Lumien sulaessa on taas aika suunnata katseet lähiluontoon ja lähireitistöille. Jyväskylässä kaikkien kaupungin lähiluontokohteiden saavuttaminen onnistuu kaupungin Linkkiverkoston avulla vaivattomasti ja nopeasti.
Kevään kunniaksi päivitimme Luontopysäkkien kokoavan kartan, johon suurimpana muutoksena ilmestyi Kinkomaan ulkoilualueen maastot kuntoratoineen ja polkuineen. Lisää alueen luontoretkeilymahdollisuuksista voi lukea Juha-Pekka Jylhän blogista Lähiretkien Kinkomaa.
Muistisairaudet ovat monitekijäisiä sairauksia. Voit kuitenkin vaikuttaa itse sairastumisen todennäköisyyteen. Terveellisillä elämäntavoilla voidaan ennaltaehkäistä muistihäiriöiden syntymistä.
Liikuntaa tulisi harrastaa monipuolisesti vähintään 3–5 kertaa viikossa. Liikunnan tulisi sisältää sekä lihaskuntoharjoittelua että kestävyyskuntoharjoittelua. Tärkeää on löytää itselle mieluinen ja hyvää mieltä tuottava liikuntaharrastus. Liikuntaharjoittelun tulee olla säännöllistä ja nousujohteista, kuitenkin aina turvallisuus huomioiden. Myös luonnossa oleskelulla on paljon aivoystävällisiä ominaisuuksia.
Alle on kerätty muutamia Meijän polunVuosikellon haasteista, joilla on helppoa lähteä liikkeelle liikkumisen ja ulkonaolon lisäämiseen. Vuosikellosta löytyy myös monia muita hyvinvointiasi lisääviä ja aktivoivia haasteita.
Aivoterveellisiä muutoksia ruokavalioon saadaan lisäämällä kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöä ja kuidun määrää. Huomiota kannattaa kiinnittää rasvan laatuun ja liiallisen sokerin ja suolan vähentämiseen. Jo pienikin muutos on askel hyvään suuntaan. Lisätietoa aivoystävällisestä ruoasta Aivoliiton sivuilta.
Muisti tarvitsee pitkäkestoista, säännöllistä ja riittävän haastavaa jumppaa. Uusien asioiden opettelu sekä erilaiset harrastukset ovat hyvää lisäharjoitusta muistille. Esimerkkejä muistia ja muita ajattelutoimintoja aktivoivista toimista ovat musiikin kuuntelu, kielten opiskelu, lukeminen, ristisanatehtävät ja erilaisten pelien pelaaminen.
Jos verenpaine tai veren glukoosipitoisuus ovat korkeita tai veren rasva-arvot tavallisesta poikkeavia, tulisi kiinnittää huomiota riittävään liikuntaan ja terveellisiin ravitsemustottumuksiin edellä kuvattujen liikunta- ja ravitsemusohjeiden mukaisesti. Verenpaineen, kolesterolin ja verensokerin lääkehoitoa tulee harkita Käypä hoito -suositusten mukaisesti, mikäli elintapamuutokset eivät onnistu tai ne eivät yksin riitä.
Päijänteen retkisatamaverkosto on koko vesistön kattava ja kaikille saatavilla oleva vesistöretkeilijöiden palveluverkosto. Retkisatamia löydät matkalla Pohjois-Päijänteeltä Heinolaan ja Vesijärven puolelle Lahteen saakka. Niiden Roope-palvelut mahdollistavat kestävän retkeilyn kauniissa vesistöissämme. Jätepisteet tarjoavat paikan roskille ja huussit ihmisten tarpeille. Monin paikoin on rakennettu tiskipiste niin, että harmaat vedet suodattuvat maahan. Retkisatamat tarjoavat siis oivan paikan pysähtyä retkellä, kun tarvitset huoltoaitsellesi tai suojapaikan sään vaihtuessa.
Kaikki Roope-palvelupisteet ja Roope-satamat löydät Roope-kartaltamme, jonka voit kätevästi lisätä ”sovellukseksi” puhelimesi näytölle. Löydät Roope-kartan verkosta osoitteesta roopekartta.fi.
