Oivalluksia oppimisympäristöissä -hankkeen tiimoilta on julkaistu Oppimisympäristö-opas, jossa on lähdetty tutkailemaan mahdollisuuksia ja syitä lähteä siirtämään oppitunteja kohden luonnollisempia ympäristöjä.
Luonnon ja sen monimuotoisuuden merkitys hyvinvoinnillemme ja terveydellemme, sekä luontoympäristöjen ja liikkumisen merkitys oppimiselle korostuvat ajassamme, jossa luonnon monimuotoisuus vähenee ja meidän ihmisten aktiivinen liikkuminen on yhä satunnaisempaa. Molempiin näihin jättimäisiin haasteisiin voidaan kuitenkin vaikuttaa suhteellisen helpoin keinoin, ja ne keinot löytyvät koulujemme lähiympäristöstä.
Muutoksen täytyy lähteä liikkeelle meistä aikuisista, ja sen tulee koskettaa koko yhteiskuntaa. Koulujen osalta se voi lähteä liikkeelle uusien oppimisympäristöjen löytämisen ja käyttöönoton kautta. Ja tämän muutoksen aikaansaamiseksi Oppimisympäristö-opas antaa käytännön vinkkejä ja ideoita. Miltä kuulostaisi vaikkapa nurmikkojen villiinnyttäminen, harmaiden alueiden viherryttäminen tai yhdeksänvuotissuunnitelma koululle? Nämä ja muita ideoita löydät oppaasta.
Oivalluksia oppimisympäristöissä -hanke toteutettiin Jyväskylän steinerkoululla. Hankkeen toteutukseen osallistui Katri Willmanin kanssa Meijän poluilta Juho Jäppinen ja Johanna Huovila.
Ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen OPSiin on kerätty ala- ja yläkoulujen vuosiluokkia koskettavat laaja-alaisen osaamisen tavoitteet, Green comp -osaamiskehyksen osaamisalueet, Agenda2030-tavoitteet, sekä opintosisältöihin soveltuvia luonnon ekosysteemipalveluita että oppimisympäristöjä.
Ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen OPSin ovat koonneet Juho Jäppinen ja Katri Willman.
Ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen huoneentaulut
Ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen OPSin pohjalta on toteutettu myös kaikille luokkatasoille tulostettavat A3-kokoiset huoneentaulut, jotka voidaan tulostaa kouluille hankkeen kotisivuilta. Huoneentaulujen tarkoituksena on tuoda ympäristö- ja kestävyyskasvatus näkyville koulujen jokapäiväiseen arkeen.
Oivalluksia oppimisympäristöissä -hankkeessa on ollut mukana Meijän polun Juho Jäppinen ja Johanna Huovila, sekä ohjausryhmässä Janne Laitinen.
Oivaltavien oppimisympäristöjen arboretum Keski-Suomen vuoden maisemateko!
Palkinto luovutettiin Keski-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten/ProAgrian syyskokouksessa 28.10. Saarijärvellä. Palkinnon perusteluna oli muun muassa kaupunkiluonnon monimuotoistamisen eteen tehty työ ja kouluyhteisön mukaan ottaminen aktiiviseen rooliin oman ympäristön muokkaamisessa ja opetussisältöjen luonnissa.
Puupuiston tarkoituksena on luoda monimuotoista luontoa tukeva oppimisympäristö niin alueen oppilaiden, kuin myös alueen asukkaiden ja laajemmin kaupunkilaisten iloksi. Puupuistossa oppilaat pääsevät seuraamaan pitkällä ajanjaksolla alueen ja sen kasviston, hyönteisten ja eläinpopulaatioiden muutosta eri vuodenaikoina.
Meijän polulta Oivalluksia oppimisympäristöissä projektissa ovat mukana Johanna Huovila ja Juho Jäppinen. Oivalluksia oppimisympäristöissä -työryhmän kolmas jäsen on Katri Willman. Meijän polun aktiivi, biologi Janne Laitinen toimii puulajipuiston asiantuntijana sekä projektin ohjausryhmässä.
