Lähiluonnon saavutettavuus
Lähiluonnon saavutettavuuden merkitys kasvaa vauhdikkaasti monen suuren mullistuksen vaikuttaessa elinympäristöömme ja elintapoihimme. Luontokato, ympäristön pilaantuminen ja ilmaston lämpeneminen sekä näihin nivoutuva päästöjen ja kulutuksen vauhdikkaan vähentämisen välttämättömyys ohjaavat meitä asumaan tiiviimmin, sekä oleskelemaan, liikkumaan, lomailemaan ja nauttimaan elämästämme yhä lähempänä kotiamme.
Ajatus lähteä tarkastelemaan lähiluonnon saavutettavuutta heräsi YLLI-tutkimusprojektin tuloksista, jossa vertailtiin liikunta- ja lähiliikuntapaikkojen saavutettavuutta muutamalla asuinalueella Helsingissä ja Jyväskylässä. (Virmasalo, Simula, Muukkonen, 2022) Tutkimuksessa lähestyttiin aihetta perinteisen maantieteellisen saavutettavuuden ohella myös usealla muulla ulottuvuudella mitattuna. Halusin sijoittaa lähiluonnon samaan taulukkoon YLLI-tutkimuksen liikunta- ja lähiliikuntapaikkojen kanssa (Kuvio 1.), jotta lähiluonnon saavutettavuutta voisi verrata liikuntapaikkojen saavutettavuuteen. Samalla voidaan havainnoida, millä alueilla lähiluonnon saavutettavuuden parantamisessa on vielä kehitysmahdollisuuksia.
Lähiluonnon saavutettavuus verrattuna liikuntapaikkojen saavutettavuuteen on huomattavan hyvä. Verrattuna YLLI-tutkimuksen lähiliikuntapaikkoihin erot pienenevät. Tulee kuitenkin huomata, että siinä, missä lähiluonnon saavutettavuus on varsin samankaltaista kaikkialla suurimpien kaupunkien keskustoja lukuun ottamatta, lähiliikuntapaikkojen saavutettavuus vaihtelee suuresti asuinalueiden ja kaupunkien välillä.
Lähiliikuntapaikoissa haasteena on myös se, että yhden lajin lähiliikuntapaikka ei välttämättä huomioi suurinta osaa alueen asukkaista, vaikka tarjoaakin osalle mielekästä tekemistä: pump track -rata houkuttelee osaa lapsista ja nuorista viettämään aikaa ulkona pyöräilyn ja skuuttauksen merkeissä, mutta varsinkin aikuisväestö ja iäkkäämpi väestö rajautuu näiden lähiliikuntapaikkojen aktiivisten käyttäjäryhmien ulkopuolelle. Myös monet muut lähiliikuntapaikat vaativat tietynlaista osaamista, välineitä tai motivaatiota, joita suurelta osalta lähialueen asukkaista ei välttämättä löydy.
Tässä kohden lähiluonto menee kirkkaasti ohi lähiliikuntapaikkojen. Sen hyvinvointihyötyjen äärelle pääsevät kaikki, jotka lähiluonnon fyysisesti kykenevät saavuttamaan. Jo pelkkä lähiluonnossa oleskelu tuo tiettyjä terveyshyötyjä, kuten stressin väheneminen ja verenpaineen lasku. Ja nämä hyödyt koskevat samankaltaisesti kaikkia. Luonnon hyvinvointihyötyjä on mahdollista saavuttaa vielä tätäkin helpommin, koska osa luonnon terveyshyödyistä voidaan saavuttaa pelkästään näkö-, kuulo- ja hajuaistin kautta ilman, että ollaan suoranaisessa kontaktissa luontoon. Esimerkiksi luontomaiseman katselu ikkunasta saattaa tuoda hyvinvointi- ja terveyshyötyjä. Lähiliikuntapaikkoja katselemalla ei tällaisia hyötyjä saavuteta.
Lähiluonnon ‘heikkoja kohtia’ edellä käytetyllä luokittelutavalla ovat mentaalinen sekä fyysinen ja tekninen ulottuvuus. Eli yksilön motivaatio, arvostukset, jaksaminen ja pelot sekä toisaalta esimerkiksi lähiluontokohteiden ylläpito ja turvallisuus vaikuttavat ihmisten suhtautumiseen ja näiden luontoalueiden hyödyntämiseen ulkoilemalla. Suurimpaan osaan näistä haasteista pystytään kuitenkin vastaamaan tiedon ja ymmärryksen lisäämisellä sekä lähiluontoalueiden ympärivuotista ylläpidosta ja laadusta huolehtimisella. Tässä kohtaa on hyvä huomioida, että suuri osa lähiluontokohteista, kuten lähimetsät ja vesistöalueet eivät tarvitse ihmisen toimia, vaan ne suovat hyvinvointi- ja terveyshyötyjä itsessään ja itsenäisesti. Lähiluontokohteiden ylläpito ja huolto koskee pääasiassa puistomaisia alueita, sekä erilaisia rakennettuja reitistöjä ja muita ihmisen tekemiä rakenteita. Nämä helpottavat alueiden käyttöä osalla käyttäjäryhmistä.
Saavutettavuus kävellen
Fyysinen saavutettavuus on ehkäpä helpoiten mitattavissa oleva kuviossa 1. luetelluista saavutettavuuden eri muodoista. Tästä johtuen tarkastelen lähemmin fyysistä saavutettavuutta kävelyn avulla. Kävely on saavutettavin liikkumismuoto, jota lähes kaikki pystyvät toteuttamaan riippumatta iästä, asuinpaikasta tai sosioekonomisesta asemasta.
Olen ottanut lähiluonnon fyysisen saavutettavuuden pohjaksi mallia 15 minuutin kaupunkien ajatuksesta. 15 minuutin kaupunkien perusajatus on, että ihminen saavuttaa asuinympäristöstään tarvitsemansa palvelut (työ, koulu, kaupat jne) 15 minuutin kävelymatkan sisältä. Tämä koskee myös luonto- ja virkistyskohteiden saavutettavuutta. Laajemmin tulkittuna 15 minuutin kaupungit sisältävät myös esimerkiksi pyörällä tai julkisilla kulkuvälineillä liikkumisen, jotka ymmärrettävästi laajentavat liikkumismahdollisuuksia ja -etäisyyksiä, mutta samalla kaventavat näiden liiikkumismuotojen mahdollisten käyttäjien määrää esimerkiksi taidoista ja asuinpaikasta riippuen. Kuten edellä mainittu, kävely huomioi mahdollisimman laajasti kaikki ihmiset.
Mitä lähiluontokohteiden saavutettavuus sitten tarkoittaa tarkasteltaessa kävelyaikoja ja etäisyyksiä? Monimuotoisen ja laajemman lähiluontokohteen saavuttaminen kävellen asettaa eri ihmisryhmät erilaiseen asemaan. Pienen lapsen kanssa käveltäessä 15 minuutissa edetään noin 250 metrin matka. Lastenvaunujen kanssa liikuttaessa matka tuplaantuu. Terve aikuinen kävelee 15 minuutissa reilun kilometrin matkan. Eri ikäluokat koululaisista senioreihin jäävät näiden väliin kävelyetäisyyksien vaihdellessa 350-900 metrin välillä.
Näin ollen voitaisiin lähtökohdaksi ottaa, että laadukas lähiluontokohde moninaisine liikkumis- ja oleskelumahdollisuuksineen tulisi sijaita alle kilometrin päässä kotoa. Lapsiperheitä ja ikäihmisiä ajatellen vielä huomattavasti tätä lähempänä. WHO suosittaakin, että vähintään 0,5 hehtaarin luonto-alue tulisi sijaita linnuntietä enintään 300 metrin päässä asukkaista. (WHO, 2016) Tämä vastaisi noin viidentoista minuutin kävelymatkaa oheisen kaavion ‘hitaimmille’ kävelijöille olettaen, että alue mahdollistaa suhteellisen suoran ja laadukkaan kävely-yhteyden. Ajatusta lähellä sijaitsevasta luontokohteesta tukee myös suomalaisten ulkoilutottumukset, sillä noin 30 prosenttia suomalaisten lähivirkistyskerroista tapahtuu enintään 300 metrin päästä kotoa. (Luke, 2022)
Kävelynopeuden lisääntyminen tarkoittaa sitä, että samassa ajassa saavutettavien lähiluontokohteiden määrä, monimuotoisuus ja yhteispinta-ala lisääntyy. Käytännössä siis kilometrin matkan 15 minuutissa kävelevällä henkilöllä on mahdollista saavuttaa useampia luontokohteita ja -alueita verrattuna hitaampaan kävelijään, ja näin monipuolistaa omien luontokontaktien määrää ja laatua. Tämä tekee vähemmän liikkuville ryhmille lähiviheralueiden laadun ja teknisen saavutettavuuden erityisen tärkeäksi; monimuotoisen luonnon täytyy löytyä läheltä ja sen puitteet tulee olla hyvin suunniteltu ja toteutettu.
Monimuotoisen lähiluonnon ja siellä liikkumisen ja oleskelun laajamittainen mahdollistaminen olisi suomalaisen hyvinvoinnin ja terveyden tukijalka, jolla liikuttaisiin pitkälle tulevaisuuteen. Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on luontoa kuormittavan ihmistoiminnan nopea vähentäminen. Osaratkaisuna toimii tiiviimmät kaupungit ja turhan autoilun sekä kuluttamisen lopettaminen. Nauttikaamme, liikkukaamme ja lomailkaamme yhä lähempänä kotiamme.
Lähiluonto hyvinvoinnin lähteenä
Lähiluonnolla tarkoitetaan esimerkiksi kodin, koulun tai työpaikan läheisyydessä olevaa luontoympäristöä. Määritelmät vaihtelevat merkittävästi alkaen parvekkeella olevista istutuksista katupuihin, viherkattoihin, pieniin puistoihin ja kaupunkialueilla oleviin laajoihin luonto-alueisiin.
Varsin moni suomalainen osaa hakeutua lähiluonnon hyvinvointihyötyjen äärelle, vaikkakin 16 prosenttia meistä ei käy luonnossa laisinkaan. Vuonna 2021 tehdyssä Luken tutkimuksessa tärkeimmiksi syiksi lähteä luontoon suomalaiset nimesivät fyysisen kunnon ylläpitämisen (86 % vastanneista), stressistä palautumisen ja rentoutumisen (83 %) sekä luonnon rauhan ja hiljaisuuden (79 %). (Luke, 2022) Sitran ja Kantarin tekemässä kyselyssä (2021) suomalaisten tärkeimmiksi arvioimat luonnossa tehtävät asiat olivat liikkuminen lähiluonnossa (84%) sekä luonnon havainnointi arjessa ihmisasutuksen keskellä (84%).(Sitra, 2021)
Juho Jäppinen
Fysioterapeutti, aktiivisen liikkumisen edistäjä
juho.jappinen@jamk.fi
Jäppinen on aiemmin kirjoittanut muun muassa tulevaisuuden liikkumisesta sekä päivittäisistä kävelymääristä.
Lähteet
Luke 2022: Suomalaisten ulkoiluaktivisuus säilynyt korkeana – luontoalueet entistä aktiivisemmassa ja monipuolisemmassa käytössä. Seurantajulkistus.
Sitra 2021: Suomalaisten luontosuhteet -kysely.
Virmasalo I.,Simula M., Muukkonen P. 2022. Liikuntapaikkojen ja -palveluiden saavutettavuuden ulottuvuudet spatiaalisesta sosiaaliseen
WHO. 2016. Urban green spaces and health – A review of evidence
