Haasteessa on tarkoituksena kaikilla reitin varrella olevilla ulkokuntosaleilla tehdä 50 omavalintaista lihaskuntoliikettä. Näin Jyväsjärven kierron aikana saa liikkumistavasta riippuen (kävellen tai pyöräillen) kahdesta neljään tuntia raitista ulkoilua, reilun kahdentoista kilometrin verran aktiivista liikkumista ja puolisentuhatta lihaskuntoliikettä.
Keski-Suomen Liikunnan työporukalla haasteen läpikäyntiin meni rennolla pyöräilyvauhdilla ja hauskanpitojumpilla vähän reilu kaksi tuntia. Hauskanpitojumppa tarkoitaa, että ulkokuntosaleilla kokeiltiin uusia laitteita ja osittain myös uusia lihaskunto-, liikkuvuus- ja tasapainoliikkeitä. Kierros sujuikin leikinomaisen uteliaisuuden ja kokeilemisen parissa. Ominaisuuksia, joiden kehittäminen työyhteisöissä on kultaakin arvokkaampaa…
Keski-Suomen Liikunta ja Meijän polku innostavat myös muita työyhteisöjä, seuroja ja mikseipä vaikkapa kaveriporukoita kokeilemaan Suomen suurimman ulkokuntosalin liikuntahaastetta. Yhdessä liikkuminen ja ulkoilu ovat tunnetusti mitä parhaita keinoja yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Tarkempaa tietoa Suomen suurimman ulkokuntosalin haasteesta löytyy täältä.
Samaisella reitistöllä liikutaan myös Finlandia Marathon syyskuussa. Tervetuloa liikkumaan Keski-Suomeen ja Keski-Suomessa!
Reitistöt vesistöjen äärelle – Keski-Suomen reitistöviikko 2023
Sinisten ympäristöjen, eli vesistöjen, hyvinvointi- ja terveyshyödyistä kasautuu koko ajan enemmän tutkimustietoa. Maailmalla ovat nousemassa Blue Health ja Blue Care -käsitteet. Myös Suomessa tietoisuus on lisääntymäsä ja aiheiden tiimoilta on toteutettu esimerkiksi muutamia hankkeita. Suomalaisille tutuin, ja suosituin, vesiympäristöjen virkistyskäyttömuoto on uinti ja uintia harrastaa 66,8 prosenttia aikuisväestöstä. (Luke) Vesistöjen merkitys suomalaisten hyvinvoinnille on kuitenkin paljon laajempi merkittävänä osana luonnon ekosysteemipalveluita ja tietenkin myös suomalaista sielunmaisemaa. Samoin merkittävää on vesistöjen ja niiden äärellä olevien reitistöjen potentiaali liikkumisen, luonnossa oleskelun ja hyvinvoinnin sekä terveyden lisäämisessä.
Syyskuussa polkumme johdattelevatkin meidät tämän potentiaalin äärelle ja sinisiin ympäristöihin. Keski-Suomen reitistöviikolla lähdemme esittelemään ja aktivoimaan sinisiin ympäristöihin johtavien reitistöjen monia mahdollisuuksia.
Jos teillä on reitistöjä järvien, lampien, jokien, purojen, soiden tai kosteikkojen äärelle, niin tervetuloa mukaan tekemään keskisuomalaista luonnossa liikkumisen ja oleskelun tulevaisuutta! Voitte järjestää esimerkksi retkiä, opastuksia tai muita tapahtumia reitistöillä, tai sitten vain lähteä luontoon liikkumaan ja nauttimaan. Lisää tietoa ja vinkejä reitistöviikon sivuilta.
Kiireetön luonnossa oleskelu tarjoaa elämyksiä ja mahdollistaa haltioitumisen
Keski-Suomen vaihteleva luonto on tutustumisen arvoinen. Soivat maisemat -hankkeen retkillä olemme rauhassa havainnoineet lähiluontoa ikäihmisten kanssa, ja olemme huomanneet muutoksia retkeläisten toiminnassa.
Kun metsään haluat mennä nyt – niin todella yllätyt
Tutussa lähiluonnossa usein vain pistäydytään koiran kanssa tai hyödynnetään oikopolkua, jotta säästetään muutama minuutti matka-ajasta. Kun malttaa ottaa itselleen aikaa, lähteä ulos ja havainnoida tuttua lähiluontoa kaikin aistein, voi todella yllättyä. Näin on käynyt myös retkillämme – lähiluonto on avautunut uudella tavalla ja tarjonnut retkiläisille uusia elämyksiä.
