Meijän kunta – Meijän polku

Kaikki luontoon liikkumaan – Rammat retkeilijät

Rammat retkeilijät ry on Suomen ensimmäinen, vuonna 2024 ponnistettu yhteisö, joka kokoaa siipiensä alle muun muassa kaikki toimintarajoitteiset, vammaiset, pitkäaikaissairaat, mielenterveyskuntoutujat, neuromoninaiset sekä kehosyrjintää kokevat retkeilijät. Tarkoituksemme on tuoda esiin retkeilyn moninaisuutta ja soveltavan retkeilyn tietoutta ja osaamista sekä rikkoa stereotypioita ’oikeasta retkeilijästä’ ja ’oikeista retkistä’. Edistämme samalla edellä mainittujen vähemmistöjen luontoliikkumisen näkyvyyttä ja lisäämme yhdenvertaisia mahdollisuuksia luontoiluun. Joidenkin mielestä rumana pidetty termi ’rampa’ on voimauttavaa ottaa haltuun.

Tänä vuonna Rammat retkeilijät -yhteisö sai laittaa hynttyyt yhteen Retkihaasteen kanssa, ja kehitti Retkihaasteeseen kaksi haastekohtaa.

*Helsingin Lammassaaressa pääsee tarkkailemaan lintuja meren ääreen rakennetusta esteettömästä piilokojusta.* *Ruunaan retkeilyalueella Neitikoskella esteettömällä reitillä pääsee taas aivan kosken kuohujen äärelle.*

Suunnittelimme haastekohdan ”Retki esteettömiin retkirakenteisiin tutustuen”, sillä haluamme nostaa esiin tärkeitä huomioita luonnossa liikkumisen saavutettavuudesta. Millaiset retkeilyolosuhteet mahdollistavat sen, että kaikenlaiset luonnossakulkijat toimintakyvystään riippumatta voivat nauttia retkeilystä turvallisesti ja vaivattomasti?

Oletko esimerkiksi pohtinut, kuinka suuri merkitys pienilläkin rakenteellisilla yksityiskohdilla voi olla retkeilijöille? Esimerkiksi kynnys puuvaraston ovella saattaa tehdä polttopuiden hakemisesta mahdotonta pyörätuolilla liikkuvalle. Vastaavasti liian matala tulipaikka voi vaikeuttaa sen käyttöä henkilöille, joilla on selkä- tai polvivaivoja. Esteettömyys ei tarkoita pelkästään kulkuramppia tai leveämpää polkua – se on kokonaisuus, jossa huomioidaan monenlaiset tarpeet ja varmistetaan, että luontoelämykset ovat kaikkien ulottuvilla.

Tämän haastekohdan myötä haluamme herättää ajatuksia ja keskustelua siitä, miten retkirakenteita voidaan kehittää entistä saavutettavammiksi ja inklusiivisemmiksi.

Halusimme mukaan myös haastekohdan, joka kiinnittää huomiota retkeilyn sosiaaliseen puoleen. Haastekohta ”Retki ramman kanssa” kannustaa tarkastelemaan retkeilyä uudesta näkökulmasta: yhdessä lähtemisen ja toisen tukemisen kautta.

*Retkeilyyn on saatavilla monenlaisia apuvälineitä, mm. käsipolkupyöriä.*

Hyvin moni toimintarajoitteinen kipuilee retkiseuran puutteesta, koska he eivät toimintarajoitteen vuoksi uskalla tai pysty lähtemään yksin luontoon. Joillekin retkeilyseura on ehdoton edellytys retkille pääsemiseksi. Seurassa liikkuminen ei ainoastaan tuo turvaa, vaan myös rohkaisee ja tekee retkeilystä sosiaalisen, jaetun elämyksen.

*Retkeily on usein kivempaa kaverin kanssa tai isommalla porukalla. Mustasaarenkeitaalla Isojoella kulkee esteetön lankkupolku suolla.*

Kuka tahansa meistä voi tarvita apua luonnossa liikkumiseen jossain elämänvaiheessa, oli kyseessä sitten rollaattoria käyttävä isoäiti, polvivaivainen isä, uupumuksesta toipuva ystävä tai heikkonäköinen naapuri. Toivomme haastekohdan rohkaisevan tarjoamaan ja myös kysymään retkiseuraa, sillä luontoelämykset ovat kaikkia varten. Retkikavereita voi etsiä esimerkiksi Rammoista retkeilijöiden somesta, erilaisten vertaistukiyhdistysten ja -yhteisöjen sekä paikallisten some-ryhmien avulla.

*Porvoon Varlaxuddenissa kulkee esteetön lankkupolku merenrantakallioille, joka parantaa alueen saavutettavuutta myös talvisin.*

Minne sinä aiot mennä tutustumaan esteettömiin retkeilyrakenteisiin? Entä kenen kanssa aiot mennä ramparetkelle?

Tiina Nopanen
Rammat retkeilijät ry varapuheenjohtaja

Tämän vuoden Retkeilyhaasteen retkistä voi lukea aiemmin tänä vuonna julkaistusta blogistamme täältä.

Luontosuositus – kohden terveempiä luontoympäristöjä

Tällä hetkellä sekä ilmastonmuutoksen, lajikadon, ympäristöjen saastumisen että maankäytön kaltaiset ihmisten aiheuttamat ilmiöt vähentävät ja köyhdyttävät vauhdikkaasti luontoympäristöjämme, ja vaikuttavat negatiivisesti terveyteemme ja hyvinvointiimme. Tästä johtuen paitsi ihmisten luontoympäristöissä oleskelun ja liikkumisen lisääminen, myös näistä luontoympäristöistä ja niiden luonnon monimuotoisuudesta huolehtimisen merkitys kasvaa jatkuvasti.

Luontoympäristöjen ennallistaminen tarjoaa miljoonia mahdollisuuksia lisätä sekä luonnon että ihmisten hyvinvointia.

Myös rakennettujen alueiden, kuten kaupunkien, viherryttäminen ja villiinnyttäminen nousevat yhä tärkeämpään rooliin ympäristön ja ihmisen terveyden näkökulmasta.

