyt yhteen Retkihaasteen kanssa, ja kehitti Retkihaasteeseen kaksi haastekohtaa.
Suunnittelimme haastekohdan ”Retki esteettömiin retkirakenteisiin tutustuen”, sillä haluamme nostaa esiin tärkeitä huomioita luonnossa liikkumisen saavutettavuudesta. Millaiset retkeilyolosuhteet mahdollistavat sen, että kaikenlaiset luonnossakulkijat toimintakyvystään riippumatta voivat nauttia retkeilystä turvallisesti ja vaivattomasti?
Oletko esimerkiksi pohtinut, kuinka suuri merkitys pienilläkin rakenteellisilla yksityiskohdilla voi olla retkeilijöille? Esimerkiksi kynnys puuvaraston ovella saattaa tehdä polttopuiden hakemisesta mahdotonta pyörätuolilla liikkuvalle. Vastaavasti liian matala tulipaikka voi vaikeuttaa sen käyttöä henkilöille, joilla on selkä- tai polvivaivoja. Esteettömyys ei tarkoita pelkästään kulkuramppia tai leveämpää polkua – se on kokonaisuus, jossa huomioidaan monenlaiset tarpeet ja varmistetaan, että luontoelämykset ovat kaikkien ulottuvilla.
Tämän haastekohdan myötä haluamme herättää ajatuksia ja keskustelua siitä, miten retkirakenteita voidaan kehittää entistä saavutettavammiksi ja inklusiivisemmiksi.
Halusimme mukaan myös haastekohdan, joka kiinnittää huomiota retkeilyn sosiaaliseen puoleen. Haastekohta ”Retki ramman kanssa” kannustaa tarkastelemaan retkeilyä uudesta näkökulmasta: yhdessä lähtemisen ja toisen tukemisen kautta.
Hyvin moni toimintarajoitteinen kipuilee retkiseuran puutteesta, koska he eivät toimintarajoitteen vuoksi uskalla tai pysty lähtemään yksin luontoon. Joillekin retkeilyseura on ehdoton edellytys retkille pääsemiseksi. Seurassa liikkuminen ei ainoastaan tuo turvaa, vaan myös rohkaisee ja tekee retkeilystä sosiaalisen, jaetun elämyksen.
Kuka tahansa meistä voi tarvita apua luonnossa liikkumiseen jossain elämänvaiheessa, oli kyseessä sitten rollaattoria käyttävä isoäiti, polvivaivainen isä, uupumuksesta toipuva ystävä tai heikkonäköinen naapuri. Toivomme haastekohdan rohkaisevan tarjoamaan ja myös kysymään retkiseuraa, sillä luontoelämykset ovat kaikkia varten. Retkikavereita voi etsiä esimerkiksi Rammoista retkeilijöiden somesta, erilaisten vertaistukiyhdistysten ja -yhteisöjen sekä paikallisten some-ryhmien avulla.
Minne sinä aiot mennä tutustumaan esteettömiin retkeilyrakenteisiin? Entä kenen kanssa aiot mennä ramparetkelle?
Tiina Nopanen
Rammat retkeilijät ry varapuheenjohtaja
Tämän vuoden Retkeilyhaasteen retkistä voi lukea aiemmin tänä vuonna julkaistusta blogistamme täältä.
Tällä hetkellä sekä ilmastonmuutoksen, lajikadon, ympäristöjen saastumisen että maankäytön kaltaiset ihmisten aiheuttamat ilmiöt vähentävät ja köyhdyttävät vauhdikkaasti luontoympäristöjämme, ja vaikuttavat negatiivisesti terveyteemme ja hyvinvointiimme. Tästä johtuen paitsi ihmisten luontoympäristöissä oleskelun ja liikkumisen lisääminen, myös näistä luontoympäristöistä ja niiden luonnon monimuotoisuudesta huolehtimisen merkitys kasvaa jatkuvasti.
Luontoympäristöjen ennallistaminen tarjoaa miljoonia mahdollisuuksia lisätä sekä luonnon että ihmisten hyvinvointia.
Myös rakennettujen alueiden, kuten kaupunkien, viherryttäminen ja villiinnyttäminen nousevat yhä tärkeämpään rooliin ympäristön ja ihmisen terveyden näkökulmasta.
Tällainen toiminta vastaa myös kaupunkilaisten toiveisiin, sillä esimerkiksi Tampereella yli 95 prosenttia asukkaista toivoo kaupunkipuiden sekä viheralueiden säilyttämistä ja lisäämistä (Tampere 1/2025). Yksinkertainen ohjeistus terveellisten elinympäristöjen muutokseen voisikin olla: ’Etsikää harmaata, ja sitten etsikää tapoja muuttaa ainakin osa näistä harmaista alueista vihreiksi ja sinisiksi’.