Käenkaalin, eli ketunleivän, maistamisen jälkeen monille retkeläisille on noussut nuoruudesta mieleen myös muistoja kallioimarteen juuren makeasta mausta. Mämminiemen retkellä kallioimarteita tyydyttiin vain katselemaan.
Kevään edetessä on retkille osallistujien kiinnostus herännyt jo entuudestaan tuttujen kasvien lisäksi myös uusiin kasveihin. On alettu havainnoimaan vihreän värisävyjen valtavaa kirjoa ja tarkasteltu ajan kanssa vaatimattomiakin kukintoja yksityiskohtaisesti. Ollaan maisteltu tuoreita ketunleipiä ja taivasteltu tulevaa mustikkasatoa. Tutut metsien ”sirittäjät” tunnistetaan jo Muuttolintujen kevät -sovelluksen avulla todellakin sirittäjän, kirjosiepon ja vihervarpusen ääniksi.
Retkille osallistujien kiinnostus oppia lisää luonnosta on ihailtavan aitoa ja pyyteetöntä. Osallistujat ovat alkaneet ottaa valokuvia aiempien maisemakuvien lisäksi myös ympäröivän luonnon yksityiskohdista, kuten isojen kivien sammalista ja jäkälistä, kosken kuohuista, kasvien lehtien yksityiskohdista ja kukinnoista. Olisivatko retkeläiset päässeet jopa haltioitumaan?
Tarinoiden merkitys luontoretkillä on suuri. Tai paremminkin osallistujien toisilleen jakamien tarinoiden. Hankkeen retkille osallistuu erilaisista seniorijärjestöistä ihmisiä, jotka eivät aina tunne ennalta toisiaan. Luonnossa kiireettömästi liikkuen osallistujat havainnoivat ympäristöään, pysähtelevät ihmettelemään, ottamaan valokuvia sekä jakamaan kokemuksiaan avoimesti, muistellen eri elämänvaiheiden tapahtumia ja ikimuistettavia matkojaan ja luontokokemuksiaan eri puolilta Suomea. Keruuretkien aikana syntyy ryhmäläisille myös uusia, yhteisiä kokemuksia.
Vehreät moni-ikäiset sekametsät ovat nousseet hankkeen tekemissä kyselyissä yhdeksi suosikkiympäristöistä. Kuvan sekametsä löytyy Äänekosken Kapeenkoskelta.
Keruuretkien lähiluontokohteet on valikoitu yhdessä osallistujien kanssa. Olemme vierailleet seniorijärjestöjen tilaisuuksissa keskustellen ja kysellen luontokokemuksista ja moninaisista toiveista. Palautteita on kertynyt runsaasti ja näissä suosikiksi ovat nousseet Keski-Suomen luontoon luontevasti kuuluvat järvimaisemat, veden äären rentouttavat äänimaisemat, lintujen laulu ja vehreät moni-ikäiset sekametsät. Näitä elementtejä me keruuretkillä tallennamme ja hyödynnämme järjestöjen käyttöön jaettavissa luontovideoissa, joista osaan sävelletään myös musiikkia.
Luonnossa haltioituminen
Suomalaisessa kansanperinteessä luonnolla on erityisen tärkeä asema. Luonto merkitsi aikoinaan myös ihmisen luonnetta. Omaa luontoaan pystyi kehittämään havainnoimalla ympäröivää luontoa, olemaan läsnä ja käyttämällä kaikkia aistejaan. Näin toimiessa herää kiinnostus ymmärtää asioita, oppia uutta ja kokea aitoja elämyksiä.
Runsas lumisade toukokuussa yllätti retkeläisten lisäksi myös telkkäpariskunnan. Telkkä tunnetaan Kalevalan sotkana, jonka munimista munan kuorista syntyi maankamara ja taivaankansi. Pääsimme siirtymään ajassa esi-aikaan. Kohtaaminen tarujen kanssa jää upeaksi muistoksi retkeläisille.
