Kategoria: Blogi
Ruskan väriloisto – kuvausvinkkejä syksyiseen luontoon

Ruskan väriloisto – kuvausvinkkejä syksyiseen luontoon

Syksy on luontokuvaajalle ihanaa aikaa. Sumuiset ja kuuraiset aamut luovat tunnelmaa kuviin. Muuttolintuja kokoontuu pelloille ja soille.  Auringon nousua ja laskua pääsee kuvaamaan yöunien kärsimättä. Syksyn lehdet vaihtavat väriä ja aamun ja illan matalalta paistava aurinko luo pehmeitä sävyjä kuviin. Älä myöskään pelästy syksyn myrskyjä ja sateita: usein sadekuuron jälkeen pääsee kuvaamaan usvan leikkiä metsien ja niittyjen yllä ja pisaroiden helmeilyä kasveilla. 

Usvaa Kirveslammen kierroksen varrella Leivonmäen kansallispuistossa.

Lähiluonnon monien mahdollisuuksien lisäksi Keski-Suomen kansallispuistot ovat hienoja kuvauskohteita. Etelä-Konneveden kansallispuistossa pääsee kuvaamaan hienoja maisemia Kalajanvuoren laelta. Lisäksi Kalajan kierroksen varrella on vanhoja jättiläishaapoja, joiden lehtien sävyt vaihtelevat keltaisesta kirkkaan oranssiin ja syvän punaiseen. Yhdessä puussa saattaa näkyä useampia näistä sävyistä samaan aikaan, mikä luo kauniita värikontrasteja, tutummin liikennevaloskaalan. Vanhojen haapojen pinnalla elää satoja erilaisia päällyskasveja (epifyyttejä) ja lähikuvauksella pääsee ihan uuteen valokuvauksen näkökulmaan. Voit myös kurkata kaatuneiden runkojen alle ja ihmetellä erilaisia kääpiä. Ylempänä näiden haapojen rungolta löytyy myös perinteinen puhtaan ilman indikaattorilaji, raidankeuhkojäkälä.

Leivonmäen kansallispuistossa Kirveslammen kierroksella pääsee kuvaamaan hienoja syysmaisemia Haapasuon luontotornista. Suoalueet ovat usein sumuisia syysaamuisin, mikä luo pehmeän, unenomaisen tunnelman kuviin. Auringonvalo ja usva avoimien harjumaisemien männiköissä on myös ainutlaatuinen. Harjujärven esteettömältä taukopaikalta avautuu syksyinen väriloisto järven yli ja Luupään 2,2 km lenkillä voi ihastella suoluonnon aluskasvillisuuden okransävyjä ja tietysti suopursujen tuoksuja. 

Pyhä-Häkin kansallispuiston metsissä humisevat 400 vuotta vanhat ikihongat. Aarniometsässä kulkeva Mastomäen polku on 3,2 kilometrin mittainen. Kelopuiden rungoilla on jälkiä vanhoista metsäpaloista ja hienoja kuvia saa myös korkeuksiin kurottavista puiden latvoista. Vanhoissa metsissä on myös paljon mahdollisuuksia lähikuvauksiin, esimerkiksi syvänvihreitä sammalia ja kasteisia hämähäkinverkkoja.  

Salamajärven kansallispuiston kivikkoiset kankaat, laajat suot ja aamu-usvaiset järvet tarjoavat monipuolisia kuvauskohteita. Tunnelmallisia kuvia voi ottaa myös syysillan hämärässä loimuavilta retkitulilta. Pilvettömällä säällä tähtitaivas on kansallispuistossa kuvattavissa ilman valosaastetta ja voit jopa kuvata ilman erikoislaitteita Linnunrataa, kännykän kamera riittää.

Luontoa kuvaillessa on hyvä pitää muutama perusasia mielessä. Näitä on listattu alle. Tärkeintä on kuitenkin lähteä liikkeelle, ja ottaa kamera mukaan. Luonto tarjoilee kaiken muun.

Mieti, miten voit kuvata häiritsemättä kuvattavaa

  • Pidä huolta luonnosta ja vältä tarpeetonta maaston kuluttamista. Pysy merkityillä poluilla. Kasvien tallautuminen valokuvatessa on ongelma monissa paikoissa.
  • Kun kuvaat eläimiä, muista, ettet kuvaamisella saa häiritä niitä. Teleobjektiivit ja uudemmat kännykät mahdollistavat kuvaamisen etäältä, jolloin voit tallentaa eläimiä ilman, että häiritset niiden luonnollista käyttäytymistä.
  • Jos kuvaat ihmisiä, pyydä aina ennen kuvaamista lupa kuvan ottamiseen ja mahdolliseen julkaisuun.
  • Ole vastuullinen sosiaalisen median kanavissa ja verkossa. Varmista, että jakamasi GPS-jäljet ja sosiaalisen median sisällöt noudattavat retkietikettiä ja suojelualueen sääntöjä. 
  • Droonien lennättäminen on kielletty kansallispuistojen liikkumisrajoitusalueilla sekä lintujen tärkeillä pesimäalueilla (esimerkiksi saarilla, luodoilla ja rantakosteikoissa, joilla pesii lintuyhdyskuntia) ja tärkeillä levähdyspaikoilla. Muista myös, että koirien tulee olla aina kansallispuistoissa kytkettyinä.

Tiina Hakkarainen
yhteyspäällikkö, Metsähallitus
Janne Laitinen
vanhempi asiantuntija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Kuvat erä- ja luonto-opas Sanna Eskelinen. Kuvat on kuvattu Salamajärven ja Leivonmäen kansallispuistoissa Keski-Suomessa.

Kun kuvaatte upeaa keskisuomalaista luontoa, niin somessa käyttöön #keskisuomi -tunniste, niin jaetaan luontopositiivista mielentilaa muillekin. Lisää aiheesta voi lukea Meijän Keski-Suomi -raportista.

Kansallispuistojen esitteet/ kartat

Alta löydät keskisuomalaisten kansallispuistojen esitteet, joissa myös alueiden kartat. Kuvauksellisia retkiä kaikille!

Etelä-Konnevesi
Leivonmäki
Pyhä-Häkki
Salamajärvi  
Lähiluonnosta kokonaisvaltaista hyvinvointia – Meijän metsät

Lähiluonnosta kokonaisvaltaista hyvinvointia – Meijän metsät

Hyvinvointi, terveys ja koettu turvallisuus linkittyvät jokapäiväisessä arjessa yhteen lähiluonnon kanssa. Nykyihmisen passiivinen elämäntapa, ilmastonmuutos ja luontokato kytkeytyvät myös tiiviisti toisiinsa. Miten voimme muuttaa vallalla olevia käsityksiä ja pinttyneitä ajatusmalleja, jotta luonto nivoutuisi vahvemmin osaksi meidän jokaisen arkea?

Meijän polun Meijän metsät -tiimi tarttui tähän haasteeseen, ja olemme SitraLab7 -ohjelmassa edistäneet lähiluonnon merkitystä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kivijalkana. Kiersimme viidessä keskisuomalaisessa kunnassa tavoittee lisätä yhteistä ymmärrystä luonnon hyvinvointivaikutuksista, kokonaistaloudellisista hyödyistä ja lähiluonnon ainutlaatuisista mahdollisuuksista. Lähiluonto on juuri niitä viherlaikkuja ja järvenrantoja, joiden ohi ajamme kiireen vilkkaa matkalla jostakin jonnekin.

”Työpaja muistutti siitä, kuinka helposti omaa ja kuntalaisten hyvinvointia voi parantaa.”

Työpajoissa tarkoitus oli herätellä paikalliset toimimaan itse aloitteen tekijöinä, sitrakielellä merkityksellisinä toisina, jotka arkikäyttäytymistä muuttamalla olisivat muutoksen airue. Jokaisessa työpajassa kiireetön luonto-osuus avarsi osallistujien silmiä (ja muitakin aisteja) havainnoimaan lähiluontoa ”kaikessa rauhassa”. Pysähtelimme keskustelemaan ja tarinoimaan, toisinaan meijänmetsäläiset vinkkasivat moniaistisen luontokokemuksen suuntaan; kuuntelemaan äänimaisemia, maistelemaan syksyn makuja, katselemaan muuttolintuja. Moniaistinen luontokokemus usein riittää jo irrottamaan arjen kiireestä. Keskisuomalaisen terveysmetsän ajatus on, ettei mitään tarvitse rakentaa, vaan mikä tahansa riittävän laaja ja monimuotoinen lähiluontokohde voi toimia terveysmetsänä. Tunnin luontohetken jälkeen osallistujille valkeni, kuinka helposti kokonaisvaltaista hyvinvointia voi parantaa.