Oivalluksia oppimisympäristöissä -hankkeen yhtenä tavoitteena on toteuttaa uusia oppimisympäristöjä Jyväskylän steinerkoulun ympäristöön. Yhtenä uutena oppimisympäristönä syntyy puulajipuisto, eli Arboretum. Arboretumin toteutuksena kokeillaan Puulajipuiston kummitoimintaa, jossa puulajipuiston perustamiseen voi osallistua rahalahjoituksella ja näin mahdollistaa monimuotoisen oppimis- ja kaupunkiympäristön syntymisen koulun lähialueelle.
Puulajipuiston tarkoituksena on luoda monimuotoista luontoa tukeva oppimisympäristö niin alueen oppilaiden, kuin myös alueen asukkaiden ja laajemmin kaupunkilaisten iloksi. Puupuistossa oppilaat pääsevät seuraamaan pitkällä ajanjaksolla alueen ja sen kasviston, hyönteisten ja eläinpopulaatioiden muutosta ympärivuotisesti. Puulajipuistoston alueesta on tehty hoitosopimus alueen omistajan Jyväskylän kaupungin kanssa, ja kaupunki osallistuu alueen suunnitteluun.
Puupuiston kummiksi voi lähteä 50 euron summalla. Keräyksellä kerätään varoja alueelle tulevien puiden ja pensaiden taimien hankintaan ja toissijaiseksi alueen toteutukseen tarvittavien muiden materiaalien, kuten kasvien suojaverkkojen, hakkeen ja mullan hankintaan. Kummiksi voi lähteä esimerkiksi oppilaiden vanhemmat, isovanhemmat ja sukulaiset sekä yhdistykset ja yritykset. Puukummeiksi lähtevien nimet tulevat esille Oivalluksia oppimisympäristöissä -hankkeen puulajipuistoa esitteleville sivuille.
Puukummikäytännöllä testataan myös tapoja mahdollistaa erilaisten oppimisympäristöjen toteutusta muilla kouluilla, jotta koulujen lähiluonnon monimuotoistaminen ei olisi riippuvainen koulujen omasta rahatilanteesta.
Oivalluksia oppimisympäristöissä hanke on saanut rahoituksen Opetushallitukselta, ja hankkeessa oivalluksia oppimisympäristöissä edistää Meijän polun aktiiveista seikkailukasvattaja Johanna Huovila, viestijä Juho Jäppinen sekä biologi Janne Laitinen.
”Ollaan lähdetty lasten kanssa pois tutuista ja turvallisista ympyröistä. Metsää leikkiympäristönä hyödynnetään nykyään enemmän.”
– Päiväkodin työntekijän palaute
Niin vain hurahti vuosi 2022 seikkaillen ympäri Keski-Suomea päiväkotien lähiluonnossa. Meijän luonto ‑ulkoilmatyöpajojen aikana päiväkodin henkilöstölle tarjottiin uusia työkaluja ympäristö- ja luontokasvatuksen toteuttamiseen unohtamatta luonnon tarjoamia hyvinvointivaikutuksia. Hankkeessa mukana olleet 12 päiväkotia tutustuivat vuoden aikana neljään teemaan, joita käsiteltiin toiminnallisissa ulkoilmatyöpajoissa talvella, keväällä, kesällä ja syksyllä.
Talvikuukausien teemana oli ilmastonmuutos, jolloin tavoitteena oli lisätä tietämystä Suomen talvisesta luonnosta, lumen merkityksestä sekä eläinten ja kasvien talvehtimisesta. Keväällä aiheena oli Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteita, joita käytiin läpi tarinallisen tehtäväradan avulla. Kesällä käsiteltiin kestävien elämäntapojen teemaa, ja tutustuttiin siihen, mistä erilaiset tavarat tulevat. Syksyllä teemana oli luonnon monimuotoisuus ja tavoitteena oli lisätä ymmärrystä eri lajeista ja niiden elinympäristöistä. Ulkoilmatyöpajojen lisäksi päiväkodeille koostettiin jokaista teemaa käsittelevät tietopaketit, joista löytyy teeman mukaisesti ajankohtaista tietoa, vinkkejä kyseisen teeman käsittelyyn lasten kanssa sekä ideoita ulkona toimimiseen ja leikkimiseen.