Filosofiassa ja taidemaailmassa subliimi-käsite tarkoittaa jotain erityisen vahvaa, ihmisen käsityksen ylittävää asiaa tai ilmiötä. Luonnossa tällaisia subliimi-ilmiöitä kohtaa usein. Keruuretkillä olemme kokeneet jääkauden muovaaman luonnon uudella tavalla ja ihmetelleet kaikessa rauhassa harjuja ja siirtolohkareita. Myös sään erilaiset ääri-ilmiöt tarjoavat vahvoja kokemuksia, kuten retkillämme toukokuinen lumisade ja sen myötä joulukorttimaiset maisemat Kapeenkoskella, tai myrskytuulet Päijänteen rantakallioilla.
Vahvoista ja positiivisista tunteista käytetään nykyajan psykologiassakin termiä haltioituminen. Sanan etymologia on suomalaisessa kansaperinteessä. Keruuretkien osallistujista ei ole vielä kukaan niin haltioitunut, että olisi havainnut keruuretkillä alisen väkeä; maahisia, metsänneitoja tai haltijoita. Tai ainakaan jakanut näitä kokemuksia vielä meille muille.
Mutta retkiähän on vielä edessä…
Janne Laitinen Biologi, Meijän polku, Jamk Janne Laitinen toimii Soivat maisemat -hankkeen retkillä luonto-oppaana.
Kuvat Juho Jäppinen, Meijän polku, Jamk.
Soivat maisemat -hankkeesta kirjoitettiin aiemmin keväällä blogissamme.
Keski-Suomi kohden luonnossa liikkumisen noosfääriä
Runsas vuosi sitten julkaistussa Meijän Keski-Suomi -teoksessa Meijän polun Janne Laitinen ja Juho Jäppinen tarkastelivat, miltä Keski-Suomi näyttää Instagramin kuvavirran läpi katseltuna. Tarkastelusta heräsi lisäkysymyksiä siitä, millainen kuvasto on Keski-Suomesta muotoutumassa ja kuinka tähän kuvastoon voidaan joukkoistetun brändityön avulla vaikuttaa? Laitinen ja Jäppinen kirjoittivat, että luodaksemme kuvan monimuotoisesta ja moninaisesta luonto- ja kulttuuriympäristöstä meidän tulee tietoisesti nostaa esille asioita, joilla halutaan erottautua. Tällaisia keskisuomalaisia positiivisia erottautumistekijöitä ovat puhdas luonto vesistöineen, metsineen, mäkineen, laaksoineen, soineen ja antimineen kaikkina vuoden aikoina.
Tätä ajatusta olemmekin pitäneet yllä Meijän polun Instagram-kanavalla vuodesta 2019 lähtien julkaisemalla keskisuomalaista luontokuvaa sekä jakamalla aktiivisesti myös muiden kuvaajien #keskisuomi -tunnisteella jaettuja luontoa ja luonnossa liikkumista esitteleviä kuvia.
Tekoälyn kuva Keski-Suomesta
Tekoälypohjaisten ratkaisujen vauhdikkaan kehittymisen ja niiden käytön yleistymisen myötä esitimme loppukeväästä 2023 samanlaisen kysymyksen tekoälypohjaiselle kuvia generoivalle Dall·E 2 -ohjelmalle: Miltä Keski-Suomen luonto näyttää? Halusimme testata, että millainen kuva kyseisellä tekoälysovelluksella on Keski-Suomesta ja sen luonnosta sekä luonnossa liikkumismahdollisuuksista (reitistöt). Tämä ohjelma generoi uusia kuvia käyttämällä internetistä löytyvää, aiheeseen liittyvää kuvastoa ’inspiraationaan’.
Miltä siis Keski-Suomi näyttää keväällä 2023 tekoälyn generoimien kuvien läpi katseltuna? Tämän tekstin kuvituksena on käytetty Dall·E 2:n luomia kuvia Keski-Suomesta. Kuvia on generoitu seuraavin hakulausekkein: ”Foot path through Central Finnish forest, photography”, ”Central Finnish lake view with forests, summer, photography” ja ”Central Finnish swamp view with forests, summer, photography”, eli tekoälyä pyydettiin luomaan kesäisiä (valo)kuvia keskisuomalaisista järvistä, metsistä, soista ja kävelyreitistöistä.
Kuten oheisista kuvista näkyy, tekoälyn mielikuva keskisuomalaisesta luonnosta ja reitistöistä vastaa varsin hyvin todellisuutta. Voit verrata kuvia blogin lopussa oleviin, keskisuomalaisten itse Keski-Suomesta ottamiin samanteemaisiin kuviin. Kuvat on poimittu Instagramista #keskisuomi -tunnisteen avulla.
