Äänimaisemia tallentamassa
Miltä suo kuulostaa? Miksi kukaan haluaisi äänittää metsää? Usein ympäristön äänet ovat merkityksellinen osa jonkin paikan tai ajan kokemusta. Ääniä ei ehkä tule aina tietoisesti ajatelleeksi tai kuunnelleeksi, mutta alitajunta pistää ne merkille.
Laadukkaita luontovideoita varten on usein syytä äänittää korkeatasoinen ääniraita erikseen. Videokamerat ja kännykät tallentavat myös ääntä, mutta useimmiten niissä on satsattu kameraan eikä mikrofoneihin, jolloin tallennettu ääni ei ole yhtä laadukasta kuin kuva. Äänenlaadun rajallisuuden saattaakin pistää merkille vasta myöhemmin videoita katsellessa. Videon äänipuoli paranee satsaamalla ulkopuolisiin mikrofoneihin sekä tuulensuojiin. Äänet voidaan tallentaa samanaikaisesti kuvan kanssa liittämällä kameraan ulkoinen mikrofoni, tai erillisellä digitallentimella, jolloin ääniraita liitetään videotiedostoon vasta jälkikäsittelyvaiheessa.
Äänimaisemia tallennetaan paljon myös erikseen, tällöin puhutaan usein kenttä-äänityksestä (field recording). Ympäristön äänet ovat osa kulttuurihistoriaa ja muuttuvat vääjäämättä vuosien ja vuosikymmenien varrella, siksi niiden taltiointi sinänsä voi olla arvokasta kulttuurityötä. Sata suomalaista äänimaisemaa oli kolmivuotinen (2004–2006) tallennus-, suojelu- ja tutkimusprojekti, jossa kerättiin äänimaisemia Suomen maantieteellisten rajojen sisäpuolelta. Tätä nykyä alkaa olla hankalaa löytää Suomesta enää paikkaa, missä ei kuuluisi taustalla autojen ja maanteiden ääniä.
Itseäni kiehtoo muusikkona myös konkreettisen luonnonäänen ja sävelletyn äänimateriaalin yhdistäminen, luonnonäänten käyttäminen musiikillisina elementteinä sekä rajapinta kenttä-äänityksen ja sävelletyn musiikin välimaastossa.
Kenttä-äänitys vasta-alkajalle
Nykyään lähes jokainen meistä kuljettaa kuvaus- ja äänityslaitteita aina mukanaan. Samalla tavoin kuin älypuhelimilla voidaan kuvata vaivattomasti joko still- tai videokuvaa, voidaan sillä myös nopeasti äänittää lähes kaikkea ympäristössä kuuluvaa ääntä. Äänityslaitteen tärkein ominaisuus onkin, että se on mukana. Puhelimella äänitetty äänimaisema ei ole kuitenkaan äänenlaadultaan paras mahdollinen kenttä-äänityksiin, sen mikrofoni on optimoitu lähinnä puheen välittämiseen.
Äänenlaadun parantamisen kannalta seuraava askel voi olla esimerkiksi äänittämiseen tarkoitettu digitaalinen tallennin, jossa on sisäänrakennetut mikrofonit. Esimerkiksi Zoomin H5 on tämänkaltainen digitallennin, joka toimii sekä paristoilla tai ulkoisella varavirtalähteellä. Laite on suhteellisen pienikokoinen ja helppo kuljettaa mukana. Se toimii myös omilla mikrofoneillaan sellaisenaan, mutta tarvittaessa siitä löytyy kaksi XLR-sisäänmenoa ulkoisille mikrofoneille.
Oma laitteisto
Päädyin hankkimaan viime vuonna digitallentimeksi Zoomin F3:n, joka on suunniteltu erityisesti kenttä-äänityksiin soveltuvaksi laitteeksi. Se on fyysisesti pienempikokoinen laite kuin H5, toisaalta siinä ei ole valmiina omia mikrofoneja. Teknisiltä ominaisuuksiltaan se eroaa H-sarjan laitteista sikäli, että se tallentaa äänen 32-bittisesti, ja sen mikrofonietuasteet ovat hiljaisemmat kuin Zoomin H-sarjan laitteissa – tällöin hiljaisissa äänissä on vähemmän kohinaa.
Zoom F3 toimii sekä paristoilla että ulkoisella varavirtalähteellä (power bankilla), joka kytketään USB-johdolla laitteeseen. Power bankin hankkiminen voi olla hyvä idea, tarpeeksi isokokoisella virtalähteellä voidaan äänittää keskeytyksettä vaikka kymmeniä tunteja, jolloin vältytään paristoiden vaihtamisesta maastossa. Tallentimeen kannattaa myös hankkia mahdollisimman suuri muistikortti, ettei tarvitse paikan päällä ruveta huolehtimaan tallennustilan loppumisesta.