Tällainen toiminta vastaa myös kaupunkilaisten toiveisiin, sillä esimerkiksi Tampereella yli 95 prosenttia asukkaista toivoo kaupunkipuiden sekä viheralueiden säilyttämistä ja lisäämistä (Tampere 1/2025). Yksinkertainen ohjeistus terveellisten elinympäristöjen muutokseen voisikin olla: ’Etsikää harmaata, ja sitten etsikää tapoja muuttaa ainakin osa näistä harmaista alueista vihreiksi ja sinisiksi’.

Ihmisten hyvinvointi perustuu luonnon suomiin aineettomiin hyötyihin. Tällä hetkellä luontoympäristömme heikkenee heikentäen myös meidän ihmisten mahdollisuuksia terveelliseen ja hyvään elämään. Voimme kuitenkin aktiivisesti alkaa edistämään luontoympäristöjemme hyvinvointia ja näin lisätä myös omaa hyvinvointiamme.

Viheryhteyksien lisääminen

Viheryhteyksien lisääminen ja ennallistaminen on tärkeää ihmisten, eläinten sekä kasvien luontoympäristöissä liikkumisen mahdollistamiseksi sekä luontokontaktien määrän kasvattamiseksi rakennetuissa, tai muuten ihmisten muokkaamissa ympäristöissä. Kävelyyn, pyöräilyyn ja luontokontakteihin kannustavat ympäristöt ovat myös terveytemme kannalta erityisen merkityksellisiä (Makram ym. 2025).

Tästä syystä alkuperäisen 3–30–300 -mallin suositukset jo täyttävien kaupunkien tulisi panostaa asukkaiden aktiivisen liikkumisen ja ulkoilun lisäämiseen sekä viheryhteyksien luomiseen samalla kun ne monimuotoistavat jo olemassa olevia luontoympäristöjä. Ilmastonmuutoksen myötä myös laadukkaiden reitistöjen ja niiden ympärivuotisen kunnossapidon merkitys ihmisten aktiivisen liikkumisen mahdollistajana ja edistäjänä kasvaa vauhdilla.

3–30–300 kaupunkisuunnittelussa

Kaupunkisuunnittelun trendiksi on viimeaikoina noussut niin sanottu 3-30-300 -suositus, jonka mukaan

Kaikkien on voitava nähdä 3 isoa puuta kotoaan, koulustaan, työ- tai hoitopaikaltaan.
Jokaisella asuinalueella tulisi olla vähintään 30 prosentin puiden latvuspeittävyys.
Kenenkään ei pitäisi asua yli 300 metrin päässä lähimmästä julkisesta (ja laadukkaas-
ta) viheralueesta.

Suomessa kaikki nämä tavoitteet täyttyvät lähes sataprosenttisesti jo nyt (Yggdrasil-hanke, 2025). Asumme puiden ympäröimänä ja metsien keskellä ja 97 prosenttia suomalaisista asuu alle 300 metrin päässä lähivirkistykseen soveltuvasta alueesta (Liiteri, 2025). Suurimmista kaupungeista löytyy kuitenkin alueita, joissa latvuspeittävyys jää alle 30 prosentin. Esimerkiksi Helsingin asukkaista 33 prosenttia ja Tampereen asukkaista 25 prosenttia asuu alueilla, joilla latvuspeittävyys jää alle suosituksen. (FIGBC)

Tällaisen kaupunkirakenteeseen liittyvää luontokontaktien vajetta tulee korjata paitsi muuttamalla määrätietoisesti kaupunkiympäristöjämme, myös lisäämällä ihmisten luontoympäristöihin hakeutumista.

Vaikka kaupunkisuunnittelussa 3-30-300 -malli on toimiva suunnannäyttäjä, se voi jäädä asukkaille etäiseksi ja vaikeaksi tarttua kiinni; Vain aktiivisimmat meistä lähtevät ajamaan lisää puita kotikadulle tai innostavat naapureita aktivoitumaan latvuspeittävyyden lisäämisestä kotikortteliin. Luontosuosituksen muodossa 3–30–300 -mallia voidaan helpommin soveltaa kaikkien asukkaiden arkeen.

Viiden minuutin viherkaupungit
Pääseekö kodistasi viidessä minuutissa kävellen laajemman luontoalueen äärelle? Viidessä minuutissa kävelee noin 400 metrin matkan. Tätä mittayksikköä on alettu käyttää myös kaupunkisuunnittelussa; arkiset palvelut pitäisi pystyä löytymään viiden minuutin, tai 400 metrin päästä, kotoa. Sääntöä voisi käyttää myös viheralueiden saavutettavuuden mittaamiseen. Suomessa tämä sääntö näyttäisikin lähiluonnon osalta pääasiassa toteutuvan, joten voisimme alkaa puhumaan viiden minuutin viherkaupungeista.

Luontosuositus – eri ikäryhmät

Kaikkien suomalaisten luonnossa oleskelua ja liikkumista tulee määrätietoisesti lisätä. Yksi merkityksellisimmistä tekijöistä on kaikkien ikäryhmien luontokosketuksen lisääminen monimuotoiseen lähiluontoon. Näin voidaan mahdollistaa terveyttä ja hyvinvointia tukevan immuunijärjestelmän ylläpito, joka suojaa meitä monilta sairauksilta. Lisäksi luontopohjaisilla ratkaisuilla, esimerkiksi puiden istutuksella, voidaan myös reagoida moniin ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin, kuten nouseviin kesälämpötiloihin; varjostavat ja viilennystä tuovat puut hyödyttävät kaikkia ikäryhmiä ja mahdollistavat ulkoilua myös kuumimpina kesäkuukausina. Tällaisista ratkaisuista hyötyvät kaikki, mutta erityisesti lapset ja seniorit.

