Toukokuun 10.-11. päivä pidettiin ensimmäinen Keski-Suomen Terveysmetsäopas-koulutus, johon valittiin 42 hakijan joukosta 20 osallistujaa, jotka ovat kiinnostuneita luonnosta ja sen hyvinvoinnin edistämiseen liittyvistä vaikutuksista.

Koulutuksen taustalla on Sipoossa kehitetty toimintamalli, jossa on kokeiltu terveysmetsäkäyntejä osana terveydenhuoltoa. Sipoossa on jo usean vuoden ajan lääkäri ja hoitaja voineet kirjoittaa metsäreseptejä mielenterveyskuntoutujille ja 2-tyypin diabetespotilaille. Potilaista on koottu ryhmiä, jotka ovat käyneet 7-8 kerran metsä- ja luontoretkillä. Retkien sisällöt on suunniteltu yhdessä terveydenhuollon ammattilaisten sekä luonnon hyvinvointivaikutuksia tutkivien asiantuntijoiden kanssa. Retket myös toteutetaan yhteistyössä niin, että mukana on aina luonto-osaaja ja terveydenhoitaja. Luontoretkien sarjan aikana pysähdytään luonnon ja oman itsen äärelle, aistitaan ja tutkitaan luontoa sekä havainnoidaan miltä luonnossa oleminen tuntuu. Samalla tulee liikuttua jopa hieman hengästyen lähes huomaamatta. Retkisarjan aikana on käyty monenlaisissa luontokohteissa ja tehty luontoyhteysharjoitteita käyttäen kaikkia aisteja. Tarkoituksena on ollut vahvistaa osallistujien luontoyhteyttä ja auttaa heitä tunnistamaan luontoympäristöjä, jotka tukevat heidän omaa hyvinvointia ja lisäävät omatoimista liikkumista. Näihin aiheisiin pääsemme syventymään lisää myös Keski-Suomen terveysmetsä-koulutuksessa, jossa kouluttajina toimivat Sipoon terveyskeskuksen kanssa toimintaa toteuttaneet Luonnontien Adela Pajunen ja Marko Leppänen.

Millainen sitten on Terveysmetsä? Onko luontoympäristölle jotkin tietyt kriteerit, jotta sitä voidaan kutsua Terveysmetsäksi? Luonnon hyvinvointivaikutuksia on tutkittu suomessa jo usean vuoden ajan. Muun muassa professori Liisa Tyrväinen on tutkinut pitkään millainen metsä virkistää ja elvyttää. Tutkimuksissa terveysmetsän piirteiksi on noussut muun muassa metsän riittävä laajuus, hiljaisuus, metsän tuntu, vesiympäristöt, avarat maisemat, valoisuus, hyvä näkyvyys ja helppokulkuisuus. Suurimmalla osalla ihmisistä luonnonmukaisten alueiden on todettu lisäävän hyvinvointia enemmän kuin rakennettujen puistojen tai puutarhojen. Kokemus on kuitenkin jossain määrin kulttuurisidonnainen – kaupunkilaiselle kaupunkiluonto ja puistokin voi toimia hyvinvointia edistävänä luontokohteena kiireisessä arjessa. Myös Sipoon Terveysmetsä-toimintamallissa lähiluonto on ollut mukana, jotta metsään tulisi lähdettyä säännöllisesti.

Millaista olisi sitten Keski-Suomen Terveysmetsätoiminta? Terveysmetsätoiminta eri muodoissaan on jo arkipäivää monessa maassa. Muun muassa Japanissa lääkärit ohjaavat potilaita sertifioituihin terveysmetsiin, joihin ihmisiä kuljetetaan busseilla kaupungista. Meillä Keski-Suomessa luonto on lähellä, mutta silti luontoon ei tule lähdettyä kiireisen arjen keskellä. Miten me mahdollistaisimme luontokäynnit kaikille keskisuomalaisille yhä useammin, jotta saisimme hyödynnettyä luonnon positiiviset vaikutusukset keskisuomalaisten terveyteen ja hyvinvointiin? Entä saadaanko täällä jalkautettua Terveysmetsätoiminta osaksi terveydenhuoltoa? Tulevan Keski-Suomen terveysmetsäopas -koulutuksen myötä pääsemme ideoimaan näitä asioita yhdessä asiasta innostuneiden kesken ja suunnittelemaan juuri itsemme näköistä keskisuomalaista Terveysmetsä-toimintaa.

Kirjoittaja on yhteisöpedagogiopiskelija Tiina Savolainen Humakista. Hän suorittaa harjoitteluaan Ksshp:llä ja on ollut mukana toteuttamassa Terveysmetsäkoulutusta Jyväskylään.