Retkisatamahuoltoa Päijänteellä pohjoisesta etelään
Pidä Saaristo Siistinä ry:n huoltoalus M/S Roopetar miehistöineen huoltaa parikymmentä Päijänteen retkisatamaa, jotka ovat pääosin Päijänteen Virkistysalueyhdistyksen omistamia. Retkisatamien huoltokausi alkaa toukokuussa ja kestää lokakuun puolelle saakka. Huoltoalus miehistöineen liikennöi keskikesällä joka toisella viikolla arkipäivinä, lähtee liikkeelle maanantaina aluksen lastaamisen jälkeen ja palaa kotisatamaan perjantaina. Työpäivien ajan miehistö asuu aluksella. Työpäivän aikana ehtii käydä yhdestä viiteen retkisatamakohdetta, riippuen kohteissa tehtävistä töistä ja etäisyyksistä. Silloin tällöin alus tekee myös lyhyempiä pistokeikkoja muun muassa Pohjois-Päijänteellä Kalasaareen ja Korpilahden Pirttisaareen. Alku- ja loppukaudesta huollon viikkorytmi on väljempi ja silloin korjataan yksittäisiä isompia laituri- ja rakennevaurioita.
Retkisatamat ovat kaikki erilaisia, vaikka samoja palveluja sisältävätkin. Satamissa on nuotiopaikkoja, huusseja, jätepisteitä, puuvajoja ja joissakin sauna. Laiturit kiinnityspisteineen tarjoavat turvallisen yösijan Päijänteen monenlaisissa tuulissa.
Seilaa sinäkin siististi!
Ympäristöystävällinen veneily ja vesillä liikkuminen ovat meistä jokaisen vastuulla. PSS ry muistuttaa tärkeistä asioista, joista jokainen voi huolehtia liikkuessaan vesillä. Veneily keskittyy ajallisesti muutamiin viikkoihin ja paikallisesti valmiille väylille ja satamiin, jolloin erityisesti pistevaikutukset voivat olla merkittäviä.
Huolehdi jätteistäsi veneillessä
Veneillessä on tärkeää pyrkiä ehkäisemään turhan jätteen syntyä. Aloita jätteen vähentäminen jo kaupassa valitsemalla mahdollisimman vähän pakattuja tuotteita. Pakkaa elintarvikkeet mahdollisuuksien mukaan kestäviin ja pestäviin rasioihin. Jätteiden lajittelu onnistuu vaivattomasti veneessäkin, ja monessa satamassa on jätteiden lajittelumahdollisuus. PSS ry:n Roope-jätepisteissä lajitellaan yleensä lasi- ja metallijätteet. Biojätettä ei saa laittaa kuivakäymälään.
Pidetään myös rannat roskattomina siivoustalkoilla
Yleisimpiä Suomen rannoilta löytyviä roskia ovat muoviroskat ja tupakantumpit, jotka vesistöön päätyessään hajoavat mikromuoviksi. Lisäksi tumpeista liukenee veteen monia haitallisia kemikaaleja. PSS ry:n Siisti Biitsi -ohjelma kannustaa kaikkia kansalaisia järjestämään omia siivoustalkoita haluamallaan rannalla. Roskien keräämisen lisäksi rantasiivoustalkoissa raportoidaan kerätyt roskat Siisti Biitsi -sovelluksella. Raportoinnin avulla saadaan tärkeää tietoa Suomen rantojen roskaisuudesta, minkä avulla pystytään ehkäisemään roskaantumista jo alkumetreillä. Lisätietoja: siistibiitsi.fi.
Tyhjennä käymäläjätevedet imutyhjennyslaitteeseen
Veneilijöiden käymäläjätevedet aiheuttavat pistekuormitusta erityisesti satamissa ja matalissa lahdissa. Virtsa sisältää runsaasti typpeä ja fosforia, ja sen sisältämät ravinteet ovat kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Älä siis laske käymäläjätevesiäsi veteen lisäämään rehevöitymistä, vaan käytä imutyhjennyslaitetta. Pääsääntöisesti vierasvenesatamista löytyy imutyhjennyslaite.
Vältä myrkkymaalien käyttöä veneen pohjassa
Veneen pohjassa käytettävien antifouling- eli myrkkymaalien tehoaineita ovat muun muassa kupari- sinkki- ja orgaaniset yhdisteet. Ne ovat haitallisia kaikille vesieliöille. Järvillä haitallisten myrkkymaalien käyttö on kokonaan kielletty. Maaleille on olemassa vaihtoehtoja, kuten pohjapesu ja veneen nosto ylös silloin, kun se ei ole käytössä. Veneen pohja voidaan pestä joko painepesurilla erityisellä pohjapesupaikalla tai harjapesurilla.