Kuinka luoda vahvempaa mielikuvaa keskisuomalaisesta luonnosta ja sen monista mahdollisuuksista?
Uskomme Meijän poluilla vahvasti aktiiviseen tekemiseen ja osallistamiseen. Myös mielikuvat keskisuomalaisesta luonnosta ja sen monista mahdollisuuksista oleilun, liikkumisen, matkailun ja hyvinvoinnin saralla syntyvät vain tekemällä.
Kuinka sitten osallistua Keski-Suomen luonnon ja luonnossa liikkumiseen noosfäärin, eli mielikuvien ja yhteisen tietoisuuden, luomiseen? Liikkumalla luonnossa ja jakamalla kokemuksia muille. Alueellista näkyvyyttä edistetään #keskisuomi -tunnisteen käytöllä.
Keski-Suomen reitistöviikolla syyskuussa on tätä tärkeää vaikuttamistyötä mahdollista tehdä isommalla porukalla, ja tuoda keskisuomalaisten reitistöjen ja luonnossa liikkumisen upeita mahdollisuuksia esille niin omassa lähiympäristössä kuin sähköisessäkin maailmassa. Kuinka se sitten tapahtuu? Lähtemällä liikkeelle ja nauttimalla keskisuomalaisessa luonnossa oleskelusta ja liikkumisesta. Sekä taltioimalla näitä hetkiä ja jakamalla niitä muille #keskisuomi -tunnisteen avulla.
Toukokuun lopulla Wisdom-verkoston tutkija Panu Halme kiersi Jyväsjärven Rantaraitin ja pysähteli matkan varrella olevilla ulkokuntosaleilla tekemässä lihaskuntoliikkeitä. Kokemuksesta innostuneena Halme haastoi sosiaalisessa mediassa kaikki kaupunkilaiset tekemään saman kahdesti tulevan kesän aikana itse valitsemallaan kulkutavalla (kävely/pyöräily/rullaluistelu) ja pysähtymään ulkokuntosaleilla lihaskuntoliikkeitä tekemään.
Karttaan on merkitty 12,7 kilometrin mittaisen Rantaraitin varrella sijaitsevat ulkokuntosalit (oranssi), porrasharjoittelupaikat (violetti) ja uimarannat (sininen). Kuvakollaasi eri ulkokuntosaleista löytyy alta.
Meijän polku haastettiin mukaan, joten lisäsimme ulkokuntosaleille hieman lisähaastetta; Eli kaikilla reitin varrella olevilla ulkokuntosaleilla tehdään 50 omavalintaista lihaskuntoliikettä. Liikkeitä voi olla useita erilaisia jokaisella ulkokuntosalilla. Näin saamme lenkin aikana myös kokonaisvaltaisen koko kehon lihaskuntoharjoituksen.
Jyväsjärven kiertävä Rantaraitti on pituudeltaan 12,7 kilometriä, ja ulkokuntosaleja sen varrella on 9. Näin reitin kiertäessäsi kävellen saat kerättyä melkein 20 000 askelta ja 450 lihaskuntoliikettä. Samalla keräät myös repullisen hyvää oloa ja useamman tunnin ulkoilua upeissa maisemissa lähiluonnon äärellä.
Kuinka liikkeelle?
Haasteen voi ottaa vastaan kilpailunomaisesti, jolloin tavoitteena on kiertää lenkki mahdollisimman nopeasti ja valita vaativia lihaskuntoliikeitä, kuten leuanvetoja ja pistoolikyykkyjä, eri ulkokuntosaleilla. Suurimmalle osalle kaupunkilaisista haaste kannattaa kuitenkin ottaa vastaan mukavan ulkoilupäivän merkeissä. Tällöin kuljetaan rauhallisella tahdilla, pidetään taukoja matkan varrella ja valitaan lihaskuntoliikkeitä, joita pystytään tekemään helposti ja turvallisesti. Mukaan voi myös liittää kahvi- ja jäätelöhetket upeissa rantamaisemissa. Ja miltäpä kuulostaisi ruokailu retken päätteeksi jossain ravintolassa Rantaraitin varrella?