”Lähiluonto mahdollistaa niin paljon.”

Silmiin pistävää oli, kuinka siistiä keskisuomalaisissa kuntakeskuksissa oli. Erityismainintana tässä Viitasaaren Porthaninpuisto, josta löytyi syyskuussa monenlaista väriloistoa, järvi sekä palvelut ihan vieressä. Viitasaarella syntyneen Henrik Gabriel Porthanin (1739-1804) merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle ja erityisesti akateemiselle edistykselle on merkittävä. Hänen kriittisyytensä tunnuksena pidetään järkevää epäilyä (sobria dubitatio). Lähiluonnon merkitystä pohdittaessa on todellakin harjoitettava järkevää epäilyä; Mihin minulla on aina kiire? Miksi pitää erikseen ajaa autolla treenaamaan? Miksi istun sisällä, kun voisin nauttia ulkoilmoista aktiivisesti ulkona?

”Lumoutumisen kokemuksia saa myös lähiluonnossa, jos antautuu kiireettömästi aistimaan ja ihmettelemään.”

Jokapäiväisiä arjen valintoja liikkumisen, ruoan, palautumisen ja laajemminkin elintapojemme suhteen olisi itse kunkin syytä pohtia määrävälein. 

Janne Laitinen
Biologi, Meijän polku, Jamk

Lainaukset ovat Meijän metsät -työpajoihin osallistuneiden ajatuksia palautekyselystä.

Meijän metsät on Meijän polun aloite, jota kehitetään osana Sitra Lab7:ää ja Luonto osaksi arkea -kokonaisuutta. Mukana Meijän metsät -kehitystyössä ovat Meijän polku, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Keski-Suomen hyvinvointialue, Keski-Suomen liikunta, IkiOma Ikä ry.
Helsingborgissa kohden työn tulevaisuutta

Helsingborgissa kohden työn tulevaisuutta

Ensimmäistä luontotyöpäivien kansainvälisen verkoston kokoontumista vietettiin Helsingborgissa, Ruotsissa syyskuun alussa. Outdoor Office Barcamp -kokoontumisen tapahtumapaikkana oli upea Fredriksdalin museo- ja puutarha-alue, jossa luontotyöpäivien mahdollistaminen on viety aivan uudelle tasolle. Fredriksdal tarjoaakin mallia kaikille, jotka haluavat siirtää työympäristöjä kohden tulevaisuutta. 

Luontotyöpäiväilmiön taustalla Fredriksdalissa on visionääri Catharina Nilsson, joka kuvassa esittelee yhtä alueen luontotyöympäristöistä.

Fredriksdal edelläkävijänä tulevaisuuden työympäristöissä

Fredriksdalissa voi järjestää perinteisiä konferensseja ja kokouksia upeissa puitteissa alueen elävän historian ja luonnon keskellä. Mutta se, mikä alueen erottaa muista kokouspaikoista on se, että luontotyöpäivien viettomahdollisuuksia on alueella kehitetty, nostettu esille ja tuotteistettu määrätietoisesti muutaman vuoden ajan. 

Fredriksdalista voi varata itselleen tai työporukalle erilaisia ratkaisuja ulkona työskentelyyn. On perinteisiä tuoli- ja pöytämahdollisuuksia erilaisissa luonnonympäristöissä, mutta sitten löytyy myös isommillekin työporukoille sopiva telttakatos ulkopalaverien pitoon, toimistopöytiä aurinkovarjoineen, liikuteltavia työtasoja sekä kiinteästi maastoon sijoitettuja erilaisia työskentepisteitä. Lisäksi on mahdollista saada työkäyttöön soveltuvia internet-tukiasemia, joiden avulla voi jakaa nettiyhteyden jopa kymmenelle hengelle kerrallaan.

Työpisteen tai kokouspaikan voi varata itselleen internetsivuston kautta ja kokoustarpeet saa alueen infopisteestä. Fredriksdalin kaupunkiorganisaation työntekijöille työpisteiden käyttö on ilmaista, ulkopuolisille työpisteiden ja välineiden käytöstä on erilaisia vuokrausmahdollisuuksia kertamaksusta kausikorttiin. 

Alueen monipuoliset reitistöt mahdollistavat myös erilaiset kävelypalaverit upeissa luontoympäristöissä, ja alueella toimivasta kahvilasta saa lounaan ja kokouskahvit tarvittaessa vaikkapa näihin luontotoimistoympäristöihin. 

Outdoor Office Barcamp

Kaksipäiväinen tapaaminen toteutettiin kokonaisuudessaan luontoympäristöissä. Tapahtuman ohjelmarunko suunniteltiin yhteistyönä barcamp-hengessä; kaikki osallistujat saivat esittää aiheita ja esityksiä tarjolle, ja näiden pohjalta muotoiltiin tapahtumapäivien ohjelmarunko yhdessä ensimmäisenä aamuna. Luontotyöpäivien hengen mukaisesti työpajoja, esitelmiä ja kehittämispalavereita pidettiin vaihtuvissa ulkoympäristöissä. Suomalaista luontotyöpäiväosaamista esiteltiin Meijän polkun toimesta. Aiheena suomalaisessa työpajassa oli passiivisuuden evoluutio ja työhyvinvointi. Iris Visser tarkasteli samaa aihetta aivoterveyden näkökulmasta. 

Barcampissä sovitaan puheenaiheet ja esitykset yhdessä työpajan alussa. Fredriksdalissa jätettiin aikatauluun myös tyhjiä kohtia, koska luontoympäristöt innostavat myös spontaaniuteen ja uusiin ideoihin.

Kohden tulevaa

Fredriksdalista kotiintuomisina oli tietysti aimo annos luontotyöpäiväkateutta töiden luontouttamisen edistämisessä organisaatiotasolla. Samalla keskusteluissa ja käytännön ratkaisujen testailussa nousi esille se, kuinka helppoa töiden siirtäminen hyvinvointia ja ideoita lisääviin ympäristöihin kuitenkin käytännössä on. Tarvitaan vain visionäärejä ja rohkeita kokeilijoita, sekä organisaatio, jossa halutaan panostaa uusiin ideoihin, työympäristöihin ja työntekijöiden hyvinvointiin. Niin, ja siihen tulevaisuuteen.

 Juho Jäppinen
Tulevaisuusviestijä, Meijän polku

 
Riippumaton nautinto

Riippumaton nautinto

Terveisiä miljoonan tähden hotellista!

Lähiluonnon tutkiminen ja matalan kynnyksen toimien etsiminen voi viedä ihmisen vähän pysyvämminkin metsään. Toimikoon tämä tarina ajatuksia herättävänä esimerkkinä aiheesta.

Kaikki alkoi harmittomasta kokeilusta reilu vuosi sitten, eikä mikään ole sen koommin palannut ennalleen. Tai no on, mutta on pari asiaa muuttunutkin. Päädyin vuosi sitten kokeilemaan riippumatossa nukkumista hieman skeptisin mielin. Mökillä maistettu resepti tuntui kuitenkin toimivan niin hyvin, että kokeilu sai pian jatkoa kotipihan takametsässä. Unenlaatu parani, illat pimeni ja jutun juoni tuli hiljalleen tutummaksi. Marraskuussa yllätin itseni talvimakuupussikaupoilta ja näin riippuvuudesta oli tulossa niin sanotusti vakavaa. Hyvää uniputkea ei edes talventulo voinut estää.

Leikittelin vuodenvaihteessa ajatuksella saada sata riippumattoyötä täyteen vuoden 2024 aikana. Miltähän tuo tuntuisi? Eräänä syyskuisena maanantainaamuna totesin, että aika mukavalta. Nyt Reitistöviikolle tultaessa öitä on tullut vielä jokunen lisääkin ja ne kenties parhaat kelit ovat vielä edessäpäin.