Käytä ympäristöystävällisiä pesuaineita
Veneen siivouksessa, astioiden pesussa ja henkilökohtaisissa pesuaineissa on syytä kiinnittää huomiota aineiden ympäristövaikutuksiin. Valitse aina fosfaatiton pesuaine veneillessä, sillä fosfaatit rehevöittävät vesistöjä. Pese astiat maissa, mieluiten astianpesupaikalla. Jos sellaista ei ole lähistöllä, kaada pesuvesi maahan, jotta ravinteet suodattuvat eivätkä valu suoraan veteen. Älä myöskään peseydy suoraan meressä tai järvessä saippuan tai shampoon kanssa.
Terhi Takkinen viestintäkoordinaattori 040 350 0319 terhi.takkinen@pssry.fi Pidä Saaristo Siistinä ry Järvi-Suomen toiminta-alue
Työ puhtaiden järvien puolesta tarvitsee tukeasi! Liity jäseneksi osoitteessa pidasaaristosiistina.fi/liityjaseneksi. Muistathan myös retkisatamien mahdolliset puunhuolto- ja saunamaksut, jotta nuotiopuita ja löylyä riittää seuraavallakin retkelläsi!
Lahjoita likaisiin töihin! Voit tehdä kertalahjoituksen tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi, katso eri lahjoitusmuodot sivuiltamme pidasaaristosiistina.fi/lahjoita.
Pidä Saaristo Siistinä ry on valtakunnallinen ympäristöjärjestö, joka edistää konkreettisin teoin meri- ja järviluonnon hyvinvointia. Yhdistyksen toiminta-alueita ovat Saaristomeri, Itäinen Suomenlahti, Pohjanlahti, Saimaa, Päijänne ja Pirkanmaa, joissa Roope-alukset alushenkilöineen pitävät huolta Roope-palvelupisteistä ja retkisatamista. Yhdistyksellä on neljä Roope-huoltoalusta, joista Päijänteellä toimii M/S Roopetar.
Konkreettisen ympäristötyön lisäksi PSS ry on mukana useissa ympäristöprojekteissa ja järjestää erilaisia kampanjoita. Esimerkiksi kaupungeille suunnattu Mahanpuruja muovista-kampanjaherättelee huomiota hulevesiin kulkeutuvien jätteiden haitoista. PSS ry:llä on myös Roope-satamaohjelma venesatamille, Siisti Biitsi–rantojensiivoustalkoo-ohjelma sekä Siisti Biitsi-kummikouluohjelma.
Kehonkoostumuksen mittaaminen on helppo tapa seurata kehon muutoksia.
Testit
Mittaa aluksi pituutesi ja punnitse painosi. Tarvitsemme näitä tuloksia kehonpainoindeksin (BMI) laskemiseen. Tämän lisäksi tärkeä mitattava on vyötärön ympärysmitta, koska se kertoo paljon elimistön sisäisen rasvan (ns. viskeraalirasva) määrästä.
Vyötärön ympärysmitta
Vyötärön ympärysmitta mitataan alimman kylkiluun ja lantioluun harjun puolivälistä, noin navan korkeudelta. Kierrä mittanauha kiinteäksi vartalon ympärille. Hengitä kerran syvään sisään ja rauhallisesti päästä ilma ulos keuhkoista ja mittaa tulos (cm). Tee kolme mittausta. Tulos on näiden keskiarvo.
Vyötärön ympärysmitatassa muutokset tapahtuvat rauhallisella tahdilla, mutta ovat sitäkin tärkeämpiä. Sentin häviäminen vyötäröltä tuo jo terveyshyötyjä useammista senteistä puhumattakaan.
BMI
Lihavuus aikuisiällä vähentää elinvuosia, mutta ikääntyessä lihavuuden haitallinen vaikutus heikkenee. Siksi ylipainon raja ikääntyneillä on sallivampi. Nuoremman aikuisen normaali painoindeksin alue on 18,5–25, mutta ikääntyneillä se on 23–29. (Terveyskirjasto)
Painoindeksin voi mittauttaa ns bioimpedenssimittauksilla mm. Meijän polun mittaustapahtumissa. Painoindeksin voi myös laskea itse, kun tietää oman pituuden ja painon. Painoindeksi lasketaan kaavalla paino jaettuna pituuden neliöllä. Eli paino (kg) : (pituus (m) x pituus (m)). Esimerkiksi 84 kiloa painavan 181 cm pitkän henkilön painoindeksi lasketaan seuraavasti: 84 : 1,81 x 1,81 = 25,9. Painoindeksin voi laskea helposti myös Terveyskirjaston painoindeksilaskurilla.