Viheryhteyksien lisääminen ja ennallistaminen on tärkeää ihmisten, eläinten sekä kasvien luontoympäristöissä liikkumisen mahdollistamiseksi sekä luontokontaktien määrän kasvattamiseksi rakennetuissa, tai muuten ihmisten muokkaamissa ympäristöissä. Kävelyyn, pyöräilyyn ja luontokontakteihin kannustavat ympäristöt ovat myös terveytemme kannalta erityisen merkityksellisiä (Makram ym. 2025).
Tästä syystä alkuperäisen 3–30–300 -mallin suositukset jo täyttävien kaupunkien tulisi panostaa asukkaiden aktiivisen liikkumisen ja ulkoilun lisäämiseen sekä viheryhteyksien luomiseen samalla kun ne monimuotoistavat jo olemassa olevia luontoympäristöjä. Ilmastonmuutoksen myötä myös laadukkaiden reitistöjen ja niiden ympärivuotisen kunnossapidon merkitys ihmisten aktiivisen liikkumisen mahdollistajana ja edistäjänä kasvaa vauhdilla.
Kaupunkisuunnittelun trendiksi on viimeaikoina noussut niin sanottu 3-30-300 -suositus, jonka mukaan
Suomessa kaikki nämä tavoitteet täyttyvät lähes sataprosenttisesti jo nyt (Yggdrasil-hanke, 2025). Asumme puiden ympäröimänä ja metsien keskellä ja 97 prosenttia suomalaisista asuu alle 300 metrin päässä lähivirkistykseen soveltuvasta alueesta (Liiteri, 2025). Suurimmista kaupungeista löytyy kuitenkin alueita, joissa latvuspeittävyys jää alle 30 prosentin. Esimerkiksi Helsingin asukkaista 33 prosenttia ja Tampereen asukkaista 25 prosenttia asuu alueilla, joilla latvuspeittävyys jää alle suosituksen. (FIGBC)
Tällaisen kaupunkirakenteeseen liittyvää luontokontaktien vajetta tulee korjata paitsi muuttamalla määrätietoisesti kaupunkiympäristöjämme, myös lisäämällä ihmisten luontoympäristöihin hakeutumista.
Vaikka kaupunkisuunnittelussa 3-30-300 -malli on toimiva suunnannäyttäjä, se voi jäädä asukkaille etäiseksi ja vaikeaksi tarttua kiinni; Vain aktiivisimmat meistä lähtevät ajamaan lisää puita kotikadulle tai innostavat naapureita aktivoitumaan latvuspeittävyyden lisäämisestä kotikortteliin. Luontosuosituksen muodossa 3–30–300 -mallia voidaan helpommin soveltaa kaikkien asukkaiden arkeen.
Viiden minuutin viherkaupungit
Pääseekö kodistasi viidessä minuutissa kävellen laajemman luontoalueen äärelle? Viidessä minuutissa kävelee noin 400 metrin matkan. Tätä mittayksikköä on alettu käyttää myös kaupunkisuunnittelussa; arkiset palvelut pitäisi pystyä löytymään viiden minuutin, tai 400 metrin päästä, kotoa. Sääntöä voisi käyttää myös viheralueiden saavutettavuuden mittaamiseen. Suomessa tämä sääntö näyttäisikin lähiluonnon osalta pääasiassa toteutuvan, joten voisimme alkaa puhumaan viiden minuutin viherkaupungeista.
Kaikkien suomalaisten luonnossa oleskelua ja liikkumista tulee määrätietoisesti lisätä. Yksi merkityksellisimmistä tekijöistä on kaikkien ikäryhmien luontokosketuksen lisääminen monimuotoiseen lähiluontoon. Näin voidaan mahdollistaa terveyttä ja hyvinvointia tukevan immuunijärjestelmän ylläpito, joka suojaa meitä monilta sairauksilta. Lisäksi luontopohjaisilla ratkaisuilla, esimerkiksi puiden istutuksella, voidaan myös reagoida moniin ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin, kuten nouseviin kesälämpötiloihin; varjostavat ja viilennystä tuovat puut hyödyttävät kaikkia ikäryhmiä ja mahdollistavat ulkoilua myös kuumimpina kesäkuukausina. Tällaisista ratkaisuista hyötyvät kaikki, mutta erityisesti lapset ja seniorit.