Taajan ulkona nukkumisen takeena on ollut mahdollisuus ripustaa leiri kodin takametsän rauhaan. Toki joukkoon on mahtunut useampia öitä vähän kauempanakin ja paikoissa, jotka ovat jo pidempään houkutelleet luokseen leiriytymään. Näin arkinen riippuminen on saanut rinnalleen sopivaa lisäväriä vaihtuvien maisemien muodossa. Ja kyllähän tuo tuore pannukahvi riippumatossa loikoillen on jotain aivan erityistä hyvin nukutun ulkoyön jälkeen. Parasta tässä kaikessa lienee kuitenkin se, että myös jälkikasvu on innostunut aiheesta ja vanhempi lapsemme riippuikin viereisissä puissa useamman kesäyön hyvillä mielin.

Kaikista tärkeintähän on kuitenkin mennä metsään!

Riippumaton virittämisen helppous mahdollistaa ulkoilun hyvin matalalla kynnyksellä. Vaivattomuus sopii hyvin arkeen, jossa ”on aina muka jotain” ja riippumaton kanssa voi kömpiä metsään melko vähäisin valmisteluin. Fiiliksen mukaan siis, eikä sadankaan yön rupeamaa ole hampaat irvessä suoritettu. Matosta on tullut myös päiväretkien vakiovaruste, josta tuntuu nykyisellään olevan hyvin hankala luopua.

Nyt syksyn tullen saamme nauttia suosikkivuodenajan rauhasta. Pimeät, viilenevät ilmat ovat myös otollista aikaa ulkona nukkumiseen. Pimeys luo tunnelmaa, luonto humisee hiljaisuuttaan ja ilma on raikasta. Makuupussin lämmössä on hyvä olla ympäröivän koleuden keskellä ja aamulla voi hyvässä lykyssä herätä sankan sumun ympäröimänä.

Vinkkejä positiiviseen riippuvaisuuteen

Öiden hiljalleen viiletessä kesän peruspaketilla pärjää melko pitkälle merinokerrastoa säätämällä ja lisäviltin tai tuplamakuupussin taktiikalla. Otsalamppu on näin syksyllä jo ehdoton apuväline, eikä ilman kuivia villasukkia voisi kuvitellakaan matkaan lähtevänsä. Kun kuusen alla näkee tarvittavan ja tarkenee, voi keskittyä itse olennaiseen: hyviin yöuniin ja hiljaisuudesta nauttimiseen.

Netistä löytyy paljon hyviä koonteja harrastuksen aloittamisesta haaveileville (esim. Endorfiinikoukussa-blogi), joten jätän alle vain muutaman mielestäni huomionarvoisen vinkin täydennykseksi:

  • Valitse nukkumiskäyttöön riippumatto, jossa on kantava, hyttysverkon sisäpuolelle jäävä harjanaru. Harjanaru pitää hyttysverkon riittävän ylhäällä ja siihen voi ripustaa tavaraa käden ulottuville roikkumaan.
  • Harjoittele varusteiden käyttöä ennen metsään menoa. Majoitteen kasaaminen ei ole rakettitiedettä, mutta rutiinista on hyötyä. Näin retkellä jää enemmän aika (ja hermoja) luonnosta nauttimiseen.
  • Opettele ainakin pari solmua mm. tarpin harjanarun kiinnitystä varten. Tarpin maanaruja saa myös kiristyssoljellisina, jotka ovat näppäriä etenkin kohmeisilla käsillä operoidessa

Kaikista tärkeintähän on kuitenkin mennä metsään, päätyi sitten minkälaiseen majoitukseen, retkimuotoon tai ulkoaktiviteettiin tahansa.

Juha-Pekka Jylhä
Keski-Suomen reitistöviikon virallinen lähiluonnon kirjeenvaihtaja. Kirjoittanut aiemmin Meijän poluille Kinkomaan lähiretkimahdollisuuksista, hämäräpolkujen kutsusta sekä virran varrelle kulkemisesta.
Instagram-tili (@insinoorinmies) toimii retki- ja ulkoilupäiväkirjana.
Laulun mittainen matka SOIMA-hankkeessa

Laulun mittainen matka SOIMA-hankkeessa

SOIMA – Soivat maisemat -hankkeen luontoretket hankkeeseen osallistuneiden senioreiden ja eri alojen asiantuntijoiden kanssa tarjosivat mahdollisuuden syvempään kohtaamiseen, pysähtymiseen ja virkistymiseen. Luonto osana hyvinvointia ja senioreita osallistava taiteen luominen tuntui merkitykselliseltä. Toimin hankkeessa mm. luontoäänien nauhoittajana ja säveltä-sanoittajana sekä osallistuin yhteisille luontoretkille. 

Heidi Ilves äänityskaluston kanssa Soiman kevätretkellä Jyväskylän Haukanniemessä. Kuva Juho Jäppinen.

Alkukyselyn, retkillä osallistuneiden kanssa käytyjen keskustelujen ja osallistujien retkillä ottamien valokuvien avulla kävi ilmi, että moni koki mieleisiksi ranta-maisemat, kukkaniityt, koivikot sekä lintujen ja veden äänet. Retkien jälkeen kunkin hankkeeseen osallistuneen asiantuntijan työpöydällä olikin runsaasti tärkeitä kohtaamisia, hetkiä, muistoja, valokuvia, videoita ja nauhoitettuja luonnon äänimaisemia. Retkien ja luonnon äänimaisemien taltioinnin jälkeen myös minun oli tarkoitus säveltää näyttelyyn laulu, jossa pyrin ottamaan huomioon sekä mainitut osallistujien mieltymykset luonnon äänimaisemista, retkikokemukseni että musiikillisen estetiikkani. Minulla oli myös mahdollisuus osallistua Juha Kujanpään musiikin luomisprosessiin laulajan ja sanoittajan roolissa, yhä osallistujien ja luonnon tarjoamat näkökulmat ja äänimaisemat huomioiden.

Retkien jälkeen alkoi Jamkin Musiikin asiantuntijoiden erityinen työvaihe: Sami Lehto käsitteli studiossaan keräämiämme luonnon äänimaisemia sekä miksasi minun ja Juha Kujanpään yhdessä ja erikseen luomaa musiikkia. Haastavinta oli varmaankin saada taltioitua ja muokattua sellaisia äänimaisemia, joissa ei kuuluisi autojen jylinää. Yhteistyössä oli kuitenkin voimaa, taitoa, vuoropuhelua ja joustavuutta. Yhdessä saimme paljon materiaalia aikaan; luonto tarjosi yhteistyölle mainion lähtökohdan ja puitteet. Sävellykset ja yhteistyö ikään kuin hengittivät yhteen rytmiin metsän ja luonnon tarjoamien äänimaisemien ja retkimuistojen kanssa. Retkien suoma rauhaisa ja syvälle luotaava mielenmaisema säilyi sävellyksiä työstäessä. 

Säveltämäni kappaleen sanoitus syntyi istahtaessa retkellä rantaan ja kirjoittaessa sen, mitä luonnossa senioreiden kanssa kävely ja rauhoittuminen nosti esiin. Sanoitus sopi tunnelmaltaan ja syntyhetkeltään kahteen luonnon äänimaisemaan lintujen lauluineen, jotka toimivatkin prosessin ajan inspiraationa sekä säveltämiselle että improvisoinnille ja näiden väliselle vuoropuhelulle. Hain sävellykseltä nimenomaan vuoropuhelua luonnon äänimaiseman kanssa, ja tuo vuoropuhelu tuntui ja vaikutti valintoihin läpi säveltämisen, sanoittamisen ja osin ääniteknisten työvaiheiden. Olen tosin aiemmin säveltänyt akustisille instrumenteille, joten musiikin työstäminen pääosin ohjelmoimalla ja itseäni nauhoittamalla oli minulle uuden oppimisen mahdollisuus. Onneksi ihminen oppii läpi elämän.