Alle kouluikäiset

Luontosuhteemme luodaan lapsuudessa. Lapsien luonnossa oleskelu- ja liikkumismahdollisuuksia tuleekin tukea ja mahdollistaa mahdollisimman moninaisesti. Pienten lasten luontosuhteelle merkityksellisiä on lasten vanhempien, sukulaisten ja tuttavien ulkoilu- ja luonnossa liikkumisen tottumukset, joita kaikkia tulisi pyrkiä aktiivisesti lisäämään ja vahvistamaan. Toinen merkittävä luontosuhteen luoja lapsille ovat päiväkodit. Sekä perheiden, että päiväkotien luonnossa oleskelu- ja liikkumismahdollisuuksia voidaan parantaa lähiluonnon monimuotoisuutta sekä saavutettavuutta ja erilaisia luontoliikunta- ja harrastusmahdollisuuksia parantamalla.

Alle kouluikäisillä retket lähiluontoon, sekä päiväkotien ja kotien pihojen luonnon monimuotoistaminen ovat helppoja keinoja lisätä luontokontakteja.

Kuva Johanna Huovila.

Päiväkotien pihat viherpihoiksi
Suomalaisessa tutkimuksessa selvitettiin päiväkotien pihamateriaalien merkitystä lasten kehon mikrobistolle siirtämällä pihamaille metsäpohjaista kasvustoa. Tulokset olivat merkittäviä ja lasten immuunijärjestelmän säätely parani jo muutamissa viikoissa. Tämä taas ehkäisee autoimmuunisairauksia ja allergioita. (Roslund ym. 2020)

Kouluikäiset

Kouluikäisillä luontosuhteen muodostumista voidaan avustaa rutiinien luomisella, eli ottamalla luonto osaksi jokaviikkoista kouluarkea. Yhdeksässä vuodessa ala- ja yläkoulun aikana ehtii käymään tuhansia kertoja lähiluonnossa liikkumassa ja oppimassa, jos vain ulkoluokkatoiminta otetaan osaksi koulujen arkea. Kouluikäisille tärkeää on myös koulun lähiympäristön ja välituntialeuiden luontokontaktien mahdollistaminen sekä aktiiviset koulumatkat, joiden aikana ollaan kontaktissa luontoympäristöihin.

Kouluympäristöjen luonnon monimuotoistaminen muun muassa viljelylaatikoita lisäämällä toimii myös aktivoivana oppimisympäristönä.

Myös kouluikäisille perhe ja lähipiiri ovat merkittävässä asemassa luontosuhteen muodostumisessa ja ylläpitämisessä. Lähialueen luontokohteet tarjoavat huikeita retkeily- ja seikkailumahdollisuuksia.

Ulkoluokat ja uudet oppimisympäristöt
Oppimisen siirtäminen osittain koulun lähiluontoon ja ulkoympäristöihin mahdollistaa oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta merkitykselliset ulkoilu- ja liikkumistuokiot. Samalla esimerkiksi viikottain toistuva ulkoluokka pitää yllä lapsena opittua ulkoilurutiinia. (Jäppinen, 2024)

Nuoret

Lasten ja nuorten vapaa-aika tutkimuksen (2022) mukaan noin 90% nuorista liikkuu luontoympäristöissä. Nuoruus on kuitenkin myös aikaa, jolloin sekä aktiivinen liikkuminen ja luontokontaktit vähenevät useimmilla meistä. Esimerkiksi päivittäiset askelmäärät tipahtavat noin puoleen alakoulun ja toisen asteen koulun välissä.

Nuorilla luontokontaktit lisääntyvät esimerkiksi harrastusten ja vapaa-ajan vieton merkeissä. Yhteiskunta voi mahdollistaa uusia harrastuspaikkoja ja -mahdollisuuksia.

Nuoret kuitenkin hyötyvät luonnossa vietetystä ajasta ja luonnossa liikkumisesta samalla tapaa kuin muut ikäryhmät. Useissa opiskelijoille tehdyissä tutkimuksissa lyhyet 10–30 minuutin piipahdukset luontoympäristöissä ovat parantaneet tutkimuksiin osallistuneiden mielialaa ja vähentäneet negatiivisia tuntemuksia ja stressiä, mutta myös vaikuttaneet fysiologisesti muun muassa verenpaineen ja sykkeen laskuna. (Meredith ym. 2020) Tässä ikäryhmässä merkittävä osa kärsii mielenterveyden haasteista (Kiviruusu ym. 2024), joten luonnossa oleskelun ja liikkumisen mahdollisuuksien lisääminen on erityisen tärkeää. Myös monimuotoisen luonnon lisääminen koulu- ja opiskeluympäristöihin, sekä opiskelujen aikaisten luontokontaktien lisääminen on tärkeää.

Työikäiset

Työikäisistä kolmannes ei koe terveydentilaansa hyväksi tai melko hyväksi. (Sarkkila ym. 2024) Tässä lisääntyneellä luontoympäristöissä oleskelulla ja liikkumisella voisi olla suuri koettua hyvinvointia lisäävä merkitys, sillä molemmat, sekä luontoympäristöt, että liikkumisen lisääminen lisäävät koettua hyvinvointia ja useita terveyden tilaan vaikuttavia muuttujia.

Luontotyöpäivät on tapa siirtää palaverit luontoympäristöihin. Säät ovat vain pukeutumiskysymys, ja kokouksen voi viettää vaikkapa pulkkamäessä.

Työikäisillä hyviä tapoja ujuttaa luontoa arkeen ovat uudet harrastukset sekä työ- ja asiointimatkojen aktivoiminen kävellen tai pyörällä sekä julkisilla kuljettaviksi. Puolen tunnin kävelymatka töihin pitää huolen viikon liikkumissuosituksesta, mutta myös luontosuosituksesta, varsinkin jos reitistöt kulkevat ainakin osittain luontoympäristöissä.

Luontotyöpäivä
Luontotyöpäivien teemojen tuominen osaksi työkulttuuria auttaa työikäisiä lisäämään luontokontaktejaan siinä missä ulkoluokat auttavat kouluikäisiä. Palaverit ja etäkokoukset voi siirtää käveltävinäpidettäviksi ja mahdollisuuksien mukaan luontoympäristöihin. Myös aktiiviset työmatkat ja työmatkarönsyily ovat mainioita keinoja lisätä luontokontakteja ja aktiivista liikkumista päiviin.