Luontosuhteemme luodaan lapsuudessa. Lapsien luonnossa oleskelu- ja liikkumismahdollisuuksia tuleekin tukea ja mahdollistaa mahdollisimman moninaisesti. Pienten lasten luontosuhteelle merkityksellisiä on lasten vanhempien, sukulaisten ja tuttavien ulkoilu- ja luonnossa liikkumisen tottumukset, joita kaikkia tulisi pyrkiä aktiivisesti lisäämään ja vahvistamaan. Toinen merkittävä luontosuhteen luoja lapsille ovat päiväkodit. Sekä perheiden, että päiväkotien luonnossa oleskelu- ja liikkumismahdollisuuksia voidaan parantaa lähiluonnon monimuotoisuutta sekä saavutettavuutta ja erilaisia luontoliikunta- ja harrastusmahdollisuuksia parantamalla.
Alle kouluikäisillä retket lähiluontoon, sekä päiväkotien ja kotien pihojen luonnon monimuotoistaminen ovat helppoja keinoja lisätä luontokontakteja.
Kuva Johanna Huovila.
Päiväkotien pihat viherpihoiksi
Suomalaisessa tutkimuksessa selvitettiin päiväkotien pihamateriaalien merkitystä lasten kehon mikrobistolle siirtämällä pihamaille metsäpohjaista kasvustoa. Tulokset olivat merkittäviä ja lasten immuunijärjestelmän säätely parani jo muutamissa viikoissa. Tämä taas ehkäisee autoimmuunisairauksia ja allergioita. (Roslund ym. 2020)
Kouluikäisillä luontosuhteen muodostumista voidaan avustaa rutiinien luomisella, eli ottamalla luonto osaksi jokaviikkoista kouluarkea. Yhdeksässä vuodessa ala- ja yläkoulun aikana ehtii käymään tuhansia kertoja lähiluonnossa liikkumassa ja oppimassa, jos vain ulkoluokkatoiminta otetaan osaksi koulujen arkea. Kouluikäisille tärkeää on myös koulun lähiympäristön ja välituntialeuiden luontokontaktien mahdollistaminen sekä aktiiviset koulumatkat, joiden aikana ollaan kontaktissa luontoympäristöihin.
Kouluympäristöjen luonnon monimuotoistaminen muun muassa viljelylaatikoita lisäämällä toimii myös aktivoivana oppimisympäristönä.
Myös kouluikäisille perhe ja lähipiiri ovat merkittävässä asemassa luontosuhteen muodostumisessa ja ylläpitämisessä. Lähialueen luontokohteet tarjoavat huikeita retkeily- ja seikkailumahdollisuuksia.
Ulkoluokat ja uudet oppimisympäristöt
Oppimisen siirtäminen osittain koulun lähiluontoon ja ulkoympäristöihin mahdollistaa oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta merkitykselliset ulkoilu- ja liikkumistuokiot. Samalla esimerkiksi viikottain toistuva ulkoluokka pitää yllä lapsena opittua ulkoilurutiinia. (Jäppinen, 2024)
Lasten ja nuorten vapaa-aika tutkimuksen (2022) mukaan noin 90% nuorista liikkuu luontoympäristöissä. Nuoruus on kuitenkin myös aikaa, jolloin sekä aktiivinen liikkuminen ja luontokontaktit vähenevät useimmilla meistä. Esimerkiksi päivittäiset askelmäärät tipahtavat noin puoleen alakoulun ja toisen asteen koulun välissä.
Nuorilla luontokontaktit lisääntyvät esimerkiksi harrastusten ja vapaa-ajan vieton merkeissä. Yhteiskunta voi mahdollistaa uusia harrastuspaikkoja ja -mahdollisuuksia.
Nuoret kuitenkin hyötyvät luonnossa vietetystä ajasta ja luonnossa liikkumisesta samalla tapaa kuin muut ikäryhmät. Useissa opiskelijoille tehdyissä tutkimuksissa lyhyet 10–30 minuutin piipahdukset luontoympäristöissä ovat parantaneet tutkimuksiin osallistuneiden mielialaa ja vähentäneet negatiivisia tuntemuksia ja stressiä, mutta myös vaikuttaneet fysiologisesti muun muassa verenpaineen ja sykkeen laskuna. (Meredith ym. 2020) Tässä ikäryhmässä merkittävä osa kärsii mielenterveyden haasteista (Kiviruusu ym. 2024), joten luonnossa oleskelun ja liikkumisen mahdollisuuksien lisääminen on erityisen tärkeää. Myös monimuotoisen luonnon lisääminen koulu- ja opiskeluympäristöihin, sekä opiskelujen aikaisten luontokontaktien lisääminen on tärkeää.