Jo säveltämisen alkumetreillä lähetin sanoitukseni Juho Jäppiselle, joka alkoi visioimaan sen pohjalta videota retkillä kuvaamastaan materiaalista. Nähdessäni Juhon lopullisen videon yhdistettynä säveltämääni ja Samin miksaamaan musiikkiin ja lintujen laulun täyteisiin äänimaisemiin, tuli näkyväksi se, joka oli koko työprosessin ajan ollut aavistettavissa: luonnossa ihmisen on helppo olla itsensä, totta toiveineen ja tarpeineen. Luonto mahdollistaa syvää vuoropuhelua itsensä ja muiden kanssa. Luonnossa kulkiessaan ihmisen on helppo olla totta, läpinäkyvä, osa jotain, pieni, heikko ja vahva. Luonnossa asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Luonto halaa ihmistä missä vain elämäntilanteessa saaden sydämen kuuntelemaan ja myöntämään jotain rehellistä. Laulun mittainen matka senioreiden ja itseni kohtaamisesta poluilla oli valmis:

Kaipasin vapautta,
hiljaisuutta, voimaa.
Jotain muuta kuin arkeni, itseni, kivut.

Löysin polun metsään,
joille, soille
ja vaarojen rinteille.
Löysin rantakoivikkoon,
sun kanssa uudelleen.

Taivuin,
vaivuin kuuntelemaan tuulta, vettä, sinuakin,
hiipuvia voimiani ilman pelkoa.

Löysin polun metsään,
joille, soille
ja vaarojen rinteille.
Löysin rantakoivikkoon,
sun kanssa uudelleen.

HEIDI ILVES
Jamk musiikki, lehtori

Soimasta on kirjoitettu myös muun muassa UAS-journaliin, Jamk Arenaan sekä Meijän polun blogiin:

Äänimaisemia tallentamassa
Kiireetön luonnossa oleskelu tarjoaa elämyksiä ja mahdollistaa haltioitumisen 
Kohden soivia maisemia 
Kaikki mukavasti ihan pihalle

Kaikki mukavasti ihan pihalle

Luontokohteissa, -reiteissä ja ympäristössä monipuolisesti katsottuna on aivan valtava potentiaali ikääntyvän väestön hyvinvoinnin edistämisessä. Tämän innoittamina lähdimme IkiOma Ikä ry:ssä tarkastelemaan arki- ja lähiluontoympäristöjä laajasti ikääntyvien näkökulmasta osana IkiOma ArkiLuonto -hanketta.

Kuva Niklas Syrén.

Kartoitimme Jyväskylän lähialueiden luontoympäristöjä niin niiden fyysisten ominaisuuksien kuin myös luontoarvojen kautta. Kartoituksen avulla halusimme tarjota tietoa, jota voitaisiin hyödyntää niin yksilöiden, yhteisöjen kuin myös ympäristöjä ylläpitävien tahojen toimesta, ja joka olisi saatavilla jatkuvaa käyttöä varten. Alueen luontoympäristöjen ja -kohteiden tiedot sijaitsevat melko hajallaan, joten etsimme niitä monipuolisesti eri lähteistä, kuten virallisten luontopolkujen ylläpitäjien, kuntien vapaa-ajan palveluiden sekä erilaisten yhdistysten sivuilta. Kriteerimme olivat laajat, jotta voisimme löytää uusia kohteita ja monipuolistaa luontokokemuksia kaikille, riippumatta heidän toimintakyvystään.

Kartoituksen tuloksena löysimme hankealueelta lukuisia luontokohteita ja -ympäristöjä, jotka soveltuvat kaikenikäisille ja -toimintakykyisille. Miten upea ja monipuolinen luonto meillä Jyvässeudulla onkaan! Kohteita löytyi niin aktiivisille liikkujille ja seikkailijoille kuin niille, jotka tarvitsevat liikkumisensa tueksi apuvälineitä tai avustajaa.

Kokosimme kartoituksen tulokset yhteen ja loimme yhdistyksemme sivustolle kartan, joka tarjoaa ideoita erilaisiin luontokokemuksiin. Tavoitteenamme on tarjota kattava tietopaketti, joka auttaa ikääntyviä valitsemaan itselleen sopivia kohteita ja mahdollistaa kaikille luonnon pariin pääsemisen ja sen hyvää tekevistä vaikutuksista nauttimisen. Karttaan on koostettu erikseen:

  • matalan kynnyksen luontokohteita ja yksittäisiä paikkoja,
  • reippaaseen ja aktiiviseen ulkoiluun tarkoitettuja kävelyreittejä ja polkuja sekä
  • autolla seikkaillen tavoitettavia kauniita maisemareittejä.

Jotta kohteet ja ympäristöt todella ovat kaikkien saatavilla ja tavoitettavissa on niistä kerrottava oikealla tavalla ja oikeissa paikoissa. Riittävä, neutraali, helposti löydettävä ja ymmärrettävä tieto motivoi ja helpottaa luontoon lähtemistä esimerkiksi poistamalla ennakkopelkoja. Huomasimme, että osaan kartoitetuista kohteista ei ollut selkeitä osoitetietoja tai perille oli vaikea löytää puutteellisten opasteiden vuoksi. Lisäksi havaitsemme, että julkisissa kuvauksissa ei aina mainittu vaikkapa istumapaikkojen tai muiden rakenteiden sijoittelua tai määrää. Nämä ovat esimerkkejä useille tärkeistä ennakkotiedoista, jotka vaikuttavat retkelle lähdön suunnitteluun ja kohteen valintaan. On tärkeää panostaa saavutettavuuteen ja selkeään tiedotukseen, jotta kaikki voivat nauttia luonnon tarjoamista mahdollisuuksista täysimääräisesti.

Kuva Niklas Syrén.

Luontokohteita ylläpitäville tahoille tueksi kohteiden ja reittien kuvailuun loimme luontokohteiden havainnointilomakkeen. Lomakkeen tarkoitus on helpottaa tiedonkeruuta ja -välittämistä. Lomaketta voi soveltaa laajasti monenlaisiin kohteisiin ja reitteihin. Ladattavaan lomakkeeseen pääset tästä. Löydät samalta sivustolta myös täytetyn esimerkkilomakkeen, josta voi saada lisätukea saavutettavuuden ja luontokokemuksen kuvailuun.

Lähtekäähän tutustumaan alueen upeisiin luonto- ja retkeilykohteisiin kartan avulla!

Laura Syrén
toiminnanjohtaja
IkiOma ArkiLuonto -hankkeen projektipäällikkö
IkiOma Ikä ry

IkiOma ArkiLuonto -hankkeen on rahoittanut Leader JyväsRiihi Euroopan maaseuturahastosta. Hankkeen loppuraportin tarkempine tietoineen pääset lukemaan halutessasi tästä.
Äänimaisemia tallentamassa

Äänimaisemia tallentamassa

Miltä suo kuulostaa? Miksi kukaan haluaisi äänittää metsää? Usein ympäristön äänet ovat merkityksellinen osa jonkin paikan tai ajan kokemusta. Ääniä ei ehkä tule aina tietoisesti ajatelleeksi tai kuunnelleeksi, mutta alitajunta pistää ne merkille.

Soivat maisemat -videoissa on yhdistetty keskisuomalaista luontokuvaa, luonnon ääniä sekä videoita varten toteutettuja äänimaisemia.

Laadukkaita luontovideoita varten on usein syytä äänittää korkeatasoinen ääniraita erikseen. Videokamerat ja kännykät tallentavat myös ääntä, mutta useimmiten niissä on satsattu kameraan eikä mikrofoneihin, jolloin tallennettu ääni ei ole yhtä laadukasta kuin kuva. Äänenlaadun rajallisuuden saattaakin pistää merkille vasta myöhemmin videoita katsellessa. Videon äänipuoli paranee satsaamalla ulkopuolisiin mikrofoneihin sekä tuulensuojiin. Äänet voidaan tallentaa samanaikaisesti kuvan kanssa liittämällä kameraan ulkoinen mikrofoni, tai erillisellä digitallentimella, jolloin ääniraita liitetään videotiedostoon vasta jälkikäsittelyvaiheessa.

Äänimaisemia tallennetaan paljon myös erikseen, tällöin puhutaan usein kenttä-äänityksestä (field recording). Ympäristön äänet ovat osa kulttuurihistoriaa ja muuttuvat vääjäämättä vuosien ja vuosikymmenien varrella, siksi niiden taltiointi sinänsä voi olla arvokasta kulttuurityötä. Sata suomalaista äänimaisemaa oli kolmivuotinen (2004–2006) tallennus-, suojelu- ja tutkimusprojekti, jossa kerättiin äänimaisemia Suomen maantieteellisten rajojen sisäpuolelta. Tätä nykyä alkaa olla hankalaa löytää Suomesta enää paikkaa, missä ei kuuluisi taustalla autojen ja maanteiden ääniä.