Keski-Suomen reitistöviikkollasyyskuussa liikutaan Keski-Suomen lähiluonnossa ja -reitistöillä! Ja jotta liikkuminen olisi helposti kaikkien saavutettavissa, otamme suunnaksemme lähireitistöt, joita polkujen, kävely- ja pyöräteiden, kuntoratojen ja luontopolkujen luvatussa maakunnassa Keski-Suomessa riittää.
Reitistöt toimivat keskisuomalaisen luontoliikunnan sekä luonnossa liikkumisen ja oleilun elämänrikkaana suonistona. Reitistöillä on suuri merkitys myös alueen mielikuville ja näkyvyydelle. Lisäksi reitistöt toimivat alueen asukkaille hyvinvoinnin ja terveyden ympärivuotisena lähteenä.
Lähtekäähän mukaan tekemään tulevaisuuden Keski-Suomea järjestämällä tapahtumia, retkiä, luontokohteiden esittelyjä, koulutuksia tai vain liikkumalla Keski-Suomen reitistöillä syyskuussa!
Lähiluonto-sivustolta vinkkejä lähiluonnossa liikkumisen lisäämiseen ja lähiluontoalueiden ja -reitistöjen kehittämiseen.
Meijän Keski-Suomi -julkaisussa taustoitusta keskisuomalaisen luonnon ja reitistöjen merkityksestä ja mahdollisuuksista alueen tulevaisuudelle.
”Luontotyöpäiväon tosi mahtava idea, mutta talvellahan ei toki ulkona voi työskennellä, kun on kylmä ja lunta.”
Lähdimme vuoden alussa testailemaan, kuinka luonnossa työskentely onnistuu talviaikaan. Tämä siitä syystä, että huomasimme noin kolmanneksen suomalaisesta työajasta kuluvan talven syleilyssä. Tai siis sisätiloissa, jos sinne ulos ei uskalla töitään viedä. Luonnossa oleilulle työn merkeissä tuleekin tässä tapauksessa kestämättömän pitkä tauko, joka näkyy nopeasti työhyvinvoinnissa, jaksamisessa ja yleisissä energiatasoissa. Järjestimme siis testimielessä muutamien yhteistyötahojen kanssa työpalavereita luonnon helmaan. No toimiko toimiston siirtäminen talven selkään?
Kyllä vain! Jopa odotettua paremmin. Kävimme esimerkiksi pitämässä pulkkamäkipalaveria Japalaisten kanssa. Kymmenen sekunnin mittaisilla pulkkapuheilla saimme nopeasti rikottua jään uusien tuttavuuksien kanssa. Pulkkapuhe on tietysti jyväskyläläinen versio perinteisestä hissipuheesta, jossa asiansa pitää esittää hissimatkan kestävän ajan puitteissa. Lyhyessä pulkkamäessä tuo aika oli noin 15 sekunttia. Olettaen siis, että sattui laskemaan samaan suuntaan keskustelukumppanin kanssa. Kävimme myös testaamassa luistelukokousta ja maailman suurimman valkotaulun käyttöä Jyväsjärvellä Leader Keski-Suomen tiedotusväen kanssa. Tällä reissulla emme pyrkineet rikkomaan jäätä. Tämän lisäksi rakentelimme #lumitoimiston Jyväskylän ammattikorkeakoulun pihaan ulkoilmapalavereita varten, sekä pidimme etäpalavereita talven selässä.
Kaikki kokeilemamme palaveritavat ja uudet pitopaikat herättivät innostusta ja työniloa osallistujissa. Uusia ideoitakin virisi vauhdilla uusissa ympäristöissä. Suosittelemmekin lämpimästi lähtemään ulos myös viileämmillä ilmoilla.
Seuraavaa virallista Luontotyöpäivää vietetään perjantaina 20.5. Jos lumitoimistoa tai muita talvivirikkeitä haluaa testata, niin kannattaa lähteä viemään työtä ulkoilmaan jo ennen tuota. Jos ja kun viette työtänne ulos, niin #luontotyöpäivä -tunniste käyttöön, niin pääsemme nauttimaan kanssanne. Jaettu ilo, ja niin edelleen.