Kävellen liikunnalliseen retkeen kannattaa varata 3-5 tuntia, raikasta juomaa sekä rahat kahvihetkeä tai ruokailua varten. Pyörällä tai rullaluistimilla matka sujuu luonnollisesti sitten vauhdikkaammin.
Jyväsjärven Rantaraitin ulkokuntosalien teemat ja laitteet vaihtelevat. Kuvassa Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu -projektin väkeä testaamassa Lutakon ulkokuntosalin iäkkäämmälle väestölle suunnattua laitteistoa.
Jos haaste tuntuu aluksi liian suurelta, niin kesä on pitkä ja kuntoa voi lähteä kohottamaan hiljalleen, jolloin itse haasteeseen voi tarttua loppukesästä tai alkusyksyn aikana. Voit aloittaa lyhyemmillä kävelylenkeillä, esimerkiksi 2–3 kilometrin mittaisilla, ja lisätä matkaa hiljalleen kesän mittaan. Valitse reittejä, joissa voit pysähtyä myös ulkokuntosalilla tekemään lihaskuntoliikkeitä. Lihaskuntoliikkeitä voi harjoitella helposti myös esimerkiksi portaita, penkkejä, pöytiä, isoja kiviä ja kaiteita apuna käyttäen. Myös lihaskuntoliikkeiden määrää ja sarjojen pituutta kannattaa kasvattaa hiljalleen kesän mittaan. Kesän kuumimpina viikkoina suosittelemme liikkumaan aikaisin aamusta tai loppuillasta, jolloin lämpötila ei ole kohonnut liian korkealle. Ja lämpimillä ilmoilla runsaasti kylmää juomavettä mukaan. Ja uikkarit.
Aloittelijan ulkokuntosalitreeni
Jos et ole juurikaan tehnyt lihaskuntoliikkeitä, niin aloita perusliikkeistä. Tällaisia voi olla esimerkiksi kyykky, askelkyykky, penkiltä ylösnousu, päkiöille nousu, punnerrus penkkiä/telinettä vasten, soutuliike telineestä kiinni pitäen, erilaiset vatsa- ja selkälihasliikkeet sekä eri ulkokuntosaleilta löytyvien laitteiden omat liikkeet. Myös erilaiset hypyt, roikkuminen ja tasa-painoharjoitteet voi laskea mukaan sarjoihin. Ajanottoa vaativissa liikkeissä 10 sekuntia on yksi toisto. Näin esimerkiksi minuutin yhden jalan seisonta vastaa 10 toistoa.
Voit lähteä liikkeelle 3 x 10 toiston sarjoilla ja lisätä toistoja ja/tai sarjojen määrää kesän edetessä. Eli jos aluksi saat tehtyä esimerkiksi kolme kymmenen toiston kyykkysarjaa, niin kesän mittaan voit kasvattaa sarjoja niin, että jaksat tehdä 5 x 10 toistoa. Joka onkin sattumalta 50 lihaskuntoliikettä, eli yhden pysähdyksen tavoitemäärä.
Citius, altius, fortius
Alkuperäisessä haasteessa tavoitteena on kiertää Jyväsjärven Rantaraitti kesän kuluessa kahteen kertaan ulkokuntosaleista nauttien. Suosittelemme kuitenkin ensimmäisen onnistuneen kierron jälkeen ottamaan lenkki tavaksi. Voit välillä liikkua kävellen ja ajan ollessa kortilla pyörällä tai rullaluistimilla. Myös hölkkääminen on sallittua. Voit pitää päiväkirjaa kierrokseen käyttämästäsi ajasta ja tekemistäsi lihaskuntoliikkeistä ja ottaa tavoitteeksi parantaa aikaa. Voit myös vaikeuttaa lihaskuntoliikkeitä kun edelliset liikkeet alkavat tuntua liian helpoilta. Lihaskuntoliikkeiden määrää voi myös kasvattaa… Miltä kuulostaisi 100 liikettä per ulkokuntosali?
Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin voisi olla hyvä päämäärä, otimme haasteen vastaan sitten missä muodossa tahansa.
Lisätietoa Jyväskylän ulkokuntosaleista löytyytäältä.
Jos kaipaat lisää haasteita, tai pitkäkestoisempaa liikkumista, niin voit tutustua Meijän polun Vuosikellon haasteisiin täällä.
