Haasteet työhyvinvoinnin tueksi

Blogisarjan ensimmäisessä osassa kerroin, kuinka matkani kohti Meijän polkua sai alkunsa. Toisessa osassa aloitamme rakentamaan työhyvinvoinnin vuosikelloa ja käännämme haasteet hyvinvoinnin tueksi. Ennen vuosikellon sisällön suunnittelua kartoitimme matkallemme yhteiset tavoitteet. Meijän polun tavoitteena on rakentaa terveempi ja hyvinvoiva keskisuomalainen väestö keskittyen neljään teemaan; liikuntaan, lepoon, luontoon ja yhteisöllisyyteen. Vastaavasti Kuopion tavoite on olla hyvän elämän pääkaupunki vuoteen 2030 mennessä. Hyvinvoinnin tukemisen tavoitteet kohtasivat laajemmassa linjassa ja seuraavaksi lähdimme kartoittamaan organisaationi työhyvinvointiin liittyviä tarpeita ja toiveita. Laadin vapaamuotoisen työhyvinvointikyselyn henkilökunnalle, jonka myötä lähdimme kokoamaan vuosikellon sisältöä. Alkukartoituksen vastausten perusteella henkilökunta toivoi pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista työhyvinvointia edistävää toimintaa, jossa olisi tekemisen meininki ja positiivinen yhteishenki. Vastaukset antoivat tärkeää tietoa vuosikellon sisällön suunnitteluun. Näistä lähtökohdista sai alkunsa Työhyvinvoinnin Vuosikello, jossa vuoden jokaiselle kuukaudelle valikoitui yksi hyvinvointia ja terveyttä edistävä osatekijä.

Seuraavaksi lähdimme sijoittamaan työyhteisöni toiveita Työhyvinvoinnin Vuosikelloon. Henkilökunnan toiveista nousi esiin liikunnan ja luonnon tärkeys oman hyvinvoinnin tukemisessa, sekä myönteinen ja kannustava työilmapiiri. Työpäivän jälkeinen palautuminen koettiin myös tärkeäksi, sekä laadukas uni. Alkukartoituksen vastauksista alkoi muodostua yksityiskohtaisempia tavoitteita. Suunnitteluvaiheessa otettiin myös huomioon varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden näkökulma ja arjen realiteetit.  Varhaiskasvatuksen pääasiallinen tehtävä on edistää lapsen kasvua, oppimista ja kehitystä yhteistyössä vanhempien kanssa. Hyvinvoivalla työntekijällä on voimavaroja toteuttaa laadukasta ja pedagogista varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksessa työskennellään kompleksisessa ja muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa tehdään tiivistä yhteistyötä yksilö- ja ryhmätasoisesti. Vuosikellon sisällön tuli olla sellainen, mikä istuisi varhaiskasvatuksen arkeen ja jota henkilökunta voisi toteuttaa pääosin vapaa-ajalla omalla rennolla otteella. Työhyvinvoinnin vuosikellon lähtökohdaksi alkoi muodostua hyvinvoinnin osatekijöiden tietoinen vahvistaminen positiivisuuden kautta.

Mitä nämä haasteet sitten konkreettisesti ovat? Vuosikellon haasteet koostuvat liikuntaa ja lepoa lisäävistä tekijöistä. Haasteita toteuttamalla voi ylläpitää ja kohentaa kuntoa ja koettua elämänlaatua ympärivuotisesti ja haasteet rytmittävät luontevasti myös vuoden kulkua. Työhyvinvoinnin vuosikellon ensimmäiseksi haasteeksi valittiin Metsähaaste, jota lähdettiin toteuttamaan elokuussa 2020. Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa monimuotoinen luonto antaa mahtavat puitteet metsähaasteen toteuttamiseen. Työyhteisöni on siitä onnellisessa asemassa, että työpaikka sijaitsee monipuolisten ulkoilumahdollisuuksien äärellä, joten metsähaastetta oli helppo lähteä toteuttamaan. Metsähaasteessa ryhmät keräsivät rasteja metsäretkistä leikkimielisen kilpailun muodossa. Rastin sai vapaa-ajan retkeilystä, sekä työpäivän aikana lasten kanssa tehdyistä metsäretkistä. Eniten rasteja kerännyt ryhmä palkittiin haasteen lopussa.

Syyskuussa metsähaasteen rinnalle valittiin Saunahaaste. Saunahaasteen tavoitteena oli saunoa 3-4 kertaa viikossa 20-30 min ajan kerrallaan. Suomalaisilla on maailman eniten kokemustietoa saunomisen hyvinvointivaikutuksista ja saunahaasteen tavoitteena olikin herätellä henkilökuntaa pohtimaan saunomisen terveysvaikutuksia. Saunominen herättää meissä myös paljon muistoja ja tunteita. Saunahaasteeseen kuului yhteisen saunakirjaan kirjoittaminen, johon jokainen pystyi kirjoittamaan saunomiseen liittyvistä tunteita, muistoista ja terveysvaikutuksia.