Seniorit

Väestön ikääntyessä ja väestöllisen huoltosuhteen heikentyessä on yhä merkityksellisempää ylläpitää ja vahvistaa ikääntyvän väestön hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä. (THL – Raportti 1/2025) Seniori-ikäisillä lähiluonnon ja sen saavutettavuuden, eli esimerkiksi laadukkaiden, ympäri vuoden ylläpidettyjen reitistöjen ja taukopaikkojen, merkitys kasvaa iän lisääntyessä. Seniori-ikäisillä korostuu asuinalueen viheralueiden ja luonnon monimuotoisuuden lisääminen sekä mahdollisuudet päästä kosketuksiin lähiluonnon kanssa, esimerkiksi erilaiset puutarha- ja pihatyöt.

Luonnon tarkkailu voi tarjota ympärivuotista tekemistä seniori-ikäisille niin omassa pihassa kuin lähiluonnon reitistöilläkin.

Seniori-ikäisillä myös erilaiset retket ja ryhmämuotoinen toiminta tukevat luontokontaktien ylläpitoa ja lisäämistä. Myös marjastus ja sienestys toimivat tuttuna tapana ylläpitää kontakteja luonnon monimuotoisiin mikrobistoihin ja lisäävät samalla tärkeää luontoympäristöissä vietettyä aikaa sekä tukevat monipuolista kehon käyttöä ylläpitäen motorisia taitoja.

LUONTOPYSÄKIT
Saavutettavan luonnon yksi avaintekijöistä tulevaisuuden kannalta on julkisen liikenteen mahdollistama luontoympäristöjen saavutettavuuden lisääminen. Tämän merkitys nousee varsinkin kaupunkiympäristöissä sekä esimerkiksi kansallispuistojen saavutettavuuden näkökulmasta vahvasti esille. Kaupunkiympäristöissä luontopysäkit mahdollistavat muun muassa senioreiden ja autottomien lapsiperheiden luontokohteiden laajemman saavuttamisen ja kansallispuistoissa ympäristön näkökulmasta yksityisautoilua kestävämmän tavan nauttia näistä suomalaisen luonnon helmistä. (Meijän polku, Luontopysäkit)

Luontosuositus – 300 potenssiin 2

Liikkumattomuuden ja paikallaanolon kustannuksiksi on Suomessa arvioitu noin 3,2–7,5 miljardia euroa vuodessa ja määrän arvellaan kasvavan väestön ikääntyessä ja sairastavuuden lisääntyessä (Vasankari ym. 2018). Mielenterveyden ongelmista kärsivien määrä on myös kasvussa Suomessa, ja pelkästään niiden aiheuttamien työpoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden kulut ovat arvion mukaan yli 2 miljardia euroa vuodessa (Kestilä ym. 2025).

Luontoympäristöt tarjoavat nautinnollisia liikunta- ja liikkumismahdollisuuksia ympäri vuoden.

Aktiivisen ulkoilun ja liikkumisen lisääminen toimisi ehkäisynä useimpiin terveysongelmiimme. Esimerkiksi amerikkalaistutkimuksessa havaittiin, että vähintään 300 minuuttia reipasta liikkumista viikossa laski kuolleisuutta merkittävästi (Lee ym., 2022). Eurooppalaisessa tutkimuksessa taas havaittiin, että liikkumissuositusten mukaisesti liikkuvat saavuttivat 1–2 tervettä elinvuotta enemmän kuin vähemmän liikkuvat. (Nyberg ym. 2025) Toisaalta sitten yli 7 500 askeleen ottaminen päivittäin on todettu vähentävän masennuksen esiintyvyyttä. (Bizzozero-Peroni ym. 2024) 7 500 askelta vastaa noin tunnin päivittäistä kävelyä. Jos tuosta askelmäärästä vähennetään arjessa normaalisti kertyvät askeleet, niin puhumme ihmisestä riippuen noin 25–45 minuutin päivittäisestä kävelylenkistä, eli viikkotasolla siis noin 300 minuutista.

Näyttäisikin siltä, että ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta optimaalisin resepti olisi liikkua aktiivisesti luontoympäristössä 300 minuuttia viikoittain. Luontokontaktien ja aktiivisen liikkumisen lisäämisellä voisimme ennaltaehkäistä merkittävän osan elämäntapasairauksistamme, kohentaa elämänlaatuamme sekä vähentää merkittävästi terveydenhuollon kuluja.

Luonto ja aktiivinen liikkuminen mahdollistavat meille paljon samankaltaisia hyvinvointi- ja terveyshyötyjä, jotka alkavat vaikuttamaan heti ja lisääntyvät luonnossa tai liikkuen vietetyn ajan kasvaessa. Liikunnan vaikutuksista terveyteen löydät **UKK-instituutin sivuilta**.

Toteuttamalla pääosan **Liikkumisen suosituksen** suosituksista ulkotiloissa ja luontoympäristöissä voisimme hyödyntää myös luonnon suomat hyvinvointi- ja terveyshyödyt samalla. Tämän merkitys kasvaa vähän liikkuvien ihmisten arjessa, koska luonnosta saatavat terveyshyödyt voivat kohentaa hyvinvointia, vaikka viikottaista liikkumista ei kertyisi suositusten mukaisesti.

Luontosuositus – luontoreseptiikka

Tutkimustieto monimuotoisten luonnon, hyvinvoivien ekosysteemien ja ihmisten luontoaltistuksen merkityksestä terveyden ja hyvinvoinnin lähteenä kasvaa koko ajan. Suomessa ei kuitenkaan ole luonnossa liikkumista ja oleskelua ohjaavia ajallisia tai määrällisiä suosituksia. Tällaisia suosituksia ja ohjeistuksia löytyy muiden hyvinvointiimme ja terveyteen vaikuttavien elämäntapojen, kuten liikkumisen, ravinnon, nukkumisen ja päihteiden käytön suhteen.