Työikäisistä kolmannes ei koe terveydentilaansa hyväksi tai melko hyväksi. (Sarkkila ym. 2024) Tässä lisääntyneellä luontoympäristöissä oleskelulla ja liikkumisella voisi olla suuri koettua hyvinvointia lisäävä merkitys, sillä molemmat, sekä luontoympäristöt, että liikkumisen lisääminen lisäävät koettua hyvinvointia ja useita terveyden tilaan vaikuttavia muuttujia.
Luontotyöpäivät on tapa siirtää palaverit luontoympäristöihin. Säät ovat vain pukeutumiskysymys, ja kokouksen voi viettää vaikkapa pulkkamäessä.
Työikäisillä hyviä tapoja ujuttaa luontoa arkeen ovat uudet harrastukset sekä työ- ja asiointimatkojen aktivoiminen kävellen tai pyörällä sekä julkisilla kuljettaviksi. Puolen tunnin kävelymatka töihin pitää huolen viikon liikkumissuosituksesta, mutta myös luontosuosituksesta, varsinkin jos reitistöt kulkevat ainakin osittain luontoympäristöissä.
Luontotyöpäivä
Luontotyöpäivien teemojen tuominen osaksi työkulttuuria auttaa työikäisiä lisäämään luontokontaktejaan siinä missä ulkoluokat auttavat kouluikäisiä. Palaverit ja etäkokoukset voi siirtää käveltävinäpidettäviksi ja mahdollisuuksien mukaan luontoympäristöihin. Myös aktiiviset työmatkat ja työmatkarönsyily ovat mainioita keinoja lisätä luontokontakteja ja aktiivista liikkumista päiviin.
Väestön ikääntyessä ja väestöllisen huoltosuhteen heikentyessä on yhä merkityksellisempää ylläpitää ja vahvistaa ikääntyvän väestön hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä. (THL – Raportti 1/2025) Seniori-ikäisillä lähiluonnon ja sen saavutettavuuden, eli esimerkiksi laadukkaiden, ympäri vuoden ylläpidettyjen reitistöjen ja taukopaikkojen, merkitys kasvaa iän lisääntyessä. Seniori-ikäisillä korostuu asuinalueen viheralueiden ja luonnon monimuotoisuuden lisääminen sekä mahdollisuudet päästä kosketuksiin lähiluonnon kanssa, esimerkiksi erilaiset puutarha- ja pihatyöt.
Luonnon tarkkailu voi tarjota ympärivuotista tekemistä seniori-ikäisille niin omassa pihassa kuin lähiluonnon reitistöilläkin.
Seniori-ikäisillä myös erilaiset retket ja ryhmämuotoinen toiminta tukevat luontokontaktien ylläpitoa ja lisäämistä. Myös marjastus ja sienestys toimivat tuttuna tapana ylläpitää kontakteja luonnon monimuotoisiin mikrobistoihin ja lisäävät samalla tärkeää luontoympäristöissä vietettyä aikaa sekä tukevat monipuolista kehon käyttöä ylläpitäen motorisia taitoja.
LUONTOPYSÄKIT
Saavutettavan luonnon yksi avaintekijöistä tulevaisuuden kannalta on julkisen liikenteen mahdollistama luontoympäristöjen saavutettavuuden lisääminen. Tämän merkitys nousee varsinkin kaupunkiympäristöissä sekä esimerkiksi kansallispuistojen saavutettavuuden näkökulmasta vahvasti esille. Kaupunkiympäristöissä luontopysäkit mahdollistavat muun muassa senioreiden ja autottomien lapsiperheiden luontokohteiden laajemman saavuttamisen ja kansallispuistoissa ympäristön näkökulmasta yksityisautoilua kestävämmän tavan nauttia näistä suomalaisen luonnon helmistä. (Meijän polku, Luontopysäkit)
Liikkumattomuuden ja paikallaanolon kustannuksiksi on Suomessa arvioitu noin 3,2–7,5 miljardia euroa vuodessa ja määrän arvellaan kasvavan väestön ikääntyessä ja sairastavuuden lisääntyessä (Vasankari ym. 2018). Mielenterveyden ongelmista kärsivien määrä on myös kasvussa Suomessa, ja pelkästään niiden aiheuttamien työpoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden kulut ovat arvion mukaan yli 2 miljardia euroa vuodessa (Kestilä ym. 2025).
Luontoympäristöt tarjoavat nautinnollisia liikunta- ja liikkumismahdollisuuksia ympäri vuoden.