Kyseisessä tallentimessa ei ole itsessään mikrofoneja, joten ne on ostettava erikseen. Kenttä-äänityksessä halutaan äänittää stereokuva mahdollisimman luonnollisen kuuloisena, jolloin tarvitaan vähintään kaksi mikrofonia, jotka voivat olla esim. hertta- tai pallokuvioisia. Mikrofoneille tarvitaan myös tuulisuoja, sillä pienikin tuulenvire saattaa kuulua mikrofonin kautta napattuna ei-toivottuna kohinana. Itse valitsin kenttä-äänityssettiini mikrofoneiksi brittiläisen FEL Communicationsin kitin, joka koostui kahdesta mikrofonista, tuulisuojista sekä esim. kamerajalustaan kiinnitettävästä stereo bar -kiinnitysosasta. Valitsemaani laitteistoon vaikutti sekä hinta/laatu-suhde että koko, halusin että kaikki äänitystarvikkeet mahtuisivat reppuun eivätkä veisi liikaa tilaa.
Vielä yksi äänittämiseen tarvittava laite on kuulokkeet – on syytä aina tarkistaa mitä laite kuulee, eli miltä ääni, jota ollaan äänittämässä, kuulostaa. Jos äänität pitkää äänimaisemaa, ei kuulokkeet päässä toki tarvitse seistä koko aikaa. Riittää että ensin varmistaa, minkälaista ääntä ollaan taltioimassa, sen jälkeen voi vaikka itse kävellä pois paikalta ja jättää laitteet äänittämään vaikka puoleksi tunniksi tai tunniksi. Näin minimoidaan omien liikkeiden synnyttämä kahina äänityspaikalla.
Maastossa tehtyjä huomioita
Pienet ja kevyet clip-mikrofonit saa kiinnitettyä esim. puunrunkoon kuminauhan avulla. Jos mikrofonit kiinnittää suurin piirtein omien korvien korkeudelle, ne kuulevat sen minkä itsekin kuulen.
Kesällä ja kuumina päivinä hyttyset ja paarmat ovat kenttä-äänittäjän vihollinen. Tällöin äänittäjän varusteisiin kuuluu äänityslaitteiden lisäksi esimerkiksi hyttysmyrkkyä sekä pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet. Siinä vaiheessa kun paikka ja ääniympäristö on ihanteellinen ja mikrofonit on saatu asetettua sopiville kohdille, äänittäjän pitäisi pystyä olemaan hiljaa liikkumatta paikallaan. Jos kaikki lähiseudun hyttyset ja mäkäräiset ovat hyökänneet samaan aikaan kimppuun, äänitysreissu katkeaa helposti siihen.
Myös vesi, varsinkin satava, vaikeuttaa äänien keräämistä – tallentimet ja varsinkaan mikrofonit eivät pidä sateesta tai kosteudesta. Sadetta voi toki äänittää, mutta tällöin mikrofonit olisi hyvä saada sijoitettua johonkin paikkaan, mihin vesi ei pääse. Jotkin äänittäjät ovat rakentaneet äänityslaitteelle veden suojaksi muovikotelon, jossa on pieni reikä mikrofonin johtoja varten. Tällöin äänityslaitteen voi uskaltaa jättää joksikin aikaa metsään äänittämään itsekseen.
Kuten aikaisemmin totesin, Suomesta on vaikea löytää paikkoja, jonne liikenteen melu ei kuuluisi – edes vaimeasti taustalla. Autojen renkaista peräisin olevaa ääntä ei pistä merkille, ellei ympäristö ole muuten todella hiljainen. Liikenne rupeaa harmittamaan vasta jälkikäteen äänityksiä kuunnellessa, ja sitä voi olla jälkikäteen aika mahdotonta editoida äänitteiltä pois. Vuorokaudenaika vaikuttaa asiaan, myöhään yöllä liikennettä on todennäköisesti ainakin pienemmillä teillä vähemmän. Tosin myös luonnon äänet öisin usein eroavat päivien äänistä.
Juha Kujanpää
lehtori
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Juha on osallistunut Soivat maisemat -projektin äänityöhön muiden ammattilaisten kanssa.
Joitain linkkejä ja käytännön vinkkejä kenttä-äänitykseen
Quiet American
Aaron Ximmin, kenttä-äänittäjän ja äänitaiteilijan, vinkkejä ja havaintoja äänittämisestä, tallentimista ja mikrofoneista.
Cities And Memory -projekti
Kymmenen käytännön vinkkiä kenttä-äänittäjälle
Muutamia paikkoja omien äänitysten jakamiseen
Freesound
Vapaa ja laaja tietokanta minkä tahansa äänitiedostojen jakamiseen. Äänten taso vaihtelee paljon, joukossa on heikkotasoisia kännykkä-äänityksiä mutta myös ammattitason kenttä-äänityksiä.
Radio Aporee
Eräänlainen maailmanlaajuinen äänikartta, johon kuka tahansa voi osallistua lisäämällä kartalle omia kenttä-äänityksiään, samoin niitä voi käydä kuuntelemassa ja lataamassa. Fokuksessa mahdollisimman korkeatasoiset äänitykset, esimerkiksi kännykällä tai kameralla tehdyt äänitykset eivät läpäise seulaa.