Itseäni kiehtoo muusikkona myös konkreettisen luonnonäänen ja sävelletyn äänimateriaalin yhdistäminen, luonnonäänten käyttäminen musiikillisina elementteinä sekä rajapinta kenttä-äänityksen ja sävelletyn musiikin välimaastossa.

Kenttä-äänitys vasta-alkajalle

Nykyään lähes jokainen meistä kuljettaa kuvaus- ja äänityslaitteita aina mukanaan. Samalla tavoin kuin älypuhelimilla voidaan kuvata vaivattomasti joko still- tai videokuvaa, voidaan sillä myös nopeasti äänittää lähes kaikkea ympäristössä kuuluvaa ääntä. Äänityslaitteen tärkein ominaisuus onkin, että se on mukana. Puhelimella äänitetty äänimaisema ei ole kuitenkaan äänenlaadultaan paras mahdollinen kenttä-äänityksiin, sen mikrofoni on optimoitu lähinnä puheen välittämiseen.

Äänenlaadun parantamisen kannalta seuraava askel voi olla esimerkiksi äänittämiseen tarkoitettu digitaalinen tallennin, jossa on sisäänrakennetut mikrofonit. Esimerkiksi Zoomin H5 on tämänkaltainen digitallennin, joka toimii sekä paristoilla tai ulkoisella varavirtalähteellä. Laite on suhteellisen pienikokoinen ja helppo kuljettaa mukana. Se toimii myös omilla mikrofoneillaan sellaisenaan, mutta tarvittaessa siitä löytyy kaksi XLR-sisäänmenoa ulkoisille mikrofoneille.

Oma laitteisto

Päädyin hankkimaan viime vuonna digitallentimeksi Zoomin F3:n, joka on suunniteltu erityisesti kenttä-äänityksiin soveltuvaksi laitteeksi. Se on fyysisesti pienempikokoinen laite kuin H5, toisaalta siinä ei ole valmiina omia mikrofoneja. Teknisiltä ominaisuuksiltaan se eroaa H-sarjan laitteista sikäli, että se tallentaa äänen 32-bittisesti, ja sen mikrofonietuasteet ovat hiljaisemmat kuin Zoomin H-sarjan laitteissa – tällöin hiljaisissa äänissä on vähemmän kohinaa.

Zoom F3 toimii sekä paristoilla että ulkoisella varavirtalähteellä (power bankilla), joka kytketään USB-johdolla laitteeseen. Power bankin hankkiminen voi olla hyvä idea, tarpeeksi isokokoisella virtalähteellä voidaan äänittää keskeytyksettä vaikka kymmeniä tunteja, jolloin vältytään paristoiden vaihtamisesta maastossa. Tallentimeen kannattaa myös hankkia mahdollisimman suuri muistikortti, ettei tarvitse paikan päällä ruveta huolehtimaan tallennustilan loppumisesta.

Zoom F3 sekä tuulensuojilla varustetut mikrofonit. Kuvat Juha Kujanpää ja micbooster.com.

Kyseisessä tallentimessa ei ole itsessään mikrofoneja, joten ne on ostettava erikseen. Kenttä-äänityksessä halutaan äänittää stereokuva mahdollisimman luonnollisen kuuloisena, jolloin tarvitaan vähintään kaksi mikrofonia, jotka voivat olla esim. hertta- tai pallokuvioisia. Mikrofoneille tarvitaan myös tuulisuoja, sillä pienikin tuulenvire saattaa kuulua mikrofonin kautta napattuna ei-toivottuna kohinana. Itse valitsin kenttä-äänityssettiini mikrofoneiksi brittiläisen FEL Communicationsin kitin, joka koostui kahdesta mikrofonista, tuulisuojista sekä esim. kamerajalustaan kiinnitettävästä stereo bar -kiinnitysosasta. Valitsemaani laitteistoon vaikutti sekä hinta/laatu-suhde että koko, halusin että kaikki äänitystarvikkeet mahtuisivat reppuun eivätkä veisi liikaa tilaa.

Vielä yksi äänittämiseen tarvittava laite on kuulokkeet – on syytä aina tarkistaa mitä laite kuulee, eli miltä ääni, jota ollaan äänittämässä, kuulostaa. Jos äänität pitkää äänimaisemaa, ei kuulokkeet päässä toki tarvitse seistä koko aikaa. Riittää että ensin varmistaa, minkälaista ääntä ollaan taltioimassa, sen jälkeen voi vaikka itse kävellä pois paikalta ja jättää laitteet äänittämään vaikka puoleksi tunniksi tai tunniksi. Näin minimoidaan omien liikkeiden synnyttämä kahina äänityspaikalla.

Maastossa tehtyjä huomioita

Pienet ja kevyet clip-mikrofonit saa kiinnitettyä esim. puunrunkoon kuminauhan avulla. Jos mikrofonit kiinnittää suurin piirtein omien korvien korkeudelle, ne kuulevat sen minkä itsekin kuulen.

Kesällä ja kuumina päivinä hyttyset ja paarmat ovat kenttä-äänittäjän vihollinen. Tällöin äänittäjän varusteisiin kuuluu äänityslaitteiden lisäksi esimerkiksi hyttysmyrkkyä sekä pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet. Siinä vaiheessa kun paikka ja ääniympäristö on ihanteellinen ja mikrofonit on saatu asetettua sopiville kohdille, äänittäjän pitäisi pystyä olemaan hiljaa liikkumatta paikallaan. Jos kaikki lähiseudun hyttyset ja mäkäräiset ovat hyökänneet samaan aikaan kimppuun, äänitysreissu katkeaa helposti siihen.

Myös vesi, varsinkin satava, vaikeuttaa äänien keräämistä – tallentimet ja varsinkaan mikrofonit eivät pidä sateesta tai kosteudesta. Sadetta voi toki äänittää, mutta tällöin mikrofonit olisi hyvä saada sijoitettua johonkin paikkaan, mihin vesi ei pääse. Jotkin äänittäjät ovat rakentaneet äänityslaitteelle veden suojaksi muovikotelon, jossa on pieni reikä mikrofonin johtoja varten. Tällöin äänityslaitteen voi uskaltaa jättää joksikin aikaa metsään äänittämään itsekseen.

Kuten aikaisemmin totesin, Suomesta on vaikea löytää paikkoja, jonne liikenteen melu ei kuuluisi – edes vaimeasti taustalla. Autojen renkaista peräisin olevaa ääntä ei pistä merkille, ellei ympäristö ole muuten todella hiljainen. Liikenne rupeaa harmittamaan vasta jälkikäteen äänityksiä kuunnellessa, ja sitä voi olla jälkikäteen aika mahdotonta editoida äänitteiltä pois. Vuorokaudenaika vaikuttaa asiaan, myöhään yöllä liikennettä on todennäköisesti ainakin pienemmillä teillä vähemmän. Tosin myös luonnon äänet öisin usein eroavat päivien äänistä. 

Juha Kujanpää
lehtori
Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Juha on osallistunut Soivat maisemat -projektin äänityöhön muiden ammattilaisten kanssa. 

Joitain linkkejä ja käytännön vinkkejä kenttä-äänitykseen

Quiet American
Aaron Ximmin, kenttä-äänittäjän ja äänitaiteilijan, vinkkejä ja havaintoja äänittämisestä, tallentimista ja mikrofoneista.

Cities And Memory -projekti
Kymmenen käytännön vinkkiä kenttä-äänittäjälle

Muutamia paikkoja omien äänitysten jakamiseen

Freesound
Vapaa ja laaja tietokanta minkä tahansa äänitiedostojen jakamiseen. Äänten taso vaihtelee paljon, joukossa on heikkotasoisia kännykkä-äänityksiä mutta myös ammattitason kenttä-äänityksiä.