Aktiivisen ulkoilun ja liikkumisen lisääminen toimisi ehkäisynä useimpiin terveysongelmiimme. Esimerkiksi amerikkalaistutkimuksessa havaittiin, että vähintään 300 minuuttia reipasta liikkumista viikossa laski kuolleisuutta merkittävästi (Lee ym., 2022). Eurooppalaisessa tutkimuksessa taas havaittiin, että liikkumissuositusten mukaisesti liikkuvat saavuttivat 1–2 tervettä elinvuotta enemmän kuin vähemmän liikkuvat. (Nyberg ym. 2025) Toisaalta sitten yli 7 500 askeleen ottaminen päivittäin on todettu vähentävän masennuksen esiintyvyyttä. (Bizzozero-Peroni ym. 2024) 7 500 askelta vastaa noin tunnin päivittäistä kävelyä. Jos tuosta askelmäärästä vähennetään arjessa normaalisti kertyvät askeleet, niin puhumme ihmisestä riippuen noin 25–45 minuutin päivittäisestä kävelylenkistä, eli viikkotasolla siis noin 300 minuutista.
Näyttäisikin siltä, että ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta optimaalisin resepti olisi liikkua aktiivisesti luontoympäristössä 300 minuuttia viikoittain. Luontokontaktien ja aktiivisen liikkumisen lisäämisellä voisimme ennaltaehkäistä merkittävän osan elämäntapasairauksistamme, kohentaa elämänlaatuamme sekä vähentää merkittävästi terveydenhuollon kuluja.
Luontoympäristöt lisäävät myönteisiä ja vähentävät kielteisiä tuntemuksia lisäten näin mielemme hyvinvointia. Luontoympäristöt vaikuttavat positiivisesti myös esimerkiksi alentamalla verenpainetta, lihasjännitystä ja stressihormonien määrää. Luonnosta saatavat terveyshyödyt syntyvät säännöllisen ja toistuvan käytön kautta (Jäppinen ym. 2014).
Terveyttä edistävät luontoympäristöt löytyvät sieltä, missä sinä tykkäät olla. Tällainen ympäristö voi olla esimerkiksi lähimetsä, lähipuisto, takapihan keinutuoli, uimaranta, mökkilaituri, hiihtolatu järven jäällä, frisbeegolfrata, tai vaikkapa lähiympäristössäsi kulkeva pyöräily- tai patikointireitti.
Erilaiset luontoympäristöt tuottavat erilaisia ja eritasoisia terveyshyötyjä. Yksittäinen tärkein tekijä on kuitenkin se, että ihminen kokee ympäristön omasta mielestään mukavaksi ja houkuttelevaksi. Tämä lisää kyseisessä luontokohteessa vietettyä aikaa ja tätä kautta luontoympäristöstä saatavia hyvinvointihyötyjä.
Luontoympäristöjen laatua hyvinvoinnin näkökulmasta on tutkittu jonkin verran. Suomessa tehdyissä tutkimuksissa kaikilla metsätyypeillä on selkeitä hyvinvointia lisääviä vaikutuksia, mutta vanhojen metsien on todettu lisäävän hyvinvointihyötyjä enemmän verrattaessa nuorempiin metsiin, tai puistomaisiin metsiin (Simkin ym. 2021). Kansainvälisissä tutkimuksissa erilaisia koettuja hyvinvointihyötyjä on myös saavutettu hyvin erilaisissa viherympäristöissä (WHO, 2021).
Vanhoissa metsissä on taikaa – myös hyvinvointimme kannalta.
Myös luontokohteen luonnon monimuotoisuudella on merkitystä, ja ohjesääntönä voitaisiin pitää, että mitä monimuotoisempi luontoympäristö, sitä enemmän sillä on hyvinvointihyötyjä ihmiselle. Tämä korostuu esimerkiksi asuinympäristöissä – nurmikko on suhteellisen lajiköyhää verrattuna vaikkapa niittyyn, mutta huomattavasti parempi kuin esimerkiksi asfaltilla pinnoitetut alueet. Alueiden suunnittelun ja käytön näkökulmasta meidän tuleekin aktiivisesti pyrkiä kohden monimuotoisempia luontoympäristöjä.
Lempipaikka
Mikä on sinun lempipaikkasi luonnossa? Me suomalaiset tykkäämme liikkua lähiluonnossamme ja monella meistä on useampiakin luontoympäristöjä, johon hakeudumme, kun haluamme palautua arjen kiireistä tai vain hengähtää luonnon kauneuden keskellä. Lempipaikkoja voi myös aktiivisesti etsiä. Kysele ystäviltä, missä lähialueen luontokohteissa he ovat viihtyneet, tai mistä ovat lumoutuneet luonnossa? Voit myös etsiä lähialueen luontokohteita Luontoon.fi -palvelusta tai oman kunnan internet-sivuilta.