Ja suomalaisen Luontotyöpäivän jälkeen pääsemme viettämään myös kansainvälistä Outdoor Office Day:tä 16.6.! Olemme suunnittelemassa Meijän poluilla jotain jännää hollantilaisten kanssa myös tuolle päivälle, mutta siitä lisää kesäkuun alussa… Mutta tässä odotellessa itse kukin luontoon työpäivää viettämään!
Turun ammattikorkeakoulun Kuntoutuksen ja liikunnan integraation YAMK-tutkinnossa toteutettu kehittämisprojekti Luontoaskel taaperon tahdissa – Luontosuhteen vahvistaminen perhekeskuskontekstissa selvitti, miten liikunta, luonnossa vietetty aika ja uni vaikuttavat taaperoikäisen kehitykseen. Työn tavoitteena oli lisätä perheiden, perheohjaajien ja terveydenhoitajien ymmärrystä taaperoikäisen lapsen kehityksestä sekä luontokontaktien, fyysisen aktiivisuuden ja unen vaikutuksista pienen lapsen hyvinvointiin. Tavoitteena oli myös kehittää uudenlaista tapaa lähestyä pikkulapsiperheiden arjen haasteita neuvolassa sekä perheneuvonnassa.
Taaperoikä on merkittävä vaihe fyysisen ja motorisen kehityksen, tunnesäätelytaitojen ja oppimisen kannalta ja fyysisellä aktiivisuudella näitten kehittymistä voidaan tukea. Tähän kun lisätään luontoelementit, ollaan jo hyvällä polulla! Taaperoikäisen kehitys on hyvin kokonaisvaltaista ja kaikki aistit ovat jatkuvasti valppaina. Mikä olisikaan siis parempi paikka mahdollistaa taaperolle monipuolisia ärsykkeitä kuin luonnossa liikkuminen?
Luontoaskel perhekeskuskontekstissa
Muuramen kunnassa taaperoiden luontosuhteen vahvistaminen on otettu huomioon osana Liikkuva Muurame-strategiaa. Luontoaskel taaperon tahdissa – Luontosuhteen vahvistaminen perhekeskuskontekstissa-kehittämisprojektissa neuvolan ja perhetyön välille kehitettiin Luontoaskel-lähetemalli. Sen tavoitteena on ottaa taaperoikäisten perheissä ulkoilua ja luonnossa oleilua aktiivisemmin puheeksi ja pohtia, voisiko ulkoilua ja luontokontakteja lisätä arkeen ja näiden avulla vaikuttaa taaperoperheissä yleisiin haasteisiin kuten vuorovaikutuspulmiin, uniongelmiin ja tahtoikäisen tunteenpurkauksiin. Kehittämistä tehtiin yhteistyössä neuvolan ja TOIVO-perheohjauksen kanssa. Menetelminä käytettiin palvelumuotoilusta tuttuja asiakasprofiilin ja empatiakartan luomista sekä palvelupolun pohtimista, jotta pystyttiin asettumaan asiakasperheen rooliin. Terveydenhoitajille ja perheohjaajille jaettiin tietoa kehittämisprojektissa tehdyn kirjallisuuskatsauksen pohjalta unen ja fyysisen aktiivisuuden sekä ruutuajan vaikutuksista taaperoikäisen kehitykselle.
Luontoaskel-toimintamalli käsittää neuvolan ja perheohjauksen uuden näkökulman ja lähetemallin lisäksi neuvolan verkkosivuille kootun Luontoaskel taaperon tahdissa-tietosivun perheille. Sivustolle on kerätty tutkittua tietoa taaperon unen ja liikkumisen vaikutuksista taaperon kehitykselle, vinkkejä miten ja missä voi Muuramen alueella taaperon kanssa liikkua luonnossa sekä linkkilista, josta löytyy tukea ja neuvoja taaperon kehityksen tueksi. Muuramelaisia taaperoikäisten lasten vanhempia oli mukana ideoimassa luontosuhteen vahvistamiseen liittyviä aktiviteetteja. Kehittämisprojekti tuo näkyväksi eri toimijoiden yhteisen tavoitteen: tukea perheitä ja vahvistaa fyysistä aktiivisuutta jo varhaisista vuosista alkaen.