Radio Aporee
Eräänlainen maailmanlaajuinen äänikartta, johon kuka tahansa voi osallistua lisäämällä kartalle omia kenttä-äänityksiään, samoin niitä voi käydä kuuntelemassa ja lataamassa. Fokuksessa mahdollisimman korkeatasoiset äänitykset, esimerkiksi kännykällä tai kameralla tehdyt äänitykset eivät läpäise seulaa.
Kohden luontopositiivista Keski-Suomea

Kohden luontopositiivista Keski-Suomea

Kuvittele Keski-Suomi, joka näyttää luonnossa liikkumisen ja monimuotoisen luonnon tuoman hyvinvoinnin mallia maailmalle, ja joka on toiminut jo vuosia vihreän luontomatkailun ja -liikkumisen yhtenä kärkikohteena Euroopassa verkottuen retkeily-,  pyöräily- ja vesistöreitistöjen kautta naapurialueille ja naapurimaihin. Kuvittele Keski-Suomi, jossa pääsee Joutsasta Pihtiputaalle, Keuruulta Hankasalmelle ja Jämsästä Kyyjärvelle laadukkaita luontoreitistöjä pitkin, ja että näillä reitistöille ja niiden äärellä olevilla palveluilla törmää ympäri vuoden innokkaisiin retkeilijöihin niin läheltä kuin kauempaakin. Kuvittele Keski-Suomi, joka elää ja hengittää luontopositiivista tulevaisuutta koko olemuksellaan.

Struven ketjun pisteeltä Oravivuoren näkötornista voi nähdä keskisuomalaisen luontopositiivisen tulevaisuuden upeita mahdollisuuksia.

Miksikö kuvittelisit? Koska kuvittelemalla olemme jo ottaneet ensimmäiset askeleet kohden luontopositiivista aktiivisen liikkumisen Keski-Suomea.

Tämä tulevaisuuskenaario sai innoituksen kolmesta Keski-Suomen liiton syksyllä 2023 julkaisemasta tulevaisuuskenaarioista, joita olivat Yritysvallan nousu ja luokkayhteiskunnan paluu, Tasapainottelua kaksinapaisessa maailmassa sekä Pohjoismainen yhteistyö kurjistuvassa Euroopassa. 

Tulevaisuusajattelulla ja mahdollisia tulevaisuuksia luotaavalla työllä on sellainen sisäänrakennettu ominaisuus, että ne paitsi visioivat erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia, myös rakentavat niitä vaikuttamalla ihmisten ja organisaatioiden ajattelu- ja toimintatapoihin. Eli toimivat eräänlaisina itseään toteuttavina ennusteina. Jos meille tarjoillaan kolme synkkää, tai vähintäänkin negatiiviselta kalskahtavaa tulevaisuudenkuvaa, niin ratkaisumme tästä eteenpäin myös toteuttavat niitä. Tarvitsemme siis myös positiivisia tulevaisuuskuvia, jotta voimme aktiivisesti rakentaa positiivisia tulevaisuuksia. Olkoon yhden nimi vaikkapa Luontopositiivisesta Keski-Suomesta mallia maailmalle.

Siniset ympäristöt ja reitistöt ovat yksi keskisuomalaisen luontohyvinvoinnin ja -liikkumisen tulevaisuuden huikeista mahdollisuuksista. Kuvassa Keski-Suomen seikkailukasvattajien ja Meijän polun väkeä melomassa kohden tulevaisuutta.

Luontopositiivisesta Keski-Suomesta mallia maailmalle!

Vuonna 2035 Keski-Suomesta on tullut monimuotoista luontoa aktiivisesti tukeva ja tuottava alue, joka tunnetaan ympäri maailmaa upeissa luontomaisemissa kulkevista turvallisista vesistö-, pyöräily- ja retkeilyreiteistään ja näiden varrelle ja äärelle sijoittuvista laadukkaista ja kattavista palveluistaan. Luonnosta nauttijat ja luonnossa liikkujat eri puolelta Suomea, Pohjoismaita, Eurooppaa ja maailmaa saapuvat alueelle retkeilemään ja nauttimaan aktiivisen liikkumisen sekä puhtaan luonnon luomista hyvinvointi- ja terveyshyödyistä.

Laadukkaat ja kattavat reitistöt ja palvelut mahdollistavat myös alueen asukkaiden luonnossa liikkumisen. Vuonna 2035 keskisuomalaisten aktiivisen liikkumisen määrät ovatkin nousseet merkittävästi, ja keskisuomalaista luontopositiivista elämäntapaa käytetään onnistumisen esimerkkinä maailmalla. Luontoliikkumisen ja -osaamisen brändi on tuonut alueelle myös paljon uusia asukkaita, ja 2000-luvun alkuosan ilmiö hiljenevistä pikkukaupungeista ja kylistä on saatu käännettyä kukoistaviksi planetaarisen kantokyvyn huomioiviksi kestäviksi ja tiiviiksi asutuskeskittymiksi. 

Retkeilijöitä Leivonmäen kansallispuistossa. Keski-Suomessa on jo upeita luonto-helmiä, mutta ne on ripoteltu hajalleen. Tulevaisuudessa näitä helmiä kasvatetaan ja ne yhdistetään kauniiksi koruiksi.

Samalla luonnon monimuotoisuuden, luonnossa liikkumisen ja luontomatkailun eteen tehty työ on vienyt mallia eri puolille maapalloamme; keskisuomalainen monimuotoinen luonto, luontosuhde ja luonnossa liikkuminen ja sen monet mahdollisuudet ovat brändi. Tämä brändi vie paitsi keskisuomalaisia maailmalle, mutta myös maailmaa Keski-Suomeen; hyvinvointi luo ja tuo hyvinvointia.

Miten keskisuomalaiseen luontopositiiviseen tulevaisuuteen?

Alle on kerätty muutamia esimerkkejä, joilla Keski-Suomea viedään kohden luontopositiivista tulevaisuutta. 

  • Päijänne biosfäärialueeksi. Kansainvälinen tunnettuus vaatii kansainvälisesti tunnettuja brändejä. Unescon biosfäärialue on sellainen.
  • Pyöräilyn saralla EuroVelo 11. laadukas toteuttaminen toimisi aktiivisten liikkujien kutsukorttina maailmalla.
  • Yksi kansainvälinen brändi olisi Struven ketju. Mitäpäs, jos Keski-Suomen lävitse pääsisi kulkemaan luonnossa liikkuen näkötornilta näkötornille…?
  • Luonnonsuojelualueiden merkittävä kasvattaminen. EU:n biodiversiteettistrategian tiukan suojelun 10 prosentin tavoite ja oikeudellisen suojelun 30 prosentin tavoite lähtökohdaksi. Edelläkävijöitä kaivataan… 
  • Alueellisten vahvuuksien tunnistamista ja uuden tiedon hyödyntämistä aluestrategiatyössä.
  • Alueen luontoliikuntareitistöt vauhdikkaasti kuntoon. Ensiksi isompien asukaskeskittymien ympärille ja välille, ja sitten laajemmin koko alueelle. Muistatteko vielä Keski-Suomen maakuntauran…
  • Luontoliikunta- ja pyöräilyreitistöt kuntoon lähialueiden kanssa yhteistyössä. Keski-Suomesta ja Keski-Suomeen pitää päästä laadukkaita reitistöjä pitkin kaikista ilmansuunnista.
  • Alueen kansallispuistojen merkittävä laajentaminen ja luontomatkailukeskittymien luominen. Näiden yhdistäminen luontoreitistöillä ja jatkossa palveluiden kasvattaminen kävijämäärien kasvun myötä. Kansallispuistojen saavutettavuuden parantaminen julkisen liikenteen avulla (osittain kansallispuistojen laajentamisen mahdollistamana);  
  • Julkisen liikenteen verkosto uuteen iskuun. Junalla ja linja-autoilla pitää päästä helposti ja vauhdikkaasti eri luontomatkailun ja -reitistöjen solmukohtiin niin idässä, etelässä, pohjoisessa kuin lännessäkin. Ja luonnossa liikkumisen maakunnassa ei sovi vesillä liikkumistakaan unhoittaa…
  • Tunnistaa tämän hetken mahdolliset tulevaisuuden yhteistyökohteet ja tahot. Kaikki lähialueen isommat kaupungit ovat ottamassa vauhdikkaita luontoaskeleita; Keski-Suomen tulee ottaa vähintään yhtä vauhdikkaita askeleita, vaikka mikseipä sitä voisi vauhdikkaammin liikkua… Suunnannäyttäjän rooli olisi vielä saavutettavissa. 
  • Luontopositiivisuus ja aktiivinen liikkuminen keskisuomalaiseksi mielentilaksi.
Päijänteen biosfäärialueen hakemus olisi hyppäys kohden luontopositiivista Keski-Suomea. Keskisuomalainen tulevaisuus odottaa aivan niemen takana. Vene on vain aktiivisesti työnnettävä itse vesille…

Skenaarion uhat ja mahdollisuudet

Hiukan pilke silmäkulmassa voi sanoa, että luontopositiivisen Keski–Suomen ainoa uhka on se, että emme ymmärrä tarttua tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen. 