Luonnon hyvinvointia lisäävät ja terveyttä edistävät ominaisuudet ollaan kuitenkin tunnettu jo pitkään. Luontoympäristöihin on suunnattu toipumaan ja tervehtymään jo kaupungistumisen alkuajoista lähtien ja mielenrauhaa on osattu aina hakea luonnosta. Suomalaisesta ymmärryksestä hyvä esimerkki on noin sata vuotta sitten männikköjen keskelle perustetut keuhkotauti- eli tuberkuloosisairaalat, joissa yhtenä hoitomuotona oli potilaiden luontoympäristöissä viettämä aika.

Luontokosketuksen lisääminen on helppo tapa toteuttaa luontoreseptiikkaa.

Luonnon merkitys ymmärretään nykyaikanakin, ja esimerkiksi Luonnon virkistyskäytön strategiassa luonnon virkistyskäyttöön panostaminen ymmärretään kansallisena menestystekijänä. Yhdeksi strategian visioksi onkin asetettu, että yhä useampi löytää itselleen sopivan tavan liikkua ja olla luonnossa. (Valtioneuvoston julkaisuja, 2022:13)

Maailmalla terveydenhuollon käyttämät luontoreseptit ovat yleistymässä. Muun muassa Kanadassa ja Skotlannissa lääkärit voivat määrätä potilaille hoidoksi oleskelua sekä liikkumista luontoympäristöissä. Lisäksi Japanista lähtöisin oleva terveysmetsä-konsepti on omanlaisensa moniulotteinen luontoresepti. Terveysmetsä voi tarkoittaa sekä paikkaa, jossa on ihmisen hyvinvointia tukevaa luontoa, että toimintamalleja ja -harjoitteita, jotka luonnossa toteutettuna lisäävät hyvinvointia.

Luontoympäristöissä oleskelu ja liikkuminen lisää onnellisuutta.

Viimeisen viiden vuoden aikana terveysmetsiä on Suomessa perustettu muutamien sairaaloiden läheisyyteen, ja niitä onkin jo otettu sekä potilasryhmien että omaisten käyttöön (Lipponen ym., 2023). Keski-Suomessa terveysmetsäajatusta ollaan viety myös maakunnalliselle tasolle (Jäppinen ym. 2024) ja Luontolähetettä on lähdetty kehittämään Kajaanissa ja Lahdessa (Luke, 2024).

3–30–300 -luontosuositus sisältää helpon luontoreseptin, jolla voidaan aktivoida erilaisia ihmis- ja asiakasryhmiä luonnon hyvinvointivaikutusten äärelle: käy kolme kertaa viikossa luontoympäristöissä ja pyri olemaan näissä ympäristöissä vähintään 30 minuuttia kerrallaan. Reseptin saaja huomioiden reseptin toiminnallisuutta voidaan muokata esimerkiksi ulkona oleskelusta puutarhatöihin tai kolmenkymmenen minuutin kävelyistä vauhdikkaisiin polkujuoksulenkkeihin – jokaiselle löytyy oma tapansa nauttia tämä luontoresepti.

RESEPTISTÄ TAVOIKSI
Tutkimusten mukaan uuden tavan muodostuminen kestää keskimäärin noin kaksi kuukautta, ja tavan automatisoituminen hieman pidempään (Husu, 2025; Singh ym. 2024). Eli ota tavaksi lähteä luontoympäristöihin vähintään kolme kertaa viikossa. Muutamien kuukausien jälkeen luonnossa käyminen on muuttunut osaksi lisääntyneen hyvinvoinnin arkea.

RETKIRESEPTI
Retkihaasteen kaltaiset pidempiaikaiset luonnossa liikkumisen ’reseptit’, eli haasteet, tarjoavat sinulle tekemistä vaikka vuoden jokaiselle viikolle. Myös Meijän polun Vuosikellosta löydät luontoympäristöissä oleskelun ja liikkumisen reseptiikkaa erilaisten haasteiden muodossa.

Luontosuositus – 300

Aseta tavoitteeksi viettää luontoympäristöissä viikottain yhteensä 300 minuuttia, eli 5 tuntia. Tutkimuksissa on saatu näyttöä koetun hyvinvoinnin merkittävästä lisääntymisestä sen jälkeen kun luonnossa on vietetty viikkotasolla vähintään 120 minuuttia, ja koettu hyvinvoinnin koheneminen säilyy aina 300 minuuttiin saakka. (White ym. 2019)

300 minuuttia saattaa aluksi tuntua pitkältä ajalta, mutta hujahtaa vauhdilla esimerkiksi kajakkiretkellä.

Optimaalisinta olisi siis viettää aikaa luonnossa useamman tunnin verran viikossa. Jos et ole aiemmin viettänyt juurikaan aikaa luonnossa, niin luontosuosituksen minimitasolla (vähintään 3 kertaa viikossa ja vähintään 30 minuuttia kerrallaan) saat kasaan jo 90 minuuttia luontoaikaa. Rutiinien vakiintuessa, omien lempipaikkojen ja ulkoilutapojen löytyessä on helppo lähteä lisäämään luonnossa vietettyä aikaa.

Kohden lähiluontoa!

Lähiluonnon ja -reitistöjen merkitys kasvaa suomalaisten luontokosketuksen ja luonnossa oleskelun sekä liikkumisen kehtona. Tällä hetkellä noin kolmannes ulkoilukerroistamme tapahtuu alle 300 metrin päässä kotoamme ja 85 prosenttia alle kymmenen kilometrin päässä kotoa. (Neuvonen ym. 2020) Lähellä kotia tapahtuvan ulkoilun mahdollisuuksia tulee entisestään lisätä, sillä tämä mahdollistaa kaikkien ikäpolvien ulkoilun ja luontokontaktien lisääntymisen. Lähiluonnossa oleskelu- ja liikkumismahdollisuudet tulee huomioida kattavasti myös esimerkiksi päiväkotien, koulujen ja erilaisten hoitolaitosten ympäristössä.