Taaperon askel pihalle tuo hyvinvointia ja tukee kehitystä
Luonto on lähes kaikkien saavutettavissa. Metsät, niityt ja rantakalliot tuovat rajattomat mahdollisuudet taaperon tutkimusmatkoille ja urbaaneimmistakin ympäristöistä löytyy runsaasti mahdollisuuksia kokea luontoa. Luonto mahdollistaa tekemistä ympäri vuoden: keväiset purot, kesän puutarhatyöt, syksyiset marjastusretket ja talviset lumileikit ovat omiaan lisäämään fyysistä aktiivisuutta ja luontokontakteja.
Taaperon karkeamotoriset taidot vahvistuvat epätasaisilla alustoilla liikkuessa; kantojen ja lumikasojen päälle kiivetessä tai kuusen oksien alle mönkiessä. Kodin fyysiseen aktiivisuuteen kannustava ilmapiiri tukee lapsen liikkumista ja etenkin ulkoilulla on todettu olevan merkitystä liikkumistaitojen kehittymiselle. Ulkoillessa vanhempien rooli ei näyttäydy yhtä rajoittavana kuin sisätiloissa toimittaessa ja jo 9kk ikäisenä ulkoilu tukee liikkumistaitojen kehittymistä. Taaperoikäisenä motoristen taitojen kehityksen tukeminen vahvistaa motorista kompetenssia myöhemmin lapsuudessa ja voidaan olettaa, että paremmat liikkumistaidot omaavan lapsen on mielekkäämpää olla fyysisesti aktiivinen ja näin oppia uusia taitoja helpommin myöhemmälläkin iällä. Ulkoilun on todettu myös lisäävän sosiaalisia taitoja leikki-iässä sekä monipuolistavan leikkejä.
Lapsen vastustuskyky lisääntyy, kun pienet sormet tutkivat hiekkaa ja poimivat marjoja suoraan metsästä. Luonnossa ja eläinten parissa enemmän aikaa viettävillä ihmisillä on pienempi riski mm. astmaan ja allergioihin. Luonnossa oleilu kohentaa mielialaa, laskee verenpainetta ja syketasoa ja fyysisen aktiivisuuden on todettu lisääntyvän. Fyysinen aktiivisuus puolestaan vaikuttaa positiivisesti painonhallintaan sekä esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinvaivoihin. Ulkona liikkuminen ja oleilu rytmittää päivää ja pidentää yöunta. Tutkimusten mukaan riittävä yhtäjaksoinen uni tukee taaperoikäisen kognitiivisten, sosioemotionaalisten sekä tunnesäätelytaitojen kehittymistä, kun taas ruutuaika lisää paikallaanoloa, voi lisätä uniongelmia ja haitata sosioemotionaalista kehitystä.
Pienten lasten kohdalla WHO suosittaa, ettei alle 2-vuotiailla olisi ruutuaikaa laisinkaan ja 2–3-vuotiailla korkeintaan 60 minuuttia vuorokaudessa. Kuitenkin 22,7 % puolitoistavuotiaista suomalaislapsista viettää ruudun ääressä yli tunnin. Tv:n ja muiden näyttöjen sinisen valon tiedetään vähentävän endogeenisen melatoniinin määrää ja näin ollen viivästävän nukahtamista. Myöhäinen ajankohta ja ruutuajan sisältö vaikuttavat nukahtamiseen. Kun nukahtaminen viivästyy, jää unen määrä usein lyhyemmäksi. Ruutuajan vaikutus unen laatuun on kytköksissä myös huonompaan ravitsemukseen, vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen, kielellisen ja kognitiivisen kehityksen viivästymiseen ja ylipainon kehittymiseen.
Edellä todettuihin seikkoihin peilaten ulkoilu ja yhteisen ajan viettäminen olisi parempi vaihtoehto koko perheen hyvinvoinnin kannalta. Meistä aikuisista varmasti moni tunnistaa itsessään seuraavan kierteen: uni jää syystä tai toisesta vähäiseksi, ulkoilu ja liikkuminen tuntuvat vaivalloisilta vaihtoehdoilta ja sohva, herkut ja TV-sarja houkuttelevat entistä enemmän. Huolehtikaamme siis myös omasta hyvinvoinnistamme, jotta jaksamme huolehtia jälkipolvestamme ja heidän oikeuksistaan terveeseen ja hyvinvoivaan tulevaisuuteen. Tehdään se yhdessä!