Mahdollisuudet taasen ovat rajattomat, jos ymmärrämme ruveta toimeen luontopositiivisen ja luonnosta nauttivan ja luonnossa liikkuvan Keski-Suomen vauhdikkaassa edistämisessä. 

Ja jos vaikka elämmekin luokkayhteiskunnassa, kurjistuvassa Euroopassa tai tasapainottelemme kaksinapaisessa maailmassa, sitä enemmän me, ja maailma, kaipaavat ja tarvitsevat luonnon monimuotoisuutta edistävien ja  monimuotoisen luonnon keskellä hyvinvointia ja terveyttä keräävien ja koko maapallon tulevaisuutta ajattelevien keskisuomalaisten mallia.

Mielen polku on nyt avattu. Nähdään perillä!

Juho Jäppinen
Tulevaisuudesta viestijä, Meijän polku

Idea positiivisista tulevaisuuskenaarioista syntyi Meijän polun palaverissa Jyväskylän yliopiston kirjastolla marraskuun alussa. Kirjastolla oli meneillään Lupa liikkua! -viikot, joilla innostetaan korkeakoulujen opiskelijoita ja henkilökuntaa kohden liikunnallisesti aktiivisempaa tulevaisuutta. Lähtekäämme sinne koko maakunnan voimin! #ksliikkuu
Päivitetty 14.10.2024.
Kohden lähiluonnon hyvinvointivaikutuksia

Kohden lähiluonnon hyvinvointivaikutuksia

Luonnossa liikkumisen terveyshyödyt ovat jo laajasti tiedossa. Luonnonvarakeskus (Luke) onkin esittänyt toiveen alueellista ja monitahoisista luontoterveysohjelmista, jotta suomalaisia voisi kannustaa omatoimisesti luontoon liikkumaan. Tällainen luontoterveysohjelma voisi tuoda mukanaan rahoitusta hyvinvointialueille ja kunnille keinoja luonnossa liikkumisen lisäämiseksi. Alueellisten pilottien toivotaan tuovan kokemuksia ja lisäävän luonnon hyvinvointivaikutuksille altistumista.1 Soivat äänimaiset -projektissa (Jamk) pilotoimme yhtä tällaista kokonaisuutta, ja Meijän polulla olemme jakaneet tietoa ja oppeja ihmisten luontoymmärryksen ja -altistuksen lisäämiseksi. 

Monipuoliset lähimetsät 

Ihmisen toiminta ja kaupungistuminen lisääntyvät kaikkialla maailmassa. Samalla kaupunkien viheralueiden saavutettavuus vähenee. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että viheralueille altistuminen parantaa ihmisen terveyttä monin tavoin. Kun kaupunkien viheralueita on vähemmän, tulee meidän ymmärtää, minkä tyyppiset viheralueet (esim. puisto, metsä) ja mitkä viheralueiden ominaisuudet (esim. kasvillisuuden tyyppi, tiheys, äänet, reitistöt) voivat edistää terveyttä ja lisätä alueilla oleskelua.* 

Suomalaiset arvostavat metsiä ja lähimetsät tuottavat todistetusti eniten terveys- ja hyvinvointivaikutuksia muihin kaupunkien viheraluetyyppeihin verrattuna. Metsien ilmastohyödyt ovatkin jo usein mukana kaupunkisuunnittelun laskelmissa, mutta luontohaittoihin ja terveys- ja hyvinvointipuolelle tarvitaan konkreettisia mittareita.Tietoperusteisessa päätöksenteossa olisikin hyötyä tutkimuksista, joissa tarkastellaan viheralueiden ominaisuuksia, kuten biologista monimuotoisuutta, kasvillisuuden tiheyttä tai maisemasuunnittelunäkökohtia. Tutkimuksen tuleekin olla tulevaisuudessa monitieteistä luonnon-, yhteiskunta- ja terveystieteiden tutkimusta ja sen tuloksien tulee olla integroitavissa kaupunkisuunnitteluun.  

Vuodenaikojen mukaan muuttuva lähiluonto 

Soiman retkillä yhtenä keskeisenä ”toteutuspaikkana” oli Jyväskylän Haukanniemen esteetön ulkoilualue, jonne pääsee myös paikallisbussilla (Luontopysäkki). Kohderyhmämme, eli tavalliset seniorikansalaiset, vierailivat Haukanniemessä eri vuodenaikoina ja palautelomakkeiden mukaan havainnoivat samassa kohteessa hyvin erilaisia asioita eri vuodenaikoina. Koen tämän valtavan hienona tuloksena; tuttu lähiluonto näyttäytyy erilaisena vuoden jokaisena hetkenä.  

Talvisilla retkillä jo omien askelten ääni ja lumen narskuminen herätti osallistujille lapsuusmuistoja, kunhan vain malttoi rauhoittui kuuntelemaan ympäristön äänimaisemia. Läheinen autotie ja liikenne tuntuivat häiritsevän meluisilta talviaikaan, kun lehtipuut olivat pudottaneet lehtensä. Keväällä vihreän eri sävyt, veden äänet ja lintujen viserrys kirjattiin elämyksinä palautelomakkeisiin. Yleisellä tasolla osallistujat huomasivat rauhoittuvansa, ja koettu kiireettömyys tarjosi mahdollisuuksia tarkempaan luonnon havainnointiin. Rauhallisesti kulkien pienehkö lähiluontokohde tuntui isommalta ja parin tunnin retki tuntui lyhyeltä. 

Yhteenveto 

Osallistujat arvostivat valtavasti pääsyä luontoon ja näille äänien, valokuvien ja kokemusten keruuretkille. Retkillä osallistujat valokuvasivat luonnosta asioita, joita he itse pitivät mielenkiintoisina ja merkityksellisinä. Äänimaisemia ihmeteltiin ja hiljaisuutta opittiin arvostamaan. Palautelomakkeisiin retkeläiset kirjasivat myös, millaisia nämä retkikohteet olivat luontotyypiltään ja millaisia ominaisuuksia näissä he arvostivat. Keväällä ja kesällä luonnon vehreys, vesielementit ja lintujen äänet keräsivät osallistujien mielenkiinnon, ja talvella huomio kiinnittyi vanhoihin puihin, avarimpiin maisemiin ja suuriin kiviin. Sama tuttu Haukanniemi näyttäytyi erilaisena eri vuodenaikoina. Tuttu lähimetsä tarjoaa myös muille eliölajeille mahdollisuuden elää lajityypillistä elämäänsä. Haukanniemi toimikin mainiona esimerkkinä kaupunkimaisesta lähiluontokohteesta, jossa sekä ihminen, että monimuotoinen luonto voivat elää rinnakkain toisiaan tukien. Tällaisia lähiluontokohteita tarvitsemme tutkitusti lisää. 

Janne Laitinen
Biologi, Meijän polku, Jamk
Janne Laitinen toimii Soivat maisemat -hankkeen retkillä luonto-oppaana.

Kuvat Soiman retkiltä Jyväskylän Haukanniemestä. Kuvaaja Juho Jäppinen, Meijän polku, Jamk.

*Tuore kansainvälinen tutkimuskatsaus kävi lävitse 215 vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusartikkelia luonnon hyvinvointivaikutuksista ihmisille.2 Yksi katsauksen silmiinpistävimmistä tuloksista on, että vain harvat tutkimukset ovat vertailleet eri luontotyyppien tai ominaisuuksien vaikutuksia suoraan; useissa tutkimuksissa tarkasteltiin viheralueiden ja puiden määrää 500 metrin säteellä kodista. Toinen päähavainto katsauksessa oli, että tutkimukset olivat hyvin erilaisia ​​suunnittelun ja toteutuksen suhteen, ja että ne erosivat suuresti myös tutkimusten ”suorituspaikoissa”. Ehkä tutkijoiden olisi syytä mennä itse oikeaan metsään tai luontoympäristöön, ja havainnoida näitä suorituspaikkoja? 