Luontokontaktimme kertyvät pääasiassa lähiluonnossa. Siirtymät lähiluontokohteisiin tulee varsinkin kaupunkialueille mahdollistaa jalan, pyörällä sekä julkisella liikenteellä tehtäviksi, jolloin voimme pienentää aktiivisesti myös ympäristökuormitustamme. Nämä liikkumismuodot tulee ottaa vahvemmin esille myös kauempana asutuskeskuksista olevien retkeilykohteiden, kuten kansallispuistojen saavuttavuutta parannettaessa. Tämä tukee myös vastuullisen matkailun kehittymistä ja auttaa luomaan Suomesta Visit Finlandin visioiman kestävän matkailun mallimaan (Visit Finland).

Ja koska pyrimme lisäämään luonnossa vietettyä aikaa, on hyvä muistaa, että jokainen lisätty hetki luonnossa on plussaa. Suuntaa siis pihalle lintuja tarkkailemaan, kävele tai pyöräile töistä tai kaupasta luontoympäristöjen kautta kotiin. Jokainen minuutti tällaisissa ympäristöissä lisää hyvinvointiasi!

Onko 300 paljon?
300 minuuttia, tai viisi tuntia, saattaa äkkiseltään kuulostaa suurelta määrältä, mutta luontoyhteyden kehittyessä yllättääkin lyhyydellään. Viikonpäiville jaettuna viisi tuntia onkin enää nelisenkymmentä minuuttia päivässä, eli yhden lyhyehkön kävelylenkin verran. Viisi tuntia sujahtaa yhdelläkin kertakäynnillä vaikkapa sieni- tai marjametsässä, puutarhatöissä tai pidemmällä rauhallisella hiihtolenkillä talvella (lämmintä juotavaa ja nuotiotarpeet mukaan). Kun luonnossa oleskelun ja liikkumisen makuun pääsee, niin viisi tuntia alkaa viikkotasolla tuntumaankin lyhyeltä ajalta. Siksi emme ole asettaneet ylärajaa, vaan luonnossa saa olla pidempäänkin.

Viisi luontokosketusta viikossa pitää lääkärin loitolla?
Suomalaistutkimuksessa, jossa lisättiin metsäpohjaista kasvustoa päiväkotien pihaan havaittiin, että lasten immuunijärjestelmän säätely parani jo muutamien viikkojen lisääntyneen luontokosketuksen jälkeen. (Roslund ym. 2020) Paremmin toimiva immuunijärjestelmä saattaa ehkäistä useiden sairauksien, kuten allergioiden ja diabeteksen ilmenemistä.

Luontosuositus – 30

Pyri oleskelemaan tai liikkumaan luonnossa vähintään 30 minuuttia kerrallaan. Vaikka luonnosta saatavat terveyshyödyt alkavat kertymään jo muutamien minuuttien oleskelun jälkeen, niin ne lisääntyvät ja monipuolistuvat luonnossa vietetyn ajan kasvaessa. Luontoympäristöt myös innostavat meitä liikkumaan ja viettämään enemmän aikaa luonnossa kuin alunperin suunnittelimme.

Luonnossa oleskelu lisää myönteisiä tunteita ja palauttaa stressaavista tilanteista. Luontoympäristöt myös vähentävät masennuksen ja ahdistuksen tunteita ja vahvistavat itsetuntoa. (Tyrväinen, 2023) Ensimmäisten minuuttien aikana hermostomme ja hengityksemme rauhoittuvat ja koettuja mielenterveyshyötyjä on tutkimuksissa saavutettu jo 10 minuutin luonnossa oleskelun aikana. 30 minuutin kävely luontoympäristöissä verratuna samankestoisiin kävelyihin rakennetuissa ympäristöissä on havaittu laskevan selkeästi muun muassa sykettä, verenpainetta sekä vähentävän negatiivisia tunteita. Luonnossa oleskelu myös lisää positiivisia tunteita, rauhoittaa ja lisää virkeyttä.

Sillä mitä luontoympäristöissä teet, ei ole juurikaan väliä. Voitkin valita sinulle mieluisimpia asioita, kuten esimerkiksi pihatöitä, kuntoilua, lukemista, riippumatossa lepäilyä, luontopoluilla kuljeskelua, luonnon ihmeiden tarkkailua, marjastamista, sienestämistä tai vaikkapa pihapelejä ja leikkejä. Voit olla myös tekemättä yhtään mitään! Tärkeintä on luontoympäristöissä oleminen – juuri sinun omalla tavallasi!

Oleskelemaan vai liikkumaan?

Luontoympäristöjen huomattavana etuna rakennettuihin ympäristöihin verrattaessa on se, että ne tarjoavat hyvinvointi- ja terveyshyötyjä itsessään riippumatta siellä olevan ihmisen toiminnasta. Luontoympäristöissä oleskelu tarjoaa siis itsessään jo monenlaisia hyvinvointihyötyjä ja siellä liikkuminen tuo sitten lisää fyysiseen aktiivisuuteen liittyviä hyvinvointi- ja terveyshyötyjä. Luontoympäristöt myös lisäävät meidän ihmisten liikkumista verrattaessa rakennettuihin ympäristöihin.

Luontoympäristöjen hyvinvointihyötyjen saamiseksi riittää niissä oleskelu. Kunta voi mahdollistaa oleskelua esimerkiksi puistojen taukomahdollisuuksia lisäämällä.

Luontosuosituksen vähimmäismäärän saa kerättyä vaikkapa kolmella kävely- tai pyöräilylenkillä viikossa. Valitse reittejä, jotka liikkuvat luontoalueilla tai niiden läheisyydessä. Suomi onkin täynnä toinen toistaan upeampia vihreissä ja sinisissä ympäristöissä kulkevia kävelyteitä ja polkuja. Ideoita uusista luontoreitistöistä ja luontokohteista voi hakea vaikkapa Luontoon.fi -palvelusta.

Yhdistämällä aktiivisen liikkumisen ja luontoympäristöt voit saavuttaa huikeita hyvinvointihyötyjä ja lyhyetkin, vain 15 minuutin kävelyt ulkona parantavat aivojemme toimintaa. Jos yhdistät ulkokävelyihin esimerkiksi lintujen tarkkailun, saat nauttia upeasta moniaistisesta luontokokemuksesta samalla lisäten omaa hyvinvointiasi.

MONIAISTISESTI ETEENPÄIN!
Luonto mahdollistaa myös moniaistiset elämykset. Katsele kasvien yksityiskohtia tai kauas horisonttiin, kuuntele lehtien havinaa tai aaltojen liplatusta, maistele marjoja tai nauti sateisen metsän tuoksuista. Tunne tuulenvire tai auringon lämpö kasvoillasi, kuljeskele polkuja, tasapainottele puun rungoilla tai astele kivillä. Luonnossa ainoa tylsä hetki on silloin, kun et pääse sinne.

Luontosuositus – 3

Jokainen luontoympäristöissä vietetty hetki tarjoaa meille moninaisia hyvinvointi- ja terveyshyötyjä. Luontosuosituksen tavoitteena onkin innostaa meitä oleskelemaan ja liikkumaan luontoympäristöissä mahdollisimman usein, mutta kuitenkin vähintään kolme kertaa viikossa. Tämä mahdollistaa luontoympäristöistä saamamme hyvinvointihyödyt, jotka perustuvat toistuviin ja säännöllisiin luontokontakteihin (Tyrväinen, 2023).

Useamman kerran viikossa ulos liikkumaan lähteminen mahdollistaa myös uusien positiivisten tottumusten muodostumisen ja muuttumisen osaksi arkea, sekä osaltaan mahdollistaa liikkumissuosituksessa suositellun aktiivisen liikkumisen määrän kertymisen viikkotasolla.

Pihatyöt ovat yksi mukava keino lisätä luontoympäristöissä oleskelua. Samalla voi lisätä oman kotialueen luonnon monimuotoisuutta.

Tärkeintä onkin lähteä liikkeelle – piha-askareisiin, lähimetsään kävelylle, lähipuistoon istuskelemaan, lähirantaan maisemia katselemaan, SUB-lautailemaan, polkujuoksemaan, frisbeegolfia pelaamaan tai työporukalla luontotyöpäivien merkeissä kävelypalaveria pitämään kaupunkiluontoon.

Luonnon terveyshyötyjä voi viikkotasolla kerätä myös yhdellä useamman tunnin luontoaltistuksella, mutta arjessa useampien lyhyempien visiittien toteutus on monille meistä helpompaa. Samalla useampi viikkovierailu luontoympäristöissä jakaa aktiivista liikkumista useammalle päivälle viikossa ja mahdollistaa myös liikkumisen lisääntymisestä kertyvät hyvinvointi- ja terveyshyödyt.

Luonnon monimuotoisuutta voidaan myös aktiivisesti lisätä asuinympäristöihin istutusten ja villiinnyttämisen avulla. Näin myös henkilöt, jotka eivät pääse liikkumaan pidempiä matkoja pääsevät nauttimaan ja hyötymään monimuotoisen luonnon terveysvaikutuksista lähiympäristössään useampana päivänä viikossa.

Luonto ja aktiivinen liikkuminen mahdollistavat meille paljon samankaltaisia hyvinvointi- ja terveyshyötyjä. Useat näistä alkavat vaikuttamaan heti ja lisääntyvät luonnossa tai aktiivisesti liikkuen vietetyn ajan kasvaessa ja kertojen toistuessa.

Lähiluontoon lumoutumaan!
Luonto tarjoaa meille mahdollisuuksia elpymiseen ja arjesta irtautumiseen (Salonen, 2020). Moniaistiset elämykset luonnossa aaltojen liplatusta kuunnellen, lintujen pesimispuuhia seuraten tai vaikkapa tuulen liikkeitä oksistossa katsellen ovat helppoja keinoja irroittautua arjen kiireistä, huolista ja murheista. Erikoisemmat kokemukset, kuten vaikkapa joutsenten äänekäs ohilento järvellä tai ukkosmyräkkä horisontissa tarjoaa meille myös mahdollisuuksia lumoutua.

Outdoor Express -busseilla Keski-Suomen kansallispuistoihin kesällä 2025

Keski-Suomen kolme kansallispuistoa: Pyhä-Häkki, Leivonmäki ja Etelä-Konnevesi saavat kesällä omat suorat bussiyhteydet, kun Outdoor Express -kuljetukset aloittavat liikennöinnin heinäkuun puolessa välissä. Syyskuun alkuun jatkuvat reitit tarjoavat vuoroviikonloppuisin, lauantaina ja sunnuntaina luontokävijöille nopeat yhteydet kansallispuistoihin.

*Retkeilijöitä Leivonmäen kansallispuistossa. Kuva Juho Jäppinen.*

Kuljetukset lähtevät Jyväskylän Matkakeskukselta ja myös matkalta pääsee kyytiin mukaan. Etelä-Konneveden kansallispuistoon on kesällä tarjolla kaksi reittiä, joista toinen kulkee Laukaan Peurungan kautta Häyrylänrantaan ja toinen Hankasalmen Revontuli Resortin kautta Kalajan alueelle. Pyhä-Häkin kuljetus pysähtyy Saarijärven keskustassa ja Leivonmäen reitti kiertää myös Joutsan keskustan kautta. Aikaa luonnosta nauttimiseen jää päivämatkailijoille noin 4-5 tuntia. Kahtena peräkkäisenä päivänä ajettavat vuorot tarjoavat mahdollisuuden yöpymiseen ja alueen matkailupalvelujen hyödyntämiseen.

Haluamme tarjota matkailijoille helpon ja kestävän tavan vierailla alueemme tärkeimmissä luontokohteissa. Toivomme, että matkailijat ja myös paikalliset löytävät Outdoor Express -kuljetukset ja meillä edessämme vilkas matkailukesä. Kertoo projektipäällikkö Johanna Maasola, Visit Jyväskylä Regionista. Tarkoituksenamme on edelleen kehittää kuljetuksia saadun palautteen pohjalta ja vakiinnuttaa ne osaksi alueen palvelutarjontaa, hän jatkaa.

Pilotoinnit ovat osa viime vuoden maaliskuussa käynnistynyttä kolmivuotista Kestävää kansainvälistä saavutettavuutta Keski-Suomen matkailuun (KeKaSa) -hanketta. Hankkeen toteuttajana on Keski-Suomen matkailun alueorganisaationa toimiva Visit Jyväskylä Region. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Rahoituksen on myöntänyt Keski-Suomen Liitto. Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat matkailualueen yhteistyökunnat, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu JAMK ja Keski-Suomen Kauppakamari.

Lue lisää: Outdoor Express – Visit Jyväskylä Region

Retkihaaste kannustaa lähtemään säännöllisesti luontoon

Retkihaaste houkuttelee ihmisiä luontokokemusten äärelle jo yhdeksättä vuotta. Haasteen tavoitteena on inspiroida ja kannustaa monipuoliseen retkeilyyn ympäri vuoden. Retkihaaste -listassa on 52 erilaista kohtaa retkien teemoiksi ja inspiraatioksi retkikohteiden valintaan. Esittelemme tässä muutaman kauniin ja monipuolisen Keski-Suomen luontokohteen Retkihaasteen näkökulmasta.

1. Retki kansallispuistoon

Meillä on Keski-Suomessa neljä upeaa kansallispuistoa. Niistä kolmeen, Leivonmäen, Etelä-Konneveden ja Pyhä-Häkin kansallispuistoon, pääsee vierailemaan kesäkauden 2025 viikonloppuina Outdoor Express -linja-autoilla. Näin kansallispuistot ovat helpommin saavutettavissa yhä useammalle retkeilijälle.

9. Retki, jolla löydät tikan pajan

Käpytikan voi nähdä lentävän ”pajalleen” männynkäpy suussaan. Käpytikka etsii sopivan rakosen puunrungosta, johon se kiinnittää kävyn toisensa jälkeen ja nokkii niistä siemenet ravinnokseen. Tikan pajan voi löytää helposti lumisesta maastosta, kun kelottuneen puun juurella on yhtäkkiä paljon käpyjä. Usein tikka jättää viimeisenä nokkimansa kävyn puunrakoseen, josta voi myös hyvin tunnistaa tikan pajan. Sellaisen voi löytää vaikkapa Mustalammelta Jyväskylästä, Nyrölän luontopolulta, Leivonmäen kansallispuistosta tai Pieksämäeltä Tahinlammen kierrokselta.

10. Retki tuttuun paikkaan

Oletko retkeillyt jossain paikassa eri vuorokauden- tai vuodenaikoina? Sama tuttu paikka voi näyttää uudelta ja erilaiselta eri valossa sekä eri olosuhteissa houkutellen yhä uudelleen ihastelemaan muuttuvaa maisemaa. Yksi tällainen kohde on Jyväskylän Mäyrävuori upeine näköaloineen.

11. Retki, kun luonto herää

Keväällä on ihana seurata luonnon heräämistä ja muuttolintujen saapumista etelänlomiltaan. Keväällä 2024 Eerolanlahden lintulaiturilla sai seurata lähietäisyydeltä silkkiuikkupariskuntaa, jotka hautoivat munia vuorotellen. Vieraillessaan Eerolanlahden lintulaiturilla voi samalla retkellä käydä myös ihastelemassa Haukanniemen keväistä luontoa.

27. Luonnosta ravintoa retki

Luonnosta voi löytää monenlaista ravintoa, mutta vinkkaamme tässä villiyrtteihin tutustumiseen hyvän kohteen. Jyväskylässä Tuomiojärven rantamaisemiin on rakennettu villiyrittipuisto, jossa opastetaulujen avulla voi helposti tunnistaa esimerkiksi siankärsämöitä, poimulehtiä ja mesiangervoja ja kerätä niitä turvallisesti.

20. Retki kulttuurin parissa

Retkikohteissa voi saada monenlaisia kulttuurielämyksiä, kuten luontokohteissa esillä olevista taideteoksista tai runoista. Toisaalta voi valita retkikohteeksi jonkin Keski-Suomen merkittäviä kulttuurimaiseman, esimerkiksi Keski-Suomen Koliksikin kutsutun Hyyppäänvuoren Laukaan Saviolla.

48. Merkityksellinen retki

Maanomistajaveljekset ovat 1980-luvulla halunneet suojella Kilpisuon kauniin keidassuoalueen turvetuotannolta. Useat maanomistajat seurasivat heidän esimerkkiään ja päätyivät suojelemaan lopulta yhteensä 160 hehtaaria suoaluetta. Luonnontilainen ja vuosisatoja koskemattomana ollut suoalue on merkityksellinen ja arvokas luonnonsuojelukohde. Esimerkiksi Kilpisuolla on monimuotoinen lajisto ja se toimii merkittävänä hiilinieluna. Lisätietoja Kilpisuosta voit lukea Retkiapinan blogista.

Retkihaaste & Rammat retkeilijät

Vuoden 2025 Retkihaasteessa olemme tehneet yhteistyötä Rammat retkeilijät yhdistyksen kanssa. Saimme heiltä listaamme kaksi tärkeää kohtaa muistuttamaan siitä, että retkeily kuuluu kaikille: 51. Retki ramman kanssa ja 52. Retki esteettömiin retkeilyrakenteisiin tutustuen. Rammat retkeilijät toivovat lisäävänsä tietoisuutta ramparetkeilystä näiden haastekohtien myötä.

Tervetuloa Retkihaasteen pariin ja inspiroitumaan luonnosta!

Retkeilyterveisin
Henni Mustakorpi ja Elina Kynsijärvi

Kategoria: Meijän kunta