Meijän Keski-Suomi -hankkeen loppuraporttia varten otimme suurennuslasin alle myös Meijän polun sivustolla tapahtuvan liikenteen. Miksikö? Siksi, että Meijän polku toimi raportissa esimerkkinä monialaisesta uudenlaisesta toimintamallista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen saralla Keski-Suomessa ja Suomessa laajemminkin.
Mitä suurenuslasin alta sitten löytyi? Alla on listattu katselukertoja yksittäisiltä Meijän polun sivuilta, joilla on ollut yli 250 katselukertaa sivuston perustamisen (8/2018) jälkeen. Suurin osa sivuista on kuitenkin julkaistu viimeisen kahden vuoden aikana, eli katselukerrat on saavutettu hyvin eripituisissa ajanjaksoissa. Taulukossa ei näy Meijän polun pääsivua, jolla oli reilut 14 000 katselukertaa vuoden 2022 alkuun mennessä.
Yksittäinen, eniten katselukertoja kerännyt sivustokokonaisuus on Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisen tiedekunnan tohtorikoulutettava Donna Niemistön keväällä 2021 Meijän polulle kokoama Lasten motoristen taitojen harjoittamisen sivusto (LMTH), jolla alasivuineen on ollut yli 10 000 katselukertaa. Samoihin lukemiin on päässyt myös liikunnan ja hyvinvoinnin edistämisen Vuosikello. Yksittäisistä blogeista eniten katselukertoja on kerännyt Juho Jäppisen kirjoittama Maastopyörällä kaupungin ympäri, joka on luettu 3 150 kertaa. Myös Luontopysäkit-sivusto ja Keski-Suomen reitistöviikko ovat tuoneet sivustolle runsaasti kävijöitä. Myös Terveysmetsä-aiheet ovat kiinnostaneet sivustolla kävijöitä.
Millaisia polkuja pitkin sivuille sitten päädytään? Meijän polun luonteen mukaisesti tietenkin useita erilaisia polkuja. Internetin hakukoneet edustavat kävijävirran kärkeä ja niiden kautta on Meijän polun sivustolla vierailtu yli 26 000 kertaa. Facebookin kautta kävijöitä on sivuille tullut 8 500. Muut yksittäiset reitit jäävät alle tuhanteen. Alle on listattu kävijäpolut, joista on tullut sivuille yli 25 käyntiä elokuun 2018 jälkeen.
Sivustolla käyntejä tulee muun muassa sosiaali- ja terveysalan toimijoiden sivustojen, kuten Keski-Suomen sairaanhoitopiirin, OmaKS:n, Arkin ja Saarikan sivustojen kautta. Vierailuita tulee myös keskisuomalaisten kuntien sivustojen, kuten Jyväskylän, Viitasaaren, Pihtiputaan ja Uuraisten kautta. Meijän polun sivustoa käytetään myös osana korkeakoulujen kursseja. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston Moodle-oppimisympäristön kautta vieraillaan säännöllisesti sivuillamme.
Meijän polun internetsivusto ei ole pelkkää kävijävirtaa, vaan sivusto toimii myös ohjausvälineenä tutkimuksen, hyvinvoinnin, terveyden ja luonnon ja sekä alueen kuntien sivustoille. Alla listattuna yli 20 kertaa klikatut linkit Meijän polun sisältöjen kautta.
Keväällä 2022 sivustollamme aukeaa taas uusi laajempi kokonaisuus, blogissamme julkaistaan useampi mielenkiintoinen teksti, Luontopysäkeille tulee päivityksiä ja Luontotyöpäivää vietetään 20.5. Tervetuloa tutustumaan näihin sekä moniin muihin sisältöihimme!
Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) uusin raportti antaa hälyttävän kuvan ilmastonmuutoksen etenemisestä ja alleviivaa ilmastotoimien edistämisen tärkeyttä. Valtioneuvoston tiedotteen mukaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin vuodelle 2030 on vaikeaa päästä nykytoimilla. Raportin mukaan sään ääri-ilmiöt yleistyvät ympäri maailman, mikä vaikuttaa kaikkiin luonnon ekosysteemeihin. Monien eliölajien selviytyminen vaikeutuu, sillä ne eivät ehdi sopeutua ilmaston nopeaan muuttumiseen. Ilmastonmuutos aiheuttaa myös yhteiskunnallista levottomuutta, epätasa-arvoa sekä puutteita ihmisoikeuksien toteutumisessa. Myös ruokaturva ja vesiturvallisuus ovat heikentyneet.
Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ilmastotyössä on siis onnistuttava. Luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää: ”IPCC:n mukaan 30-50 prosenttia maapallon maasta ja meristä pitää suojella ja ennallistaa, jotta systeemi pysyy turvallisella tasolla.”
Ilmastotyöhön tulisi ottaa mukaan kaikki toimijat. Tämän ajatuksen pohjalta syntyi ”Meijän luonto – ympäristö- ja luontokasvatusta ulkoilmatyöpajoin (MeLu)” -projekti, jonka parissa pääsin aloittamaan työt vuoden alussa.
Mistä on siis kyse?
Vuoden mittaisen projektin aikana päiväkotien henkilöstölle tarjotaan uusia työkaluja ympäristö- ja luontokasvatuksen toteuttamiseen, sekä tukea myös työstä palautumiseen luontoympäristössä. Toiminnallisissa, ulkoilmatyöpajoissa hyödynnetään seikkailupedagogisia menetelmiä ja tarjotaan uusia työkaluja varhaiskasvatukseen ekososiaalisesti kestävän elämäntavan teemoista:
Maaliskuu: Ilmastonmuutos + talvinen luonto
Toukokuu: Kestävä kehitys + keväinen luonto
Elokuu: Kestävä elämäntapa + kesäinen luonto
Lokakuu: Luonnon monimuotoisuus + syksyinen luonto
Kalenteri kääntyi maaliskuulle ja pian alkavissa työpajoissa seikkailemme päiväkotilaisten kanssa talvisessa luonnossa. Samalla syvennymme konkreettisesti siihen, kuinka ilmastokasvatus voi näkyä päiväkotien arjessa menemättä syvemmälle ilmastonmuutoksen monimutkaisuuteen. Päiväkodeissa ilmastokasvatus on hyvä rakentaa arkisiin tekoihin, aikuisten näyttämään malliin ja ohjaukseen sekä yhteiseen keskusteluun myönteisessä ja turvallisessa ilmapiirissä. Esimerkiksi kasvisruokien lisääminen, lämpimän veden säästäminen, turhien laitteiden ja valojen sammuttaminen, kasvien istuttaminen ja retkille liikkuminen lihasvoimin ovat tärkeitä arkisia tekoja.
Seikkailullisten ulkoilmatyöpajojen aikana pohdimme lumen merkitystä ja ihmettelemme talvista luontoa. Mikä merkitys on eläinten valkoisilla talvipuvuilla ja miksi lumipeite on tärkeä pikkunisäkkäille? Saako karhu unta ilman talvipesäänsä? Entä mitä talvi tekee kasveille ja puille? Ilmastonmuutoksen myötä maapallon lämpötila nousee, joka voi tulevaisuudessa aiheuttaa vähälumisia tai täysin lumettomia talvia. Lumettomuudella on suuri vaikutus luontoon.
Valkoisessa talvipuvussaan lumikot, kärpät, metsäjänikset ja riekko erottuvat lumettomasta maisemasta ja ovat näin helppoa saalista. Pikkunisäkkäille lumipeite antaa piilopaikkoja ja suojaa kylmyyttä vastaan. Lunta kaipaa myös isompi nisäkäs karhu, sillä nälkäinen tai paleleva kontio ei saa unta. Routa pitää puut pystyssä syys- ja talvimyrskyissä ja lumi suojaa juuria paleltumiselta. Lumen alla on leutoa kaikkein kireimmälläkin pakkasella ja se toimii erinomaisena eristeenä myös hangen alla oleville kasveille.
Talvisen seikkailumme aikana käymme näitä asioita lasten kanssa läpi erilaisten tehtävien ja tarinoiden parissa. Kaivamme esiin vihreitä aarteita, joita tutkimme suurennuslaseilla, pohdimme eläinten talvehtimista ja etsimme piileksiviä metsäjäniksiä sekä rauhoitumme kuuntelemaan luonnon ääniä. Yksi tärkeä askel ilmastokasvatuksessa onkin viettää aikaa luonnonympäristöissä, sillä vahvan luontosuhteen ylläpitäminen auttaa meitä muistamaan, mikä on todella tärkeää.
Talvisia seikkailuja odottaen,
Johanna Sutinen Projektityöntekijä Hyvinvointiyksikkö Jyväskylän Ammattikorkeakoulu