Lähteet 

1) Hiedanpää, J. (2023). Tutkittu tieto lähiluonnon hyvinvointivaikutuksista käyttöön. Luonnonvarakeskus. https://www.luke.fi/fi/blogit/tutkittu-tieto-lahiluonnon-hyvinvointivaikutuksista-kayttoon  

2) Beute, F., Marselle, M. R., Olszewska-Guizzo, A., Andreucci, M. B., Lammel, A., Davies, Z. G., Glanville, J., Keune, H., O’Brien, L., Remmen, R., Russo, A., & de Vries, S. (2023). How do different types and characteristics of green space impact mental health? A scoping review. People and Nature, 00, 1–38. https://doi.org/10.1002/pan3.1052 

  

 

 

  
Varrelle virran

Varrelle virran

Vesi on kiehtova elementti ja usein löydänkin itseni tuijottamasta tyyntä järvenselkää tai vieressä kohisevan puron alati muuttuvaa virtaa. Vesistöt eri muodoissaan tuntuvat vetävän mieltä salakavalasti luokseen, minkä huomasin tarinaani kirjoittaessa: yllättävän moneen suosikkipaikkaan liittyy olennaisena osana vesi eri muodoissaan.

Ajattelinkin tällä kertaa esitellä kolme mökkiseutumme suosikkikohdetta sekä kourallisen arkisempia levähdyspaikkoja lähimailta ja lenkkipoluilta. Retkellä tutustutaan iäkkääseen myllyvanhukseen, ihmetellään pinnan alle kätkeytyvää sukellusvenettä ja tepastellaan pitkillä pitkospuilla.

Palsankoski, Multia 

Aloitetaan seikkailumme Multialta, Keski-Suomen kuohuvimpiin lukeutuvasta kunnasta. Multian metsämailla kohisee yli kolmekymmentä koskea, jotka piiloutuvat eri puolille kunnan periä. Virtapaikkojen lisäksi maastokarttaa katselevan katse kiinnittyy villisti mutkitteleviin jokiuomiin ja niiden hauskoihin nimityksiin, kuten Makkarakierteisiin tai Hullujenmutkaan.  

Yksi kenties tunnetuin ja katselluin nähtävyys on Väätäiskyläntien varressa soljuva Palsankoski. Kalastajien suosimat koskimaisemat ovat tuttu näky myös lepohetken joenpartaalla viettäville matkailijoille, mutta virran eloa pääsee levähdyspaikan lisäksi ihastelemaan puolentoista kilometrin mittaisella luontopolulla. Reitti ylittää myös Housukosken kivikkoisen uoman, ennen kuin joen rantamia seuraileva polku nousee ylös korkealle mäntykankaalle. Sieltä jyrkkäreunainen jokilaakso avautuu puiden väliköistä lähes lintuperspektiivistä. Karttapaikka.

Uitamonkosken mylly, Multia 

Historian kuohuihin sen sijaan pääsee sukeltamaan lähempänä Multian kuntakeskusta sijaitsevalla Uitamonkoskella, jossa veden liikkeiden ohella voi ihastella yli satavuotiasta myllyvanhusta. Vuonna 1890 rakennettu mylly toimii myös myllymuseona ja sen sisälle kannattaa ehdottomasti kurkistaa. 

Myllymuseon parkkipaikalta on vain lyhyt kävelymatka läheiselle luonnonsuojelualueelle, jossa mutkittelee pieni, mutta sitäkin kiehtovampi Rympsylänpuro, joka on aina ollut etenkin lasten mieleen. Karttapaikka.

Karhunahas, Multia ja Petäjävesi 

Kahta ensin mainittua erähenkisempi ja maastonmuodoiltaan rouheampi Karhunahas soveltuu hienosti eväsretkien kohteeksi. Multian ja Petäjäveden rajalla aukeavaan rotkolampeen kannattaakin lähteä tutustumaan ajan kanssa.  

Lyhyen patikkamatkan päästä löytyvän luonnonnähtävyyden varustukseen kuuluu hieno laavu ja tulipaikka, jotka sijaitsevat rotkon laella. Karhunahtaan ympäri kiertää lyhyt luontopolku, jonka varrella voi ihastella vastapuolen korkean kallioleikkauksen ohella yläjuoksun pientä ja mutkittelevaa koskiosuutta. Tummavetinen, usein könkään kuohuista vaahtoutuva virta on ollut joskus kolmenkin myllyn koti, mutta nykyisin sen rantamilla on vain kolme vanhaa mökkirakennusta. Alueen luonto herkkää ja siellä liikkujia ohjeistetaankin kulkemaan merkittyjä reittejä pitkin. Karttapaikka.

Arkisemmat helmet 

Tunnettujen luonnonnähtävyyksien lisäksi myös arkisemmat vesiaiheet ansaitsevat paikkansa valokeilassa. Ovathan ne tärkeä osa monien päivittäisiä rutiineja ja tärkeitä voimavaroja arjen verottamien ”akkujemme lataamisen” kannalta. Niiden varsilla liikutaan luonnon suurempia nähtävyyksiä matalammalla kynnyksellä, usein jopa huomaamattamme nautiskellen, mutta aina kuin ennalta määritellysti paikalle palaten. 

Lähipurot ja lammet ovat paikkoja, jonne iltakävelyllä etsiydytään, paikkoja, joihin saavutaan kerta toisensa jälkeen sen suurempia suunnittelematta. Alla muutamia lähialueiden suosikkejani arkisten iltakävelyiden tai polkuverkostoja koluavien pyörälenkkien varsilta.

Kuvat vasemmalta ylhäältä: Velakallionlampi, Levonoja, Raudanjärvi, Sääksjärvi, Mustalampi ja Härköjärvi.

Mustalammen paikoin jopa erämaamainen tunnelma on parhaimmillaan suopursujen kukinta-aikaan. Lammen rannan evästelypaikalla istuessa ei uskoisi, että vastarannalta on vain kivenheitto paikallisbussin päätepysäkille. Karttapaikka.

Ladunmajan ja Muuramen välisen polkuverkoston varteen jäävä Härköjärvi on paikka, jonne huomaan usein päätyväni jossain vaiheessa pyörälenkkejä. Järven rauhassa on jotain kiehtovaa. Talvisin sen jäällä voi nähdä saukon jäljet. Karttapaikka.

Sääksjärven eteläiset rannat ovat paikallinen salaisuus. Kivikon pöytäkivelle voi lähteä eväsretkelle ja viereisestä lahdelmasta eteenpäin laskevan puron kivikkoinen uoma saa aina miettimään sen syntyperän saloja. Karttapaikka.

Raudanjärven pieni erämaakaista keskellä kaikkea on parhaimmillaan juuri ennen hämärää. Rannan pitkospuut kuulunevat lähialueen pisimpiin ja rantojen kaksi tulipaikkaa mahdollistavat hämärää vartovan retkinuotion valossa tunnelmoinnin. Karttapaikka.

Muuratsalon Velakallionlammen sukellusvene tuo hymyn aina huulille. Rannan nuotiopaikka toimii hyvänä välietappina niin lyhyillä metsäkävelyillä, kuin syvemmälle saaren villiin eteläpäähänkin suuntautuvilla retkillä. Karttapaikka.

Levonmäen reitistöjen virkistävä vesielementti löytyy Levonojan varresta. Verkkaisesti virtaava puro kääntyy hitaan kaarteen jälkeen vuolaampaan laskuun ja paikka onkin monien ulkoilijoiden suosiossa. Uoman ylittävät sillat antavat oman lisämausteensa kuusikon kätkemälle ourulle. Karttapaikka.

”Vesi on aika hieno elementti.” 

– Timo Silakka

Juha-Pekka Jylhä
Keskisuomalaisten reitistöjen kokemusasiantuntija, joka on kirjoittanut aiemmin Meijän poluille hämäräpolkujen kutsusta ja Kinkomaan lähiretkimahdollisuuksista.
Instagram-tili (@insinoorinmies) toimii retki- ja ulkoilupäiväkirjana.

Varrella Virran -blogi on osa Keski-Suomen reitistöviikkoa.

Yhteystiedot
Yleistietoa
Yhteistyössä