Jyväskylän kaupunki on käynnistänyt Luontotyöpäivä-aiheisen kilpailun kaupunkilaisille. Kilpailussa etsitään hauskoja, hurmaavia, uudenlaisia tai vain luonnollisia tapoja tehdä työtä ulkona ja luonnossa.
Missä, tai millä tavalla sinä voisit viedä omaa työstäsi luontoympäristöön? Vastaa kyselyyn ja osallistu arvontaan alla olevan linkin kautta.
Kilpailu on käynnissä 2.–11.5.2023. Saatuja ideoita jaetaan kaupungin sosiaalisen median kanavissa vinkkeinä erilaisista osallistumistavoista myös muiden kokeiltavaksi.
Virallista Luontotyöpäivää vietetään perjantaina 19.5. ja työmatkarönsyilyn viikkoa koko Luontotyöpäivää edeltävä viikko. Lähtekäähän viemään työtä kohden luontoympäristöjä!
Jos Luontotyöpäivä ei ole entuudestaan tuttu, ja kaipaat hieman suuntaa ennen vastaamista ja ideointia, niin tietoa löytyy Luontotyöpäivä-sivustolta. Katso myös tämän kevään kuuma uutuus, eli työmatkarönsyilyt. Ja sitten ideoita jakamaan!
Oivalluksia oppimisympäristöissä -hankkeen yhtenä tavoitteena on toteuttaa uusia oppimisympäristöjä Jyväskylän steinerkoulun ympäristöön. Yhtenä uutena oppimisympäristönä syntyy puulajipuisto, eli Arboretum. Arboretumin toteutuksena kokeillaan Puulajipuiston kummitoimintaa, jossa puulajipuiston perustamiseen voi osallistua rahalahjoituksella ja näin mahdollistaa monimuotoisen oppimis- ja kaupunkiympäristön syntymisen koulun lähialueelle.
Puulajipuiston tarkoituksena on luoda monimuotoista luontoa tukeva oppimisympäristö niin alueen oppilaiden, kuin myös alueen asukkaiden ja laajemmin kaupunkilaisten iloksi. Puupuistossa oppilaat pääsevät seuraamaan pitkällä ajanjaksolla alueen ja sen kasviston, hyönteisten ja eläinpopulaatioiden muutosta ympärivuotisesti. Puulajipuistoston alueesta on tehty hoitosopimus alueen omistajan Jyväskylän kaupungin kanssa, ja kaupunki osallistuu alueen suunnitteluun.
Puupuiston kummiksi voi lähteä 50 euron summalla. Keräyksellä kerätään varoja alueelle tulevien puiden ja pensaiden taimien hankintaan ja toissijaiseksi alueen toteutukseen tarvittavien muiden materiaalien, kuten kasvien suojaverkkojen, hakkeen ja mullan hankintaan. Kummiksi voi lähteä esimerkiksi oppilaiden vanhemmat, isovanhemmat ja sukulaiset sekä yhdistykset ja yritykset. Puukummeiksi lähtevien nimet tulevat esille Oivalluksia oppimisympäristöissä -hankkeen puulajipuistoa esitteleville sivuille.
Puukummikäytännöllä testataan myös tapoja mahdollistaa erilaisten oppimisympäristöjen toteutusta muilla kouluilla, jotta koulujen lähiluonnon monimuotoistaminen ei olisi riippuvainen koulujen omasta rahatilanteesta.
Oivalluksia oppimisympäristöissä hanke on saanut rahoituksen Opetushallitukselta, ja hankkeessa oivalluksia oppimisympäristöissä edistää Meijän polun aktiiveista seikkailukasvattaja Johanna Huovila, viestijä Juho Jäppinen sekä biologi Janne Laitinen.
Etätyöpisteiden verkosto järjestää Luontotyöpäivä-sparrauksen, jossa pohditaan etätyötilojen monia mahdollisuuksia luonnon ottamiseksi osaksi työpäivää ja työhyvinvoinnin sekä mieltä avartavan ajattelun lähteeksi. Luontotyöpäivistä alustaa Meijän polun fysioterapeutti ja luonnollisen liikkumisen edistäjä Juho Jäppinen.
Luontotyöpäivä-sparraus järjestetään perjantaina 14.4. klo 12–13.30. Tapahtuma on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Teams-linkin webinaariin löydät osoitteesta etatyotilat.fi
Etätyö on osa työelämän murrosta. Etätyöpisteiden verkosto onkin tekemässä etätyöstä menestystekijää koko Suomelle, kaupungeille ja kylille. Etätyöpisteet elinvoiman kasvualustoina -teemaverkostohankkeen tavoitteena on luoda Suomeen koko maan kattava etätyöpisteiden verkosto, jotta etätyöntekijöiden on helppo löytää ne ja että etätyöpisteiden kesken syntyisi yhteistyötä.
Hanke syntyi etätyötilojen kehittäjien tarpeesta luoda valtakunnallinen verkosto etätyötiloille ja niiden kehittäjille ja varmistaa, että etätyön ympärillä oleva pöhinä konkretisoituu eikä jää vain mahdollisuuspuheiden tasolle. Tavoitteena on myös, että etätyöpisteiden kehittäjillä ja aluekehittäjillä on käytössään parhaimmat työvälineet ja tieto tarjota hyvä työpäiväkokemus etätyöntekijöille ja heidän työnantajilleen.
Luontokokemusten vaikutukset hyvinvointiin ja elämänlaatuun on todistettu jo kiistattomasti. Luonnon hyvinvointivaikutusten hyödyntämiseen ikääntyvien arjessa ja palveluissa tarvitaan lisää arkisia, maanläheisiä ja resurssiviisaita keinoja. Mahdollisuudet luontokokemuksiin ikääntyvillä itsellään saattavat olla kovin eriarvoiset suhteessa muuhun väestöön johtuen muun muassa toimintakyvyn tuomista rajoitteista, tiedon saavuttamattomuudesta sekä toisista riippuvaisesta asemasta.
Haluamme nostaa esille arkiluonto-käsitettä, eli oman arjen ympäristöä, ja tähän huomion kiinnittämistä. Löytyisikö oman asuinpaikan tai toimintaympäristön lähistöltä vaikkapa kaunis maisema, upea pihapuu, pihapiirin eläinten touhuja seurattavaksi tai nuotiopaikka? Tai jokapäiväisen automatkan varrelta erityisen mieleenpainuva kohta tai perinnemaisema? Luonnon hyvinvointivaikutukset voivatkin olla yllättävän helposti ja monipuolisesti saavutettavissa, kun tutkailee omaa arjen ympäristöään hieman tietoisemmin.
Ympäristöä kuvailemalla osallistumisen mahdollisuuksia
Luonto- ja viheralueiden viihtyvyyteen ja niiden esteettömyyteen on alettu panostaa viime vuosina, mutta usein unohdetaan, ettei pelkkä liikkumisen mahdollistaminen luontoon tue siitä saatavia kokonaisvaltaisia kokemuksia ja elämyksiä. Fyysisen ympäristön laaja-alaisen arvioinnin ja kuvailutiedon lisäksi on mielestämme tärkeää huomioida ja tuoda näkyväksi myös ympäristön luontoarvo – muun muassa sen mahdollistamat monipuoliset aistikokemukset ja luontohavainnot, luontokokemuksen saavutettavuus sekä mahdollisuudet yhteisöllisyyden kokemuksille. Esteettömyyteen voidaan läheisesti kytkeä myös tiedon saavutettavuus.
Ikääntyvät, aivan kuten muidenkin ikäluokkien edustajat, ovat yksilöitä, joiden toimintakyvyn ominaisuudet, kiinnostuksen kohteet, toiveet ja tarpeet vaihtelevat. Ikä ei myöskään itsessään tarkoita, että toimintakyvyssä olisi jotain erityistä huomioitavaa rajoitetta. Luontokohteita, -reittejä ja -alueita kuvailtaessa on äärimmäisen tärkeää huomioida kuvailun monipuolisuus, jotta (ikääntyvä) henkilö voi itse tehdä valinnan sen suhteen, onko se hänen toimintakyvylleen sopiva ja/tai kiinnostuksensa kohteiden mukainen. Voisikin siis ajatella, ettei “reitti ei sovi ikääntyville” -teksti ole välttämättä parhain keino ympäristön kuvailemiseksi. Samaiset tiedot auttavat samalla kertaa myös monia muita kohderyhmiä, kuten vaikkapa lapsiperheitä tai ryhmätoimintaa järjestäviä toimijoita, arvioimaan luontokohteen, -reitin ja/tai -alueen sopivuutta ja kiinnostavuutta.
Päätökseen liittyviä, huomioitavia tekijöitä voivat olla vaikkapa: • kohteen/ympäristön löytämiseen liittyvät tekijät (selkeät osoitteet, tiedot P-paikasta, opasteet) • tieto istumapaikoista / levähdys- ja nuotiopaikoista, wc-tiloista (määrä, etäisyydet, millä kohdin, tarkempi kuvailu) • kuvailu kulkureitin leveydestä ja kaltevuuksista (mahtuuko vaikkapa tarvittaessa kulkemaan käsikynkkää tai liikkumaan sauvojen kanssa) • mahdollisten portaiden ja epätasaisten kohtien kuvailu • kohteen/ympäristön monimuotoisuus (esim. luontotyypit, lajien kirjo, moniaistiset kokemukset, luonnonelementtien koskettamisen mahdollisuus, paikan erityispiirteet) • sään / vuodenaikojen vaikutukset (esim. kuljettavuus, P-paikat / rakenteet, maisema)
Usein tunnutaan ajattelevan, että luonnon vakiinnuttaminen osaksi ikääntyvien tai heille tarjotun toiminnan arkea vaatisi erillistä ammattiosaamista tai suuria ajallisia tai taloudellisia resursseja. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Tarvitaankin lisää vaikuttavaa ja monipuolista viestintää luontokokemusten merkityksestä ja hyvinvointivaikutuksista, jotta myös motivoidutaan löytämään ja vakiinnuttamaan helppoja, kaikkien saavutettavissa ja käytettävissä olevia, kustannustehokkaita keinoja. Luonnon hyvinvointivaikutuksista nauttiminen on mahdollista saada kaikkien saavutettavaksi arkiluonnon uudenlaisen ja avoimen tutkailun kautta.
Uskomme, että myönteiset luontokokemukset ja ymmärrys lähiluonnosta voivat lisäksi lisätä osallisuutta ja halua toimia luonto- ja ilmastomyönteisillä tavoilla. Tällöin suoraan paikallisilta ikääntyviltä ja heidän parissaan toimivilta tuleva paine voi myös edistää omalta osaltaan lähiluonnon ja viheralueiden kehittämistä. Win-win -tilanne siis kaikkineen.
Kirjoittaja Laura Syrén toiminnanjohtaja toimintaterapeutti (AMK) IkiOma Ikä ry
Kuvat Niklas Syrén.
Teksti on kirjoitettu osana IkiOma ArkiLuonto -hanketta, jossa työskennellään sen edistämiseksi, että luonnon hyvinvointivaikutukset saataisiin arkiseksi osaksi ikääntyvien elämää ja heille tarjottua toimintaa. Hankkeessa tullaan julkaisemaan myös muun muassa tekstissä mainittua ympäristön kuvailua helpottava havainnointilomake. Lue tavoitteista ja toimenpiteistä lisää ja liity vaikkapa hankkeen uutiskirjeen tilauslistalle: https://www.ikiomaika.fi/ikiomaarkiluonto
Meijän polku sai vieraan Hollannista, kun Iris Visser vieraili maaliskuun alussa Jyväskylässä. Het Buitenkantoor -yrityksessä toimiva Iris järjestää yrityksen nimen (Ulkoilmatoimisto) mukaisesti kotimaassaan asiakasyrityksille erilaisia luonto- ja ulkoilmatyöpajoja ja -kokouksia. Teema tunnetaan maailmalla Outdoor Officen -nimellä ja meillä täällä Suomessa Luontotyöpäivänä.
Suomeen tullessaan Iris halusi tutustua Meijän polkuun ja erilaisiin tapoihin viedä työtä ulos myös talvella. Suuntasimme siis Jyväskylän Tuomiojärvelle pitämään hiihtokokousta ja suunnittelemaan uusia Luontotyöpäivä-seikkailuja. Voit lukea lisää seikkailuista täältä (blogi englanniksi).
Palaverien pito onnistuu suksilla siinä kuin suksittakin. Uudessa ympäristössä ja luonnossa liikkuessa saa kuitenkin sisätiloihin verrattuna liikkumisen ja luonnon tuomat hyvinvointivaikutukset sekä repulisen uusia ideoita ja ajatuksia.
Seuraavaa Luontotyöpäivää vietetään perjantaina 19.5. ja koko viikko on omistettu työmatkarönsyilylle. Lähtekäähän tekemään suomalaisen työhyvinvoinnin tulevaisuutta!