”Lapset saivat positiivisia kokemuksia luonnossa oppimisesta. Hyödyllisintä oli tiimityöskentelyn vahvistaminen sekä luonnon kunnioittamisen ja arvostamisen vahvistaminen lapsille.”
– Päiväkodin työntekijän palaute
”Lapset saivat uutta tietoa sopivissa määrin ja saivat myös jakaa omia tietojaan ja kokemuksiaan. Ja tietenkin metsässä oleminen on aina parasta.”
– Päiväkodin työntekijän palaute
Päiväkodeilla toteutettujen ulkoilmatyöpajojen toteutuksen, havainnoinnin ja saadun palautteen perusteella voi todeta, että päiväkotien lähiluonto toimii erinomaisena ympäristönä toiminnallisten menetelmien toteuttamiseen. Kaiken kaikkiaan työpajojen jälkeen saatu palaute oli positiivista. Mukana olevien päiväkotien työntekijöiden antaman palautteen perusteella parasta oli ulkoilmatyöpajojen monipuolisuus, luonnossa toimiminen sekä uusien ideoiden saaminen myös kirjallisessa muodossa, jolloin menetelmien pariin on ollut helppoa palata. Luonnossa toimiminen tarjosi hyvinvointivaikutuksia niin lapsille kuin aikuisillekin. Jokaisen päiväkodin lapsiryhmät olivat aina innostuneita lähtemään luontoon ja välitön palaute näkyi ilona ja nauruna lasten kasvoilta työpajojen aikana.
Työpajojen pohjalta koottiin Meijän Luonto -työkirja, jossa käydään läpi työpajojen aikana toteutetut teeman mukaiset tehtävät ja teemoihin liittyvää ajankohtaista tietoa. Työkirjaan on koottu myös työntekijöiden antamia palautteita ja hankkeen tuloksia. Pääset tutustumaan työkirjaan täältä.
Hienoa on, että tämän elämyksellisen ja antoisan vuoden jälkeen työskentely luonto- ja kestävyysasioiden parissa saa jatkoa. Jyväskylän Steinerkoululla käynnistyneessä Oivalluksia oppimisympäristöissä -hankkeessa edistetään vastuullisen kestävyyskasvatuksen toteutumista käytännön kouluarjessa sekä kartoitetaan ja otetaan käyttöön uusia oppimisympäristöjä ja lisätään ulko-opetusta. Tulevaisuudessa siintää siis uusia seikkailuja ja elämyksiä luonnon äärellä!
Nyt on aika rauhoittua hetkeksi nauttimaan luonnon rauhasta, hiljaisuudesta ja pimeydestä.
Tunnelmallista joulunaikaa,
Johanna Huovila
Projektityöntekijä Hyvinvointiyksikkö Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Vuoden viimeiset päiväkodeilla toteutetut Meijän luonto -ulkoilmatyöpajat keskittyivät monimuotoisen luonnon tutkimiseen syksyisessä säässä. Kävimme lasten kanssa monia mielenkiintoisia keskusteluja siitä, mitä monimuotoinen luonto heille tarkoittaa ja miten voisimme toimia sen säilyttämiseksi.
Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti tarkoittaa ekosysteemien, lajien ja geenien kirjoa koko maailmassa, ja me ihmiset olemme siitä täysin riippuvaisia: saamme ruokaa ja puhdasta juomavettä, sekä voimme hengittää puhdasta ilmaa. Luonnon monimuotoisuuden jatkuvalla köyhtymisellä on vakavia vaikutuksia luontoon ja ihmisten hyvinvointiin. Köyhtymisen taustalla on tutkittu olevan viisi välitöntä aiheuttajaa: ilmastonmuutos, saastuminen, haitalliset vieraslajit, muutokset maan ja meren käytössä sekä niiden liiallinen hyödyntäminen. Ihmisten toiminnan vuoksi maailman luonnonvaraisten kasviston ja eläimistön määrä on pienentynyt 60 prosenttia. (Euroopan komissio 2022.) Luontoa hävitetään maatalouden, teiden, asutuksen ja muun rakennetun ympäristön tieltä. Myös salametsästys ja ylikalastus ajavat lajeja sukupuuton partaalle. (WWF 2022.) On siis selvää, että toiminnallamme on ikäviä seurauksia. Euroopan tasolla luonnon monimuotoisuutta yritetään elvyttää EU:n biodiversiteettistrategialla, jonka tavoitteena on, että Euroopan biologinen monimuotoisuus alkaa elpyä vuoteen 2030 mennessä ihmisten, ilmaston ja maapallon eduksi. Tämä edellyttää koko maailmalta kunnianhimoista suhtautumista luonnon ennallistamiseen. (Euroopan komissio 2020.)
Heidän mielikuvituksensa toi ikimetsät kaupunkeihin, linnuilla ja hyönteisillä oli paljon koteja, ja pölyttäjät kulkivat kukkateitä pitkin ympäri kaupunkia.
Edellä mainittujen suojelutoimien lisäksi tarvitsemme ymmärryksen lisäämistä luonnon monimuotoisuudesta. Hyvinvoivat ja monipuoliset luonnonympäristöt runsaine kasvi- ja eläinlajeineen ovat kaiken elämän edellytys, ja on tärkeää muistaa, että jokaisella kasvi- ja eläinlajilla on oma tehtävänsä luonnossa ja paikkansa ravintoketjussa. Näitä asioita lähdimme yhdessä pohtimaan myös viimeisissä työpajoissa. Yksi työpajan tehtävistä eteni niin, että lähiluontoon piilotettiin erilaisia lajikortteja, joita lapset saivat lähteä etsimään parin kanssa. Kaikkien lajikorttien löydyttyä kävimme keskustelua eri lajien kotipaikoista ja ravinnosta. Lisäksi katsoimme kuvia luonnontilaisesta metsästä, ihmisen muokkaamasta metsästä sekä talousmetsästä. Pohdimme muun muassa sitä, mitä kävisi, jos luonnosta häviäisi erilaiset sienet ja ötökät. Mietimme, viihtyykö metsiemme villieläimet talousmetsässä, ja kuinka monelle lajille luonnontilainen vanha metsä toimii kotina. Entä jos ei olisi mehiläisiä ja kimalaisia, mistä saisimme esimerkiksi mustikoita? Ja mitä voisimme kaupungissa tehdä toisin, jotta se palvelisi myös muita lajeja kuin ihmisiä? Nämä ovat kysymyksiä, joita meidän jokaisen olisi hyvä pohtia.
Työpajojen jälkeen oloni tuntui aiheesta huolimatta toiveikkaalta. Ilokseni kuulin, että monet lapsista olivat rakentaneet linnunpönttöjä ja hyönteishotelleja sekä huolehtineet talvehtiville siileille risu- ja lehtikasoja. Yhteinen keskustelu ja asioiden pohtiminen herätti lapset miettimään erilaisia mahdollisuuksia monimuotoisen luonnon ylläpitämiseksi. Heidän mielikuvituksensa toi ikimetsät kaupunkeihin, linnuilla ja hyönteisillä oli paljon koteja, ja pölyttäjät kulkivat kukkateitä pitkin ympäri kaupunkia. Ei hassumman kuuloista.
Johanna Huovila Projektityöntekijä Hyvinvointiyksikkö Jyväskylän Ammattikorkeakoulu
Johanna Huovila aloittaa marraskuussa Oivalluksia oppimisympäristöissä -hankkeessa, jossa kehitetään uudenlaisia tapoja havainnoida ja käyttää lähiluontoa osana kouluopintoja. Hänen aiemmat Meijän luonto -aiehiset blogit löytyvät Meijän polun blogeista.
Lähteet
Euroopan komissio (2020) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia. Luonto takaisin osaksi elämäämme. resource.html (europa.eu)
Jyväskylän steinerkoululla käynnistyy puolitoista vuotta kestävä Opetushallituksen rahoittama kestävyyskasvatushanke Oivalluksia oppimisympäristöissä. Hankkeessa lähdetään edistämään kestävyyskasvatuksen käytänteiden toteutumista kouluarjessa, sekä kartoitetaan ja otetaan käyttöön uusia oppimisympäristöjä ja lisätään ulko-opetusta. Tavoitteena on vahvistaa ympäristökysymysten käsittelyä sekä luoda selkeä malli ja materiaalit kestävyystavoitteiden (OPS, Agenda2030, GreenComp) konkretisoimiseksi ja integroimiseksi opetussisältöihin ja -käytäntöihin.
Hankkeen aikana koulun ympäristöstä kartoitetaan monipuolisesti eri vuodenaikojen ja eri oppiaineiden opetusympäristöiksi soveltuvia luonnontilaisia ja rakennettuja alueita sekä kohteita. Tavoitteena on, että opettajat ja oppilaat oppivat luokkahuoneopetuksen ohella hyödyntämään monipuolisesti erilaisia luonnon ympäristöjä sekä rakennettuja ulkoympäristöjä kouluarjessa. Opiskelu ulkona erilaisissa oppimisympäristöissä lisää oppimisen elämyksellisyyttä, aktiivista liikkumista ja luonnossa oleskelua edistäen samalla oppilaiden luontosuhteen kehittymistä ja hyvinvointia.
Hankkeen aikana koulun lähiympäristöön toteutetaan myös luonnon monimuotoisuutta ja hiilensidontaa edistäviä oppimisympäristöjä. Näin oppilaat pääsevät käytännössä suunnittelemaan ja toteuttamaan ilmastoviisaita, luonnon monimuotoisuutta tukevia tekoja omassa päivittäisessä oppimisympäristössään, mikä vahvistaa heidän osallisuuttaan sekä arjen kestävyysosaamista.
Oppimisympäristöistä laaditaan Koulun oppimisympäristöt-kartta, joka helpottaa ulko-opetukseen siirtymistä eri oppiaineiden tunneilla. Lisäksi hankkeen aikana kehitetään suoraan opetuskäyttöön soveltuvat, ilmiöpohjaista oppimista eri oppiaineissa ja oppimisympäristöissä tukevat kestävyyskasvatusmateriaalit, oivalluspähkinät.Tuotettava materiaali tukee sekä ulkona että luokkahuoneissa toteutettavaa opetustyötä ja vahvistaa monialaista ajattelua sekä oivaltavaa oppimista. Hankkeessa tuotettavat materiaalit, oppaat ja mallit ovat vapaasti kaikkien opetuksen järjestäjien käytössä syksyllä 2024.
Hankkeen toteutuksesta vastaa Jyväskylän steinerkoulu yhteistyössä Meijän polun asiantuntijoiden sekä muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Meijän polun asiantuntijaverkostosta mukana hankkeessa ovat yhteisöpedagogi, seikkailukasvattaja Johanna Huovila, suunnittelija, viestijä Juho Jäppinen ja biologi Janne Laitinen.
Oivalluksia oppimisympäristöissä -hankkeen etenemistä seurataan hankkeen omilla nettisivuilla ja myös Meijän polun sivuilla ja blogissa. Hankkeen nettisivut löytyvät osoitteesta:
Kesä on taittunut syksyyn ja päiväkodeille suunnatuissa Meijän luonto -ulkoilmatyöpajoissa olemme pureutuneet kestävien elämäntapojen teemaan. Mutta mitä on kestävä elämä?
Kun elämme kestävästi, elämme maapallon kantokyvyn rajoissa. Näin ei kuitenkaan vielä tapahdu. Sitran tekemän selvityksen mukaan meidän tulisi vähentää elintavoistamme johtuvia kasvihuonepäästöjä yli 90 % vuoteen 2050 mennessä, jos haluamme saavuttaa 1,5 asteen elämäntavat (Kaitosalmi, Tuomisto, & Saarikoski 2021). Tällä hetkellä me ihmiset olemme käynnistäneet maapallon historian kuudennen sukupuuttoaallon, muokanneet 75 % elinympäristöistä, kolmasosa planeetan maapinta-alasta on ruoantuotannon käytössä ja meret roskaantuvat muovista (Pelli 2022). Muutokset tämänhetkisissä elintavoissamme ovat siis välttämättömiä. Kestävän hyvinvoinnin asiantuntija Arto O. Salonen määrittelee kestävän elämän näin: ”Kestävä elämä tarkoittaa aineellisen kuluttamisen vähentymistä, mutta vastapainona tyytyväisyyden lisääntymistä. Kyse ei ole luopumisesta vaan paremman elämän löytämisestä (Salonen 2021).”
Lähiluonto toimii oppimisympäristönä Meijän luonto -työpajoissa.
Suunnitellessani työpajojen sisältöä pohdin ”paremman elämän” merkitystä, ja mitä se kenellekin tarkoittaa. Minulle parempaa elämää on viettää aikaa luonnossa, ja tämän ajatuksen pohjalta lähdin rakentamaan työpajojen sisältöä luontosuhteen kautta; olemme kaikki riippuvaisia luonnosta ja ekosysteemien elinvoimaisuudesta. Siksi on tärkeää lisätä tietoa siitä, mitä kaikkea luonnosta saamme ja kuinka paljon kulutamme maapallomme luonnonvaroja.
Yksi työpajan tehtävistä alkaa sillä, että lapset etsivät luontoympäristöstä erilaisia esineitä (muovilelu, puulelu, lasipurkki, lusikka, kirja ja t-paita). Esineiden löydyttyä keskustelemme yhdessä, mitä kaikkea näiden esineiden tekemiseen on tarvittu ja mistä nämä ainesosat on saatu. Olemme pohtineet mistä saamme muovia, lasia, paperia tai metalleja, kuinka monta puusta tai muovista tehtyä lelua kotoa löytyy, ja mistä saamme lankaa vaatteidemme tekemiseen. Kun pääsemme esineiden alkuperien lähteille, herättää se ihmetystä. Olemme listanneet kotoa löytyviä materiaaleja ymmärtäen, että ne kaikki ovat alun perin luonnosta peräisin. Työpajan lopuksi mietimme erilaisten kuvien avulla, mitä on energia ja mistä sitä saadaan. Liikkumiseen, lämmitykseen, valaistukseen, tavaroiden valmistukseen, ja mihin tahansa toimintaan tarvitaan energiaa jostain energianlähteestä. Nämäkin lähteet meille tarjoilee luonto.
Kun pysähdymme miettimään itsellemme tärkeitä asioita, ja tekoja niiden säilyttämiseksi, otamme askeleen kohti kestävämpää elämää. Kestävien elämäntapojen arkipäiväistäminen on tärkeää, ja ymmärtääksemme sen, on meidän tiedostettava riippuvuutemme luontoa kohtaan. Arto O. Salosen (2021) sanoja lainaten: ”Oman elämän mieltäminen luonnon osaksi saa aikaan vastuuta, sillä ihminen ottaa tyypillisesti vastuuta siitä, minkä osa hän kokee olevansa.”
Johanna Huovila Projektityöntekijä Hyvinvointiyksikkö Jyväskylän Ammattikorkeakoulu
Kolmatta kansallista Luontotyöpäivää vietettiin perjantaina 20.5. aurinkoisissa tunnelmissa eri puolilla Suomea. Aiempiin Luontotyöpäiviin verrattuna oltiinkin liikkeelle isommalla porukalla, kun myös korkeakouluja, peruskouluja ja päiväkoteja saatiin luontoon töihin, opiskelemaan, leikkimään ja vain nautiskelemaan luonnon hyvinvointivaikutuksista.
Korkeakoulujen päivä käynnistyi aistikävelyillä aurinkoisessa säässä. Aistien herättely toimii loistavana tapana aloittaa työpäivä.
Merkittävimpänä uutena avauksena oli keskisuomalaisen Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu -hankkeen lähteminen mukaan Luontotyöpäivän viettoon. Eikä suotta, sillä korkeakouluopiskelijat kokevat korona-ajan jälkeen kuormittuneisuutta ja yksinäisyyttä. Näihin molempiin luonnossa oleskelu, ja luonnossa opiskelu tarjoaa loisteliaan oppimis- ja palautumisympäristön. Tapahtumapäivänä Jyväskylässä järjestettiin korkeakouluopiskelijoille ja henkilökunnalle luontopalaverien ohella myös aistikävelyjä ja metsäjoogaa ryhmille.
Meijänpolkulaisia (Jamk) suunnittelemassa tulevia luontointerventioita. Ja luonnollisesti lähiluonnossa.
Peruskoulussa ja päiväkodeissa lähdettiin myös luontoa kohden. Lasten ja nuorten luontosuhten muodostumisen kannalta luonnossa vietetyn ajan lisääminen onkin avainasemassa. Kaikki syyt lähteä luontoon leikkimään, liikkumaan ja oppimaan ovat tehosyitä.
Seuraavan kerran kansallista Luontotyöpäivää vietetään perjantaina 23.9. Päivä toimii loistavana strattina syyskauden luonnossa vietettävien kokousten, palaverien ja innovointi- ja palautumishetkien uudelleenkäynnistämiseen kesäkauden jälkeen. Samalla viikolla järjestetään myös Keski-Suomen reitistöviikko, joten Keski-Suomessa riittää hyviä syitä siirtää toimisto luontoon ja reitistöille!
Jyväskylän ammattikorkeakoulun henkilökunnan päivä päättyi Juurikkasaareen Päijänteen rannalle palauttavaan tyhy-illanviettoon.
Mutta sitä ennen, eli 16.6., vietetään myös kansainvälistä Outdoor Office Daytä, jolloin Meijän polku yhdessä kansainvälisen organisaation kanssa suunnittelee hauskan tempauksen työporukoiden luontoseikkailuihin innostamiseksi. Lisää tietoa tästä kesäkuun alussa, mutta laittakaa jo nyt päivä kalenteriin ja luontotyöpäivän suunnittelumyssy päähän. Vinkkejä suunnitteluun löytyy täältä.
Mutta sitä ennen suomalaista työtä päivittäin kohden luontoa. Kun menette, niin #luontotyöpäivä#outdoorofficeday -tunnisteet käyttöön, niin pääsemme nauttimaan ja jakamaan ilosanomaa omilla somekanavillamme.
Ihmislajin toiminnalla on laaja-alaisia vaikutuksia elämään maapallolla. Kun omalla toiminnalla heikennämme esimerkiksi luonnon monimuotoisuutta, vaikutamme samalla myös omaan hyvinvointiimme. Kestävä kehitys on laaja aihe, ja siihen liittyy monia ulottuvuuksia, kuten ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen.
Vuonna 2002 järjestetty YK:n kestävän kehityksen huippukokous Etelä-Afrikassa, Johannesburgissa, oli merkittävä kestävän kehityksen tasapainoisen edistämisen näkökulmasta. Johannesburgin kokouksen jälkeen YK on ottanut selkeämmin kantaa kestävää kehitystä edistävän koulutuksen puolesta. (Rohweder 2008, 19.) Kestävä elämä perustuu toisten ihmisten ja koko maapallon kunnioittamiseen. Kehitys ei saa tapahtua tulevien sukupolvien kustannuksella, eikä se saa uhata muiden eliöiden olemassaoloa. Luonnonvaroja on käytettävä säästäen ja oikeudenmukaisesti. Taloudellinen kasvu on osa kehitystä, mutta se ei saa olla itsetarkoitus eikä jatkua loputtomasti luonnonvaroja kertakäyttöisesti tuhlaten. Kaikilla ihmisillä tulisi olla samat oikeudet: pitkä ja terve elämä, koulutus, mahdollisuus käyttää luonnonvaroja kohtuullisen elintason ylläpitämiseksi, poliittiset vapaudet, taatut ihmisoikeudet ja väkivallalta välttyminen. (Wolff 2004, 24.)
Maailman kaikkien maiden kestävän kehityksen työtä ohjaa vuonna 2015 YK:ssa asetettu tavoiteohjelma Agenda 2030, joka sisältää 17 tavoitetta, jotka maiden tulisi yhdessä saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Marinin hallitus laati päivitetyn toimintasuunnitelman vuonna 2020. Kyseisessä suunnitelmassa esitellään ne toimenpiteet, joilla hallitus edistää kunkin 17 kestävän kehityksen tavoitteen toteutumista, ja jokaisen tavoitteen osalta kuvataan sekä hallituksen kotimaan toimia että niitä toimia, joilla Suomi edistää Agenda 2030:n toteutumista myös muualla maailmassa. (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2021.)
Tartuin Agenda 2030 toimenpiteisiin myös Meijän luonto -hankkeessa ja kevään työpajojen aikana käymme lasten kanssa kestävän kehityksen tavoitteita läpi erilaisten tehtävien avulla, luontoympäristössä tietysti. Näitä tavoitteita ovat:
Tavoite 3: Terveyttä ja hyvinvointia
Tavoite 12: Vastuullinen kulutus
Tavoite 14: Vedenalainen elämä
Tavoite 15: Maanpäällinen elämä
Tavoite 16: Rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto
Tavoitteiden läpikäymiseksi lapset suorittavat seikkailullisen radan, jonka aikana pelastamme Päijännettä roskilta, ylitämme upottavan suon hyvällä tiimityöllä, tutustumme järvien asukkeihin, käymme puuvanhuksen syntymäpäivillä ja selvitämme liikunnallisen metsähaasteen. Tähän mennessä työpäiväni ovat sisältäneet ihmettelyä, uusia oivalluksia ja jännittäviä hetkiä luonnossa, hauskuutta unohtamatta.
Sosiaalipolitiikan professorin Liisa Häikiön mukaan kestävää kehitystä tarvitaan, sillä ihmiskunnan tarpeet ylittävät tällä hetkellä sen, mitä maapallo pystyy tarjoamaan. Häikiö toteaa, että meidän tulisi löytää uusia tapoja elää ja luoda hyvinvointia siten, ettemme uhkaa tulevaisuuden hyvinvointia (Häikiö & Järvenpää 2021). Myös kasvatusfilosofian professori Veli-Matti Värrin (2018) mukaan meillä on jo riittävästi tietoa siitä, miten tuhoamme luontoa, mutta sillä ei ole ollut vaikutusta käyttäytymiseemme. Ekologisesti kestävän maailmansuhteen luominen vaatii uusia globaaleja eettisiä normeja, mutta myös lainsäädäntöä, ja ennen kaikkea kasvatusta uuteen, nykyistä viisaampaan luontosuhteeseen. (Värri 2018). Muutos ei tapahdu ilman rakenteellisia muutoksia ja käytännön tukea.
Nykyisin kulutamme kymmenen kertaa enemmän kuin 100 vuotta sitten. Sen seurauksena metsäluontomme on köyhtynyt, meillä on uhanalaisia kalakantoja ja arvokkaat luontotyypit vähenevät. (WWF 2022) Tämänhetkinen elämäntapamme vaatisi lähes neljä maapalloa, jos kaikki ihmiset eläisivät kuten suomalaiset. Se on paljon.
Kun ymmärrämme, miten toiminnoillamme vaikutamme ympäristöömme, meidän on helpompaa lähteä tekemään muutosta. Muutosten myötä kehitämme jatkuvasti uutta (kestävämpää) normaalia.
Keväisin tunnelmin,
Johanna Sutinen Projektityöntekijä Hyvinvointiyksikkö Jyväskylän Ammattikorkeakoulu