Lokakuun haasteeksi valikoitui Tasapainohaaste. Tasapainotaitoja on helppo harjoittaa kotona tai työpaikalla ilman sen kummempia välineitä. Kun tasapaino on kunnossa, pysyt varmemmin pystyssä silloinkin, kun maasto on epätasainen tai liukas. Tasapainoa kehittämällä voidaan ehkäistä liukastumisia ja kaatumisia. Liukastumiset ja kaatumiset johtavat usein pitkiin sairauspoissaoloihin ja aiheuttavat huomattavia kustannuksia. Tapaturmavakuutuskeskuksen mukaan liukastumiset ja kaatumiset aiheuttavat Suomessa vuosittain reilut 32 000 työtapaturmaa. Tyypillisiä vammoja ovat käden ja jalan murtumat, ruhjeet ja nyrjähdykset. Liukastumisista aiheutuu myös paljon vakavia ja pitkäkestoisia vammoja, kuten päävammoja. Liukastumisista aiheutuu vuosittain merkittäviä kuluja, jopa n. 420 milj. euroa vuodessa ja yli 70 % työmatkatapaturmista on liukastumisia. Varhaiskasvatuksessa työskennellään paljon ulkona, jossa olosuhteet ovat alati muuttuvat. Varhaiskasvatuksen arjessa onkin tärkeää harjoittaa tasapainotaitojen ylläpitoa ja kehittymistä. Tasapainoa harjoitettiin kuuden liikkeen kuvasarjalla, joita pystyi tekemään helposti, vaikka kahvitauolla tai pihalla lasten kanssa.

Loppuvuoden haaste painottui uneen ja palautumiseen. Valitsimme Unipäiväkirjan, jossa tavoitteena on seurata avulla omaa unta vähintään kahden viikon ajan. Laadukas ja riittävä yöuni on tärkeää osa palautumista ja työssä jaksamista. Stressaava työelämä ja hektinen arki vaikeuttavat työpäivästä palautumista ja levolle jää yhä vähemmän aikaa. Jos yöunet jäävät toistuvasti normaalia lyhyemmäksi alkaa univaje rappeuttamaan immuunijärjestelmää, sekä heikentämään psyykkistä tasapainoa. Univaje lisää masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, jotka pitkään jatkuneena aiheuttavat sairaspoissaoloja. Lasten kanssa työskenneltäessä tulee olla jatkuvasti valppaana ja pystyttävä ennakoimaan asioita, univajeesta kärsivä työntekijä voi olla suuri turvallisuusriski. Unipäiväkirjan avulla työntekijä voi tarkemmin havainnoida nukkumiseen ja uneen liittyviä tekijöitä ja tarvittaessa tekemään muutoksia hyvän unenlaadun saavuttamiseksi. Hyvin nukuttu yö ja laadukas uni vaikuttavat positiivisesti työssä jaksamiseen ja voimavaroja jää vielä vapaa-aikaankin.

Joulukuun haasteena on onnistumisten juhliminen pikkujoulujen muodossa. Joulukuu on varhaiskasvatuksessa kiireistä aikaa, emmekä siksi halunneet laittaa siihen enää mitään virallista haastetta. Joulukuussa katseet alkavat siirtyä kohti kevättä, jossa Työhyvinvoinnin Vuosikelloon on suunniteltu keväisiä haasteita. Henkilökunnan toiveesta suunniteltiin keväälle kulttuuriin liittyviä teemoja.

Vuosikellon haasteet on suunniteltu kaikille sopiviksi ja pyrimme ottamaan huomioon, että jokaiselle työyhteisön jäsenelle löytyisi vuosikellosta yksi itselle mieluinen haaste. Vuosikellon suunnittelussa tärkeintä oli välttää ”tyhy-ähkyn” syntyminen. Pyrimme ennaltaehkäisemään ”tyhy-ähkyä” haasteiden pitkäkestoisuudella, siksi sama haaste valittiin kestäväksi kaksi kuutautta peräkkäin. Tärkeää on myös muistaa, että vuosikelloa voi huoletta muokata tilanteeseen ja ajanjaksoon sopivaksi.

Meijän polun vuosikelloon yhdistettiin tiiviisti myös Meijän kokoukset. Meijän kokousten tavoitteena on jakaa ideoita terveellisten ja aktiivisten kokousten järjestämiseen. Meijän kokoukset sisällytettiin myös Työhyvinvoinnin Vuosikelloon ja kokousten teemat valittiin täydentämään haasteita. Meijän kokouksia toteutettiin kerran kuukaudessa. Kokousten alussa olemme tehneet luontorentoutuksia, kuunnelleet luonnon ääniä, sekä tehneet tasapainoharjoituksia. Viime kokouksessa kuuntelimme Suomen luontorunokilpailun voittajarunon Rouva Jenni Haukion lukemana. Meijän kokoukset ovat auttaneet meitä pysähtymään hetkeen, tasaamaan pulssia ja hengähtämään hetken arjen aherruksen välissä. Mielestäni Meijän kokouksen teemat ja vuosikellon haasteet ovat täydentäneet upeasti toisiaan.

Blogisarjan toinen osa onkin sopiva päättää luontorunokilpailun voittajarunoon Näillä silmillä, jonka on kirjoittanut Aino Krohn. Krohn osallistui kilpailuun nimimerkillä Veera Viita. Runo kertoo koskettavasti ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta, sekä vuodenaikojen vaihtumisen haikeudesta. Runon myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille lämmintä joulunaikaa ja tavataan jälleen uutena vuonna, vuonna 2021!

Näillä silmillä ei enää
 näe hyvin lähelle.

On otettava etäisyyttä
 ihmisiin, asioihin, ajatuksiinsa,
 katsottava kauempaa
 metsän reunaa, kaislikkoa,
 vuodenaikaa, joka vaihtuu,
 muuttuu ja katoaa,
 etiäistä, joka toistuu ja pelottaa.

On nähtävä uudelleen unet, joita ei voi
 unohtaa, on hyväksyttävä haalistuminen,
 hitaus, herpaantuminen
 ja verhot,
 miten kaikki laskeutuu.

Anna meille, anna meille
 vielä edes yksi maisema; se, missä usva
 kiirii pitkin järven selkää
 ja laiturin kaiteella varhainen lokki
 odottaa kalastajan paluuta.
  – Veera Viita

Sirpa Halonen
Hyvinvointikoordinaattoriopiskelija
Savonia YAMK, Kuopio
sirpa.halonen@edu.